Toivoisin että ette siirtäisi sijoitettuihin lapsiinne negativiisia tuntojanne sijareita kohtaan tyyliin "ei tarvitse uskoa mitä siellä sanotaan". Meille on uskottu lapsen kasvatus ja siinä toimitaan parhaimman mukaan. Jos esim. läksyjä ei ole tehty niin ei ole asiaa tietokoneelle ja tietokoneen ja kännykän käyttöä valvotaan ja rajoitetaan muutenkin, lapsen parhaaksi. Myös nukkumaanmenoajat on sovittu ja niistä pyritään pitämään kiinni. On kurjaa kun joka kerran kun lapsi on yhteydessä biovanhenpaan niin näistä asioista saa taas vääntää kättä lapsen kanssa. Ettekö ymmärrä, kuinka ristiriitaiseen tilanteeseen lapsi siinä joutuu? Ei varmasti kaikki biot toimi näin mutta meillä on nyt tällaista ilmennyt.
Hyvät biovanhemmat!
asiallinen sijari.
51033
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tervehdyksellä, että en voi olla vastaamatta kyselyysi.
Toivottavasti ymmärrät sen, että yleistävä tyylisi jopa biovanhempien suhteen on väärä monessakin mielessä.
Tuin lasta kaikin mahdollisin tavoin sopeutumaan sijoituspaikkaan, jopa vielä sittenkin kun olin jo paljon kuullut lapsen kertomuksia siitä, miten outoja asioita siellä tapahtui. Tilanne ei muuttunut, vaan lapsi alkoi pelätä sijoituspaikkaan menoa ja lopulta näin omin silmin ja kuulin omin korvin niin paljon, että lapsen puheista ei tarvinnut epäillä enää yhtään mitään. Siinä tilanteessa olisi ollut väärin enää yrittää väittää, että häntä kohdeltiin oikein tai että siellä olisi toimittu missään mielessä parhaimman mukaan.
Pidin huolen siitä, että sossu pysyi tapahtumissa ajantasalla ja kun lapsi viimein pääsi juttelemaan viranomaisten kanssa, huostaanotto purettiin paljon ennen sen alunperin suunniteltua loppumista. Ja lapsi on saanut olla kotona sieltä asti.
Säännöt ovat kotona olleet aina selkeät ja johdonmukaiset, päivärytmi huomattavasti tarkempi kuin esim. sijaispaikassa. Yksi ongelma oli kaiken muun lisäksi se, että sijoituksessa lapsi ei saanut koskaan nukuttua riittävästi ja oli jo pelkästään siitä iloinen, kun pääsi aina viikonloppuisin kotiin turvaan ja lepäämään.
Varmasti ymmärrän, miten suuria ristiriitoja lapselle tulee siitä, että kukaan hänestä vastuussa olevista aikuisista väheksyy lapselle toisiaan. Kaksi viimeistä lausetta voin liittää myös omaan kirjoitukseeni eli: Ettekö ymmärrä, kuinka ristiriitaiseen tilanteeseen lapsi siinä joutuu? Ei varmasti kaikki biot/sijarit toimi näin mutta meillä on nyt tällaista ilmennyt.
sijaispaikassa tietsikalle eikä ole kännykkää.
Nukkumaanmeno ajat ovat samat kummassakin paikassa.
En puhu pahaa sijaispaikasta lapselle,silti lapsi kaipaa koko ajan kotiin,hän sanoo,että kun on pakko olla siellä mutta hän on kuin vieraissa koko ajan,ja
vaan kotona olla oma itsensä jännittämättä.
Sovittiin jo vuosia etukäteen, että koulun alkaessa lapsi saa kännykän. Niin sai, enkä päivääkään ole katunut hankintaa. Sillä on selvästi merkitystä lapsen turvallisuudentunteen lisääjänä, jos liikkuu yksin kaupungilla. Joskus jos tulee yksin koulusta kotiin ja sattuu olemaan vähän epävarmempi olo, hän saattaa keskustella kanssani puhelimessa matkan ajan.
Kavereiden kanssa sopivat tapaamiset puhelimessa, soittavat läksyt, jos on ollut koulusta poissaoloja. Matopelit sun muut tunnetaan, mutta koskaan niihin ei ole ollut sen kummempaa kiinnostusta. Sen sijaan valokuvaaminen puhelimella on mielenkiintoista, kauniita luontokuvia ottanut jonkin verran, jotka siirtää kotona tietokoneelle.
Samoin 2-vuotiaana jo oppi klikkaamaan muumi-pelejä tietokoneelta, siis tottui tiekkarin käyttöön. Mutta ei tietokone eikä puhelin ole koskaan olleet lapselle mikään must, ei oikeastaan ole tarvinnut edes kiistellä niiden käytöstä. Tietokoneen käyttöön tottuminen melkein äidinmaidosta on minusta itsestään selvyys nyky-yhteiskunnassa. Nyt 11-vuotiaana hän hakee tarvitsemansa tiedon näppärästi koneelta, tulostaa tarvitsemansa kuvat, käyttää piirto- ja kuvankäsittelyohjelmia tms.
Ainoa on play station, jonka käyttöä on rajoitettava, sen pelit vetäisivät mukaansa liikaakin. Mutta sekin on vain ajoittaista liikakiinnostusta, joten kyllä meillä ihan normaalin rajoissa niiden käyttö on aina ollut.
kännykkä, ei ollut ennen!
Joo, meidän sijaistyttö sai kännyn kun pääsi ripiltä äidiltään ja siitä se helvetti puhkesi!
Silloin TV-chatista etsittiin öisin, kun me nukuttiin, helvetisti jätkien puh. nroita, joihin soiteltiin öisin ja toiset tytöt, nuoremmat eivät saaneet nukkua, ku toinen sitten soitteli jätkille samassa huoneessa öisin, eli etsi sexiseuraa, tämä tyttö kun oli isänsä insestilapsi 5-vuotiaasta alkaen ja biologinen äiti ei tiennyt ennemmin mitään siitä!
No miks ois tiennyt kun olivat aina vanhemmat kännissä viikonloppuisin ja jopa päivittäin toisen pienemmän, "rumemman tytön" kerrottua asiat sitten meille!
Ei "ruma tyttönsä" kelvannut isälle, vain se kaunis 2v vanhempi tyttö oli isin ihastus, oli heil 3 muutakin lasta!
Kauhea juttu, ei isi tunnustanut tekojaan, vaik sairaala todisti ne ja äiti oli out tilanteesta asian tultua ilmi!
Ja siksköhän tämä tyttö varasti kännyköitä ja etsi seuraa iästä väliä, vaikka meillä sijaisoloaika meni hyvin, tyttö tykkäsi minusta/meistä ja me häntä yritettiin auttaa kaikin mahd. tavoin,
ja vieläkin olemme yhteydessä, vuosia 4v kun eromme tytöstä "tuli voimaan, syystä tai toisesta"!
olen kuullut tai lukenut, niin heistä suurin osa ei pysty seksisuhteeseen myöhemmin ollenkaan...
Siinä se insestin yksi julmuus onkin, että liian aikaisin saatu 'seura' tuomitsee lapsen yksinäisyyteen lopuksi ikäänsä.