Kolmasluokkalainen poikani on valitellut sitä kun olen aina töissä... Täytyy myöntää että on raskas työ ja aikaavievä, mutta onneksi myös palkka sen mukainen ja koitankin 'hyvitellä' työnarkomaaniuttani aina käyttämällä kunnon siivun palkasta poikaan :) En pidä hyvänä ideana työpaikan vaihtoa mutta mietin mitä pitäisi tehdä ettei lapsi kokisi jäävänsä vaille huomiota?
Onhan hänellä kavereita mutta siis nimenomaan läheinen aikuiskontakti puuttuu, isästäkään ei ole näkynyt eikä kuulunut vuosiin... tosin on kyllä parempi niin. Olen miettinyt että pitäisikö tässä nyt alkaa etsiä epätoivoisesti ketä vain jonka ottaa avomieheksi, tai jotain... En vain enää jaksa uskoa sellaisen löytyvän, iltaa käyn toki viettämässä erinäisissä paikoissa kun aikaa liikenee muttei sieltä ikinä ole mitään pidempiaikaista löytynyt vielä tähän mennessä... :(
Olisiko kenelläkään mitään vinkkejä miten löytää jotain luotettavaa aikuista pojalle kaveriksi, siis ei mitään 'ammatti-ihmistä' vaan ihan vaan kaveria, jonka kanssa voisi jutella ja viettää aikaa jos käy olo liian yksinäiseksi sillä välin kun olen poissa.. Omista kavereistani suurin osa eivät ole kiinnostuneet lapsista ja lopuilla on kädet täynnä omien kanssa, en kehtaa edes kysyä. Niin ja juttua hankaloittaa se että tää meidän pikku sovinisti ujostelee naisten seuraa minua ja opettajaa lukuunottamatta niin mies pitäisi olla ja miehethän eivät tunnetusti voisi vähempää välittää lapsista, edes omistaan >:(
En tiedä miksi poikaa tuossa iässä niin haittaa tämä. Kaipa muutaman vuoden kuluessa kaverikontaktit alkavat olla ihan riittävä juttu, mutta nyt kumminkin näyttää että haluaisi viettää aikaa aikuisen kanssa. Vai sanonko vaan että kaverisuhteiden pitäisi olla riittäviä, ettei aikuisia tarvita enää tuossa iässä?
Onhan hänellä kavereita mutta siis nimenomaan läheinen aikuiskontakti puuttuu, isästäkään ei ole näkynyt eikä kuulunut vuosiin... tosin on kyllä parempi niin. Olen miettinyt että pitäisikö tässä nyt alkaa etsiä epätoivoisesti ketä vain jonka ottaa avomieheksi, tai jotain... En vain enää jaksa uskoa sellaisen löytyvän, iltaa käyn toki viettämässä erinäisissä paikoissa kun aikaa liikenee muttei sieltä ikinä ole mitään pidempiaikaista löytynyt vielä tähän mennessä... :(
Olisiko kenelläkään mitään vinkkejä miten löytää jotain luotettavaa aikuista pojalle kaveriksi, siis ei mitään 'ammatti-ihmistä' vaan ihan vaan kaveria, jonka kanssa voisi jutella ja viettää aikaa jos käy olo liian yksinäiseksi sillä välin kun olen poissa.. Omista kavereistani suurin osa eivät ole kiinnostuneet lapsista ja lopuilla on kädet täynnä omien kanssa, en kehtaa edes kysyä. Niin ja juttua hankaloittaa se että tää meidän pikku sovinisti ujostelee naisten seuraa minua ja opettajaa lukuunottamatta niin mies pitäisi olla ja miehethän eivät tunnetusti voisi vähempää välittää lapsista, edes omistaan >:(
En tiedä miksi poikaa tuossa iässä niin haittaa tämä. Kaipa muutaman vuoden kuluessa kaverikontaktit alkavat olla ihan riittävä juttu, mutta nyt kumminkin näyttää että haluaisi viettää aikaa aikuisen kanssa. Vai sanonko vaan että kaverisuhteiden pitäisi olla riittäviä, ettei aikuisia tarvita enää tuossa iässä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
MLL:llä ainakin on sellainen isoveli-palvelu. Pistäs googleen hakusanaksi...
"Mamma betalar"
Karhunpalveluksen nyt teet lapsellesi,kannattas vähän ajatella...laittaa asiat tärkeysjärjestykseen!
Kun laitat työpaikalla sormen vesilasiin ja otat sen sitten pois,jääkö siihen reikä?
Mikä työ voi olla niin hienoa ja korvaamatonta, että annat lapsesi eteenpäin jonkun muun hoiviin!
Sitten kun se "joku muu" kasvattaa lapsesi kieroon,et voi kun syyttää itseäsi!
Miksi ylipäätään hankit lapsen kun et halua siitä huolehtia!
Mä voin alkaa lapsellesi ystäväksi,mutta haluan siitä kunnon palkan!
Mieti nyt vähän mitä sä sille lapselle teet!
Ei kaikki voi tosta vaan vaihtaa työpaikkaa tai irtisanoa itseään. Lapsi täytyy elättääkin jollain tavalla. Ehkä se nyt kuitenkin on tärkeintä, että lapsella on katto pään päällä ja ruokaa.
Tosiasia kyllä on, että mikään tavara tms. toisin sanoen raha ei korvaa aikaa millään.
joka joutaisi suoraan saunan taa.
Onhan lapsella isä.
Kolmasluokkalainen poika on loppujen lopuksi vielä aika pieni lapsi ja mitä pienet lapset tarvii? Tukea, turvaa ja syliä. Vanhemmat ei voi omaa läsnäoloa ulkoistaa kavereille tai muille aikuille.
Vinkkikin löytyy mistä löytyy sitä aikuisen seuraa, ei sitä tarvitse etsiä, pojalla on jo aikuinen, jolla on velvollisuus olla läsnä pojan elämässä eli sinä. Lapsuus on kuitenkin lyhyt aika ja pian tosiaan ne kaverit menee aikuisten edelle, mutta vielä tuossa iässä näin ei pitäisi olla.
Aikuisen on turha kuvitella tai vakuutella itselleen olevansa korvaamaton työssä, sillä ainut paikka missä aikuinen voi olla korvaamaton on lapsen elämä. Mikään raha ei korvaa oman vanhemman tarvetta, iästä huolimatta. Töitä kerkee tekemään läpi elämän, mutta lasten lapsuutta ei saa takaisin. Omien tekemisten ja tekemättä jättämisten jäljet tulee kyllä aikinaan eteemme ja hinta niistä voi olla kovakin, mistä ei välttämättä selviä rahalla.
KOskapa toki äidin työssä on käytävä. Hittoakos muuta neuvot. Ei yksi ihminen voi kaikkeen keretä, ja syötävä se on tässäkin perheessä. Etu on jos äiti pystyy työuraansa parantamaan ja rahaa saamaan.
Avustuksilla eläviä kaltaisiasi neuvojia on maailma pullollaan, ja heidät kävelyttäisin mieluusti suoraan "saunan taakse" , niin kusipäistä joukkoa ovat, ja riippoja yhteiskunnallemme. Lapsillekin antavat mallin että raha lentää suuhun, mitään ei tartte tehdä. Lapset ajautuvat samaan loukkuun. EI HYVÄ.
Toki työssä on hyvä käydä, mutta eikös aloittaja (sinä?) juuri valittanut miten aikaavievä se työ on (ja työnarkomania viittaa vähän pitempään kuin 40h työviikkoon) ja lisäksi vielä pitää käydä miestä metsästämässä silloin kun töiltä ehtii.
Ei hyvää päivää, kyllä joku tärkeysjärjestys elämässä pitäisi olla.
Ratkaisu on aivan selvä ja yksinkertainen: vähemmän töitä ja enemmän aikaa lapselle. Huomaathan jo että lapsi oireilee äidin narkomanian takia.
Missä me ollaan tavattu??? Pelkaako sinulla muutkin kuin parkit???
Itseäni en sinulle esittele, koska siihen ei ole tarvetta, mutta sen verran kysyn, että voiko lapsen edunnimessä ulkoistaa lapsen kaipuun aikuiseen, työuran ja rahan saannin edelle?
Asiat nyt vaan on järjesty kysymyksiä, äidinkin on osattava järjestää työ ja lapset niin, että ne on balassissaa, eikä toinen aja toisen edelle, sillä asioilla ei tärkeysjärjestystä vaan kohtuus kaikessa.
Tiedätkö mikä on rahalla kasvatettujen sijaluku lasten ja nuorten päihde- ja mielenterveyden ongelmissa? Se on neljä ja tiedätkö mikä tuleen sen jälkeen sijalle viisi? Minun kaltaiset avustuksilla elävät neuvojat.
Mutta ei siinä mitään saunan takana on vielä tilaa, tervetuloa.
voi paljon valita duunipaikkoja. Hyvä vain jos joku elättää lapsensa ihan itse. Aina löytyy märisijöitä joille ei koskaan ole hyvä mikään. Vai että oikein metsästämässä miestä, hah haa.
Merkillinen käsitys vanhemmilla, että lapset on heidän osaltaan valmiita kun lapsi aloittaa koulun. Silloinko vanhempien vastuu tuesta ja turvasta päättyy? Koulainenkin tarvitsee vanhempansa syliä.
Entä sitten paljon puhuttu työvoima pula, sana helinääkö se vaan on. Suurin osa vanhemmista elättää lapsensa ihan itse, mutta kyllä he ovat myös sen ohessa muistaneet, että vastuu lapsesta on ihan jotain muutakin kuin ruokaa, katto pään päälle jne.
Kyllä tukiverkosto on sen verran vahva, että ei ketään pulaan joudu, jos tekee vaikka lyhennettyä työpäivää. Ja talous pitää olla sen verran hallinassa, että pystyy myös pyhittimään myös lepopäivän se kun tärkeää niin lapsille kuin aikuisillekin.
Lapsen tekokin perustuu vapaa ehtoisuuteen on vapaus valita, lapsia tai ei. Jos tuo vastaus on kyllä, niin kyllä siinä on muitettava, että lapset ei synny valmiina, eikä heille voi etsiä toista aikuista kun hän ei mahdukkaan omiin kuvioihin vaan kuviot on käännettävä niin, että muut kuviot sopii lasten kuvioihin.
Niin ap- kirjotuksesta paistaa läpi tietty hakuisuus ja halu vetää keskustelua tyyliin, että hah haa, vähäkx te ootte... Miehet ei välitä kuin... ihan kuka vaan mistä vaan, että lapsella olisi... ja niin edelleen. Joten osastoon: jätetään tietyt asiat omaan arvoonsa.
Juu, saunan taakse vaan yh:t. Paitsi tietenkin oikeat yh:t.
Jos sellaista lähettyviltäsi löytyy. Ohjaa oikeaan suuntaan, ja on haasteellista, uusia kavereita.
Harrastukset onkin tarkoitettu lasten kenneleksi.
Mieti hetki, mikä sinulle on maailmassa tärkeintä.
Jos päädyit vastaukseen: Lapsi, niin toimi sen mukaan. Jätä työ vähemmälle ja keskity lapseesi ja aikaan lapsesi kanssa, hetken aikaa hän vain on lapsi. Lapsesi ei kaipaa rahojasi, vaan huolenpitoasi ja läsnäoloasi.
Jos vastauksesi on: Raha, niin ihmettelen suuresti. Silloin sinun arvomaailmasi on heittänyt häränpyllyä ja ehdotan, että mietit tärkeysjärjestystä uudelleen.
Kukaan muu aikuinen ei lapsellesi korvaa sinua ja sinun kanssasi vietettyä aikaa.
Aika paljon on tullut tuomioita.. arvasinkin vähän..
Siis en minä työtä sen takia tee että saisin itselleeni sitä rahaa. Minä elätän sillä tämän pienen perheeni, ja ylimääräisestäkin suuri osa menee lapseen. En minä häntä ole 'hylännyt' vaan päinvastoin, hänen takiaanhan työssä käyn (ja vapaa-aikana yritän huomioida entistä enemmän). Yhtä paljon tuomitsijoita saisin sillä jos jäisin työttömäksi. Ja kun ei niitä työpaikkojakaan rajattomasti ole, että ihan itse voisi kaiken valita. Nyt on hyvä työpaikka saatu jossa itse viihdyn, olisi todella typerä riski lähteä sieltä ja alkaa hakemaan toista paikkaa...
Ja luulen että jos jäisinkin työttömäksi ja antaisin enemmän aikaa lapselle, silloin hän voisi alkaa valittaa siitä kun ei ole enää rahaa mihinkään. ja parin vuoden päästä tämä vaihe menee varmasti muutenkin ohi, kaverikontaktit alkavat riittää.. silloin varmasti kaduttaisi menetetty työpaikka.
Ottakaa myös huomioon että näin ei pitänyt käydä. lapsi oli haluttu ja harkittu, mutta suunnitelmat tulevaisuudelle kuitenkin perustuivat sille että perhettä elättämässä olisi kaksi ihmistä yhdessä, ei yksi. Mutta ei sitä voi tulevaisuutta ennustaa. En viitsi niin henkilökohtaisiin asioihin mennä että selittäisin tarkemmin, mutta on kaikkien kannalta parempi ettei ex-mieheni ole enää mukana kuvioissa. (Joku väitti että minulla on 'pilkkaava' asenne... anteeksi siitä, en välttämättä tarkoita kaikkia mieihä sillä etteivät välitä,, omista kokemuksista vain on jäänyt sellainen kuva..)
kiitos erityisesti sinulle joka ehdotit tuota 'isovelitoimintaa', pitääpä etsiä tietoa. Voisi olla ihan hyvä vaihtoehto.
En minä kenellekään ole lykkäämässä omaa lastani mutta onko se väärin jos yritän etsiä hänelle muitakin aikuiskontakteja?
etkös tuota arvannut!
Mutta edelleen olen sitä mieltä että tavara ja raha ei korvaa aikaasi!
mekin kituutettiin mun opiskeluaika kitutuloilla,ilman muita aikuiskontakteja ,kummallakaan,ja hyvin kävi,silti!
Nopean silmäilyn tulos: ainoa varteenotettava ehdotus on tuo partio.
Itselläni on vielä alle kouluikäinen poika ja yritän tukea kaikkia turvallisia mieskontakteja. Äidin lisäksi poika kasvaessaan tarvitsee aina vain enemmän MIESaikuista mallikseen. Tietenkin äiti ja äidin aika on tärkeitä, mutta ei äidin/naisen kanssa puhuta kaikkia juttuja...
heips! hieno ajatus sulla olen moisia juttuja suunitellu jonkin aikaa vaikka itellänikin on 2 pientä lasta niin aina siihen voisi ottaa yhden lisääkin touhuilemaan ja tekemään niitä miestenkin juttuja:)
asiaa monet kerrat, mies näkökulmasta kylläkin.
Mulla myös poika kolmannella ja olen miettinyt sitä, pitäisikö olla myös tällainen Äitihahmo ajoittain pojan elämässä, oikea biologinen Äiti kun on poistunut lapsen elämästä.
Isänä on tietysti koittanut kasvatuksessa korvata myös Äidin, osittain tämä lienee onnistunutkin, osaan kyllä tehdä kaikkia niitä juttuja mitä olettaisin Äitien tekevän kodissaan lasten kanssa, mutta, sellaista tunnetasolla olevaa Äiti ja Lapsi tunnetsidettä ei voi, eikä ehkä osaa korvata..pitäiskö korvata, sitäkään en tiedä.
Olis kiva kuulla muilta yh isiltä ja äideiltä, joiden lasten elämästä puuttuu kokonaan biologinen Äiti tai Isä, onko se näkynyt jotenkin, tietenkin on, lasten elämässä ja miten lapset ovat ilmaisseet asian, teoin tai sanoin.
Meillä asia tulee esiin juurikin näin Joulun ym yhteisten juttujen aikaan, mutta, arkisessa elämässä tätä asiaa ei niinkään syvästi huomaa.
sinua!! Itselläni ihan samanlainen tilanne! Poitsu neljänellä ja valittelee minun pitkistä työpäivistä, eikä tapaile isäänsä....Eli olen myös miettinyt mistä saisi mieskontakteja enemmän.
Joko keksit ratkaisun?
Haluaa paljon kaikkea "kivaa" jotenka olenkin sanonut että siksi myös käyn töissä että saadaan ostettua ja myös tehdä joskus jotain kivaa...:)