Pistänpä tähän vähän omasta suhteestani tarinaa.
Tapasin tämän naisen jo muutamia kuukausia eräissä kotibileissä. Oikeastaan tämä nainen bongasi minut. Siinä tuli sitten vaihdettua lauseita vuoron perään ja huomasin heti, että meillä oli jotain. Tulimme todella hyvin juttuun. No tapasin sen jälkeen tämän tytön kerran viikossa paremmin, kerran pari vain ohimennen. Etenimme melko nopeasti pidemmälle, ehkä suuri kiitos kuuluu kuningas alkoholille.
Kuukauden päästä olimme jo pari. Arki oli koko ajan hieman varpaisillaan oloa. Oikeastaan vain alkoholin alaisena oli rennonpaa. Itse en tarvinnut alkoholia tunteakseni itseni varmemmaksi, mutta tämä tyttö valitettavasti uskalsi olla vapaampi vain humalassa (ei mikään ongelmakäyttäjä). Tämä ongelma sitten alkoi näkyä väistämättä arkielämässä. Vaistosin hänen epävarmuudesta. Hän ei uskaltanu olla täysillä mukana, vaikka sitä halusi. Kertoi kerran humalassa ollessaan olevansa epävarma, ja että tulen kuitenkin jättämään hänet myöhemmin. En ollut kuitenkaan tehnyt mitään, mikä antaisi aihetta moiseen. Hän kertoi vain tuntevansa pahaa oloa, kun liikun/vietän aikaa muiden naisten kanssa. Muutama näistä oli ollut jo aiemmin minun hyviä kavereita, enkä halunnut luopua heistä. Ei hän kyllä sitä vaatinutkaan, koska se ei olisi oikein. Tämä heijastui vain aina, kun tapasin häntä julkisesti, ei hän uskaltanut olla rento vaan jännitti ja hermoili koko ajan. Siinä sitten ajauduimme taas vaihteeksi erilleen joksikin aikaa. Syy oli oikeastaan se, että kaikki yhteydenpito lähti minun kautta. Kerroin jo aikaisemmin, että sellainen suhde ei toimi kauan, mikäli joudun koko ajan olemaan se joka ottaas yhteyttä. Hän sanoi kuitenkin samat sanat, kuten ennenkin, ei usko, että tosissaan pysyisin hänen kanssaan, koska ympärilläni pyörii koko ajan naisia, jotka haluaisivat olla minun kanssaan enemmänkin kuin kavereita. Eikä hän pitänyt itseään mitenkään erikoisena, vaikka minun mielestäni hän oli unelmapakkaus, sekä henkisesti että fyysisesti. Sitten ei nähty toisiamme kuin vilaukseltaan kuin kerran kuukauden sisällä. Olin alkanut jo itse pistämään kokonaan pistettä tälle omituiselle suhteelle. No sitten eräänä päivänä tapasimme toisemme diskossa -kummatkin tietenkin kohtalaisen humalassa- ja hän sitten tuli jutteleen minun kanssaan ja siinähän sitä sitten mentiin ja aamulla heräsin hänen luotaan. Aamulla oli hieman jännittynyt tunnelma, ei kumpikaan tiedetty mitä sanoa. Hän sanoi, että haluaisi vielä yrittää. Vastasin siihen, että vaikeata se olisi. Ja luultavasti se päättyisi taas jo parin päivän jälkeen, koska hänellä ei ollut rohkeutta ottaa välillä yhteyttä minuun jne. No niinhän siinä kävi kuten ounastelinkin..
Kumpikaan ei kuitenkaan ollut myöskäään sanonut suhteen olevan ohi...
Meni taas viikkoja, enkä nähnyt häntä juuri ollenkaan. En alkanut ottaan enää yhteyttä, olisi hänen vuoro tehdä nyt ensin jotain, koska muuten se ei tule toimimaan. No siinä sitten päätin itse pistäväni pisteen koko tarinalle, koska ei se siitä miksikään muutu. Eräänä päivänä kuulin hänen kaveriltaan miten tällä tytöllä menee. Oli kuulemma masentunut, minun takiani. En vain ymmärtänyt miksei hän voinut yksin kertaisesti ottaa yhteyttä jne. Yhdellä yhteisellä kaverillamme oli toissapäivänä kotibileet, jossa tapasin hänet. En halunnut alkaa väkisin jutteleen hänen kanssaan, koska se olisi ollut taas sitä... Hän oli maistellut jo sievoisen määrän alkoholia, joten käyttäytyminen muuttu. Hakeutu aina lähemmäs ja lähemmäs minua, uskaltamatta kuitenkaan sanoa sanaakaan. Tuntisen päästä uskalsi katsoa silmiin ja sanoa jo jotain ja halusi saada myös fyysisen kontakti, mutta se uskolmaton ujous tai jokin... No itse olin päättänyt jo, että nyt saa koko tarina olla ohi, mutten halunnut siinä alkaa ottaan aihetta esille. Vaistosin kuitenkin tilanteen herkkyyden tai jotain ja päätin odottaa, että olen vain kahdestaan hänen kanssaan. Kävi kuitenkin sellainen vahinko, että hän sammui, joten se siitä.
Nyt sitten mietiskelen jo sitä legendaarisempaa tapaa kertoa, eli teksiviesti. Mutta jotenkinhan se pitää saada piste tälle eriskummalliselle suhteelle. Kyllä itsekkin tunnen samaa vetovoimaa häntä kohtaan kuin aikaisemminkin, mutta nyt täytyy ajatella jo järjellä. Tiedän, että hänkin tuntee ihan samoin, mutta "se" ongelma on este.
Että tällaisiakin suhteita niitä on...
Tulipahan myös pitkä selostus...
Tapasin tämän naisen jo muutamia kuukausia eräissä kotibileissä. Oikeastaan tämä nainen bongasi minut. Siinä tuli sitten vaihdettua lauseita vuoron perään ja huomasin heti, että meillä oli jotain. Tulimme todella hyvin juttuun. No tapasin sen jälkeen tämän tytön kerran viikossa paremmin, kerran pari vain ohimennen. Etenimme melko nopeasti pidemmälle, ehkä suuri kiitos kuuluu kuningas alkoholille.
Kuukauden päästä olimme jo pari. Arki oli koko ajan hieman varpaisillaan oloa. Oikeastaan vain alkoholin alaisena oli rennonpaa. Itse en tarvinnut alkoholia tunteakseni itseni varmemmaksi, mutta tämä tyttö valitettavasti uskalsi olla vapaampi vain humalassa (ei mikään ongelmakäyttäjä). Tämä ongelma sitten alkoi näkyä väistämättä arkielämässä. Vaistosin hänen epävarmuudesta. Hän ei uskaltanu olla täysillä mukana, vaikka sitä halusi. Kertoi kerran humalassa ollessaan olevansa epävarma, ja että tulen kuitenkin jättämään hänet myöhemmin. En ollut kuitenkaan tehnyt mitään, mikä antaisi aihetta moiseen. Hän kertoi vain tuntevansa pahaa oloa, kun liikun/vietän aikaa muiden naisten kanssa. Muutama näistä oli ollut jo aiemmin minun hyviä kavereita, enkä halunnut luopua heistä. Ei hän kyllä sitä vaatinutkaan, koska se ei olisi oikein. Tämä heijastui vain aina, kun tapasin häntä julkisesti, ei hän uskaltanut olla rento vaan jännitti ja hermoili koko ajan. Siinä sitten ajauduimme taas vaihteeksi erilleen joksikin aikaa. Syy oli oikeastaan se, että kaikki yhteydenpito lähti minun kautta. Kerroin jo aikaisemmin, että sellainen suhde ei toimi kauan, mikäli joudun koko ajan olemaan se joka ottaas yhteyttä. Hän sanoi kuitenkin samat sanat, kuten ennenkin, ei usko, että tosissaan pysyisin hänen kanssaan, koska ympärilläni pyörii koko ajan naisia, jotka haluaisivat olla minun kanssaan enemmänkin kuin kavereita. Eikä hän pitänyt itseään mitenkään erikoisena, vaikka minun mielestäni hän oli unelmapakkaus, sekä henkisesti että fyysisesti. Sitten ei nähty toisiamme kuin vilaukseltaan kuin kerran kuukauden sisällä. Olin alkanut jo itse pistämään kokonaan pistettä tälle omituiselle suhteelle. No sitten eräänä päivänä tapasimme toisemme diskossa -kummatkin tietenkin kohtalaisen humalassa- ja hän sitten tuli jutteleen minun kanssaan ja siinähän sitä sitten mentiin ja aamulla heräsin hänen luotaan. Aamulla oli hieman jännittynyt tunnelma, ei kumpikaan tiedetty mitä sanoa. Hän sanoi, että haluaisi vielä yrittää. Vastasin siihen, että vaikeata se olisi. Ja luultavasti se päättyisi taas jo parin päivän jälkeen, koska hänellä ei ollut rohkeutta ottaa välillä yhteyttä minuun jne. No niinhän siinä kävi kuten ounastelinkin..
Kumpikaan ei kuitenkaan ollut myöskäään sanonut suhteen olevan ohi...
Meni taas viikkoja, enkä nähnyt häntä juuri ollenkaan. En alkanut ottaan enää yhteyttä, olisi hänen vuoro tehdä nyt ensin jotain, koska muuten se ei tule toimimaan. No siinä sitten päätin itse pistäväni pisteen koko tarinalle, koska ei se siitä miksikään muutu. Eräänä päivänä kuulin hänen kaveriltaan miten tällä tytöllä menee. Oli kuulemma masentunut, minun takiani. En vain ymmärtänyt miksei hän voinut yksin kertaisesti ottaa yhteyttä jne. Yhdellä yhteisellä kaverillamme oli toissapäivänä kotibileet, jossa tapasin hänet. En halunnut alkaa väkisin jutteleen hänen kanssaan, koska se olisi ollut taas sitä... Hän oli maistellut jo sievoisen määrän alkoholia, joten käyttäytyminen muuttu. Hakeutu aina lähemmäs ja lähemmäs minua, uskaltamatta kuitenkaan sanoa sanaakaan. Tuntisen päästä uskalsi katsoa silmiin ja sanoa jo jotain ja halusi saada myös fyysisen kontakti, mutta se uskolmaton ujous tai jokin... No itse olin päättänyt jo, että nyt saa koko tarina olla ohi, mutten halunnut siinä alkaa ottaan aihetta esille. Vaistosin kuitenkin tilanteen herkkyyden tai jotain ja päätin odottaa, että olen vain kahdestaan hänen kanssaan. Kävi kuitenkin sellainen vahinko, että hän sammui, joten se siitä.
Nyt sitten mietiskelen jo sitä legendaarisempaa tapaa kertoa, eli teksiviesti. Mutta jotenkinhan se pitää saada piste tälle eriskummalliselle suhteelle. Kyllä itsekkin tunnen samaa vetovoimaa häntä kohtaan kuin aikaisemminkin, mutta nyt täytyy ajatella jo järjellä. Tiedän, että hänkin tuntee ihan samoin, mutta "se" ongelma on este.
Että tällaisiakin suhteita niitä on...
Tulipahan myös pitkä selostus...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tutustuin nelisen viikkoa sitten uskomattomaan naiseen ja meillä on kivaa ja kiihkeää vipinää jo ollutkin. Tosin naisella on aika paha itsetunto ongelma ja hän ei heti voi antautua täysillä mukaan juttuun. Olen se joka AINA ensin soittelee ja lähettelee viestejä, samoin kuin muutenkin ehdottelee tapaamisia ja näkemisiä.
Aika rankkaa kyllä on toisinaan ollut ja pitääkin katsoa, että millaiseksi tilanne muuttuu.
Vaikka omasta mielestään toiselle on hyvä ja hellä, niin ei se oma panos vaan riitä, jos nainen on niin pahasti itsetunto-ongelmainen.
Mutta kyllä noista ongelmista huolimatta naisenkin(tässä tapauksessa) pitäisi hiukan ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä minun suhteeni, vaikka kuinka on niitä ongelmia.Ei se ainainen voivottelu ja surkuttelu johda yhtikäs mihinkään.
Nyt olis kyllä kans jotenkin rohkaisua saatava. Itselläni on samantyylinen ongelma poikaystäväni kanssa. Olemme olleet muutaman kuukauden yhdessä ja sitä ennen tapailleet jo jonkin aikaa. Ensimmäisen kerran vuosi sitten ja meillä oli tällainen yhdenillan juttu. Eli ei mitään nopeaa toimintaa. Kuitenkin.. Näemme muutamia kertoja viikolla ja usein enemmänkin. Alku on jotenkin aina "ujoa" ja keskustelu hiljaista mutta en voi sanoa että vaikeaa. Tunteista ja muustakin syvällisemmästä kuin viikonlopun tapahtumista puhuminen on jäänyt. Siis sitä ei ole!! Miten saada aloitettua jokin hieman syvällisempi ja molempia koskeva asia??
Usein tuntuu, että se yhteydenottaja on aina minä. Soitan ja kysyn koska nähtäis ynm. Välillä tuntuu että en uskalla soittaa tai lähettää viestiä etten ole liian tunkeileva ja omistava. Omistava en kyllä mielestäni ole sillä hän viettää paljon aikaa kavereidensa kanssa ja myös yhdessä olemme hänen kavereidensa kanssa. Silti jotenkin outoa..
Juttelin hänen hyvän kaverinsa tyttöystävän kanssa ja hän sanoi että poikaystäväni on erittäin onnellinen nyt kun olemme yhdessä ja että se on tärkeää hänelle. Mutta miksi kuulen sen kaverin kaverilta enkä poikaystävältäni?? Hauaisin kuulla että Hän välittää minusta ja on onnellinen meistä, mutta kun EI!! Miten siis saada lisää rohkeutta ja syvällisyyttä suhteeseen joka ei vielä ole edes mennyt kunnolla fyysiselle puolelle?!?