Olen alakuloinen. Masentaa ja yksinäisyys painaa päälle. Minulla on olemassa lapsuudenkoti ja myös oma rakas ja suurin piirtein yksi ystävä. Oma kultani kuitenkin muutti luotani työn perässä muutaman sadan kilometrin päähän. Ja lapsuudenperheenikin asuu eri paikkakunnalla kuin minä. Tunnen yksinäisyyttä ja koen jopa joutuneeni petetyksi, kun minut on jätetty yksin. Itse en juuri nyt pysty vielä muuttamaan lähemmäs omaa rakastani ja näemme vain joinakin viikonloppuina. En halua tätä. Ystäviäkin on niin vähän, että pääasiassa olen aivan yksin. Iltoisin tulee todella paha olo, kun joutuu olemaan rauhassa itsensä kanssa, eikä ympärillä ole rakkaita ihmisiä. Toivoisin ehkä saavani tätä kautta juttuseuraa..tai neuvoja mitä teen..tai jotain apua.. En halua enää olla yksin.
Kaukana rakkaista
soturiness
6526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
1. Varaat ajan lääkärille.
2. Kerrot masennuksesta ja yksinäisyydestä.
3. Pyydät ensiavuksi rauhoittavaa, esim. Opamoxia, että selviät nyt alkupäivistä ja -illoista. Varsinaiseksi avuksi pyydät tätä kirjoittamaan reseptin Efexor depot -merkkiseen mielialalääkkeeseen (maksaa noin 22-45 euroa/kk). Aloitusannos on joko 75 mg tai 150 mg aamuisin (lääkäri tietää sen paremmin). Viikon parin sisällä tilanne helpottunee, sillä kyseinen troppi auttaa latistamaan tunteita, kuten yksinäisyyttä ja alakuloisuutta. Ja olo on taas tällainen: =D
Masennuslääkkeitä ei saa käyttää viihdekäyttöön. Mikset muuten hanki Kelalta erityiskorvattavuutta niin saat 6 eurolla lääkkeesi ?
Potilaan masennus vaatii hoitoa. Ei tarvitse kärsiä masennuksesta ja yksinäisyydestä enää nyky-Suomessa. Sodassakin jo jaksettiin "Sisu-pastillien" voimalla. Yksinäisyys on vain tunne, ei sen kummempaa. Ja tunteita voi säädellä. Täytyypä kysyä erityiskorvattavuutta ja ehkä vaihdan tropin johonkin toiseen.
hoidan asian jotenkin muuten kuin lääkkeillä. En väitä, etteikö osuva lääke alkutilanteessa ole monelle hyvä ratkaisu, jotta pääsee jaloilleen. Mutta itse en halua lääkettä tunneongelmiin syödä. Mieluummin keskustelen asiasta sellaisten ihmisten kanssa, joilla on mahdollisesti samoja kokemuksia ja tunteita tai joilta muuten saa tukea ja voi antaa tukea takaisin. Enkä sitten tiedä pitäisi pystyä käsittelemään myös sitä, että oppisin paremmin olemaan yksin...kyllä siis pystyn olemaan yksin, siinä ei ole ongelmaa, mutta jos tilanne on pitkäaikainen ja on läheisiä ihmisiä vain joskus puhelimen päässä ja näkee silloin tällöin, se on ongelma. Olen onneton ilman rakkaita ihmisiä ja ystäviä. Enkä halua kieltää ongelmaa, vaan käsitellä sen. Mutta siihenkin vain tarvitsisi tukea..mutta kun niitä ihmisiä ei nyt sattumoisin ole kuitenkaan tässä lähellä, joilta tukea saisi...jaa-a, aikamoinen noidankehä. Kiva olisi kyllä jutella jonkun kanssa, joka ymmärtää..
Vaikutat tunne-elämältäsi terveeltä, joten on totta että varmasti saat avun puhumalla. En osaa nyt neuvoa mistä, kun itse olen niin moniongelmainen. Pahimpina ahdistusaikoina soittelin paljon auttaviin puhelimiin. Mieti, varmasti löydät.
kuulleet kai pitkään mitään.Ja olinpaikkasi on varmaan vain harvan tietämä.Rakkaimpasi pitää varmaan sinut tiiviisti itsellään,mikä hänelle on pääasia.Lääketieteemmekään ei ulotu muualle kuin lääkkeisiin. Joten näin on hyvä että sinulla on edes pieni aukko vapauteen,tämä netti nimittäin.Täällä nostavat palkkansa tietynlaiset,joiden tulokset näkyvät joskus kuin Herra suo.