Ne kädet olivat niin rakastavat.
Niillä oli tehty raskasta työtä,
silitetty lapsen poskea,
kudottu satoja sukkia.
Ne olivat hellyydestä karheat
ja sormet vääntyneet kaikesta elämän kivusta.
Minä en ole koskaan pelännyt mitään matkaa niin paljon,
kuin niiden kuolevien käsien luokse.
Surua pelkäsin, ja menetystä.
Ne kädet tarrasivat kuitenkin käteeni,
vielä lapselliseen ja nuoreen,
ja silittivät hiljaa ja hellästi.
Huulet kuiskasivat nimeni,
ja hymy nousi silmistä asti.
Vuosien jälkeenkin,
minä muistan hyvin ne kädet.
Ja surullisen matkan joka kirveli sisälläni pitkään,
mutta joka lämmittää nyt.
-Että niillä käsillä oli minun käteni jota silittää;
Ei tarvinnut takertua yksin peloissaan lakanan reunaan,
valon hiipuessa silmien takana.
Niillä oli tehty raskasta työtä,
silitetty lapsen poskea,
kudottu satoja sukkia.
Ne olivat hellyydestä karheat
ja sormet vääntyneet kaikesta elämän kivusta.
Minä en ole koskaan pelännyt mitään matkaa niin paljon,
kuin niiden kuolevien käsien luokse.
Surua pelkäsin, ja menetystä.
Ne kädet tarrasivat kuitenkin käteeni,
vielä lapselliseen ja nuoreen,
ja silittivät hiljaa ja hellästi.
Huulet kuiskasivat nimeni,
ja hymy nousi silmistä asti.
Vuosien jälkeenkin,
minä muistan hyvin ne kädet.
Ja surullisen matkan joka kirveli sisälläni pitkään,
mutta joka lämmittää nyt.
-Että niillä käsillä oli minun käteni jota silittää;
Ei tarvinnut takertua yksin peloissaan lakanan reunaan,
valon hiipuessa silmien takana.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kaunis ajatus,
ja kaunis muisto.