Joulumuistelma 2006
Niin, pidän hiljaisen hetken muistellakseni viime vuotista jouluviikkoa.
Kuinka taistelin, jotta lapsi sai tulla viimein ja vihdoin kaipaamiaan rappusia ylös, avata oven ja astua sisään.
Kuinka hänen silmänsä säihkyivät onnesta ja kuinka oli puhetta saunatontuista vinttitontuista. Ja kuinka mukavaa, kun hän olisi saanut olla jouluaattona kotona, nukkua vuoteessaan ja olla onnellinen.
Mutta jouluaattoa lapsi ei saanut olla kotonaan, ei hähdä pukkia. Ei nähdä aikuisia sisaruksiaan, eikä avata lahjojaan, kotona ja katsoa kun hänelle tärkeät ihmiset istuvat takan vierellä tuijottaen hiljaa loimuilevia liekkejä.
Miksi ei saanut. Tänäkin jouluna minulle sanotaan, että jokaisen lapsen pitää saada olla jouluaattona kotonaan.
Onko sosiaalilautakunta huomioinut, että kun sen edustajat kertovat, että jokainen lapsi pitää saada...eikö he huomioi, että he itse olivat viime joulun aikana tekemästä päätöstä, johon lapselle ei sisältynyt joulun keskeisintä aikaa kotona.
'
Poika nousi rappusia ylös 15.12 silloin oli hänen joulunsa, kuka niin päätti, ne samat, jotka henkäilevät minulle lautakunnista, että jokaisen lapsen pitää saada olla jouluna kotona.
Kuka seisoi minun rappusillani jouluviikolla?
Ja kuka hänellä oli mukana ja miksi?
Minun rappusillani seisoi jouluviikolla sosiaalityöntekijä poikansa kanssa.
Minkäkö takia?
Se henkilö, joka oli juuri saanut 4kk tapaamiseneston minulle ja pojalleni, hän seisoi rappusillani poikansa kanssa.
Minä, vahva ihminen, jolle kotona on opetettu antamaan Jumalan nimissä anteeksi. Katselin heitä, ..sanattomana..
Mitäkö ajattelin silloin?
Ajattelin, että anna Jumala hänelle anteeksi, sillä hän ei tiedä mitä hän tekee, millä hän hakkaa sydäntäni!
Mitäkö vieraillani oli asiaa?
Hän oli tuomassa minulle pientä ruokapussia!
Tehtaamme "köyhäin avustusta", "jätesäkkiä".
Minä katselin kiehnaavaa poikaa, jolla oli vaalean ruskeat hiukset.
Poika halusi ehdottomasti olla tuomassa tädille lahjaa, jonka sosiaalitoimi oli saanut "tehtaalta" jaettavaksi.
Sanoin pojalle kosteaksi kihonneet vedet silmissäni, "rauhaa" joulurauhaa".
Suljin oven.
Katselin "jätesäkkiä" ja itkin.
Asettelin tuotteet jääkaappiin, en ajatellut enää mitään.
Avasin seuraavana päivänä jääkaapin oven, katselin "tuotteita", kuinka iso juustokimpale oli vetänyt homeen pintaansa, haistoin sitä kerran ja heitin roskiin.
Paistoin toki pienen "rullakinkunkin", mutta totesin maun vanhaksi ja heitin senkin roskiin.
En olisi tarvinnut niitä muutenkaan.
Sillä aikuiset lapseni olivat tulossa syömään samalla viikolla ja täytin jääkaappini uusilla tuotteilla.
Mutta..olinko riidanhaluinen, olinko epäsopuisa, olinko epäystävällinen.
En.
Miksikö en? Koska otin lahjan vastaan.
Minkäkö takia?
Ainoastaan sen pienen sosiaalityöntekijän pojan takia. Jolla oli ruskeat hiukset ja joka kiehnasi kaidetta ja katsoi minua kauniisti.
Ehkä hän olikin Jumalan lähettiläs, joka antoi minulle jotain sille joululle.
Ehkä hän antoi kauniita ajatuksia, kaipuuta omasta tonttulapsestani, jonka hänen äitinsä ilman mitään asiallista ja todistettavaa syytä riisti tapaamiselta juuri jouluaatoksi.
4kk on melkein puolivuotta. Tänä jouluna sosiaalivirkailija sai kirjeen eduskunnanoikeusasiamieheltä.
Kirje ei ollut pukinpostia, ei tonttuja, ei edes hiippalakkeja. Vaan tiedonanto siitä, että teki väärin. Teki väärin viimejouluna, joulukuussa.
Hvyää Joulua kaikille, ryöstö uhri perheille! Hyvää Joulua kaikille minua muistaneille ja kaikille, jotka jaksavat kirjoittaa. Tiedätte kyllä!
Niin, pidän hiljaisen hetken muistellakseni viime vuotista jouluviikkoa.
Kuinka taistelin, jotta lapsi sai tulla viimein ja vihdoin kaipaamiaan rappusia ylös, avata oven ja astua sisään.
Kuinka hänen silmänsä säihkyivät onnesta ja kuinka oli puhetta saunatontuista vinttitontuista. Ja kuinka mukavaa, kun hän olisi saanut olla jouluaattona kotona, nukkua vuoteessaan ja olla onnellinen.
Mutta jouluaattoa lapsi ei saanut olla kotonaan, ei hähdä pukkia. Ei nähdä aikuisia sisaruksiaan, eikä avata lahjojaan, kotona ja katsoa kun hänelle tärkeät ihmiset istuvat takan vierellä tuijottaen hiljaa loimuilevia liekkejä.
Miksi ei saanut. Tänäkin jouluna minulle sanotaan, että jokaisen lapsen pitää saada olla jouluaattona kotonaan.
Onko sosiaalilautakunta huomioinut, että kun sen edustajat kertovat, että jokainen lapsi pitää saada...eikö he huomioi, että he itse olivat viime joulun aikana tekemästä päätöstä, johon lapselle ei sisältynyt joulun keskeisintä aikaa kotona.
'
Poika nousi rappusia ylös 15.12 silloin oli hänen joulunsa, kuka niin päätti, ne samat, jotka henkäilevät minulle lautakunnista, että jokaisen lapsen pitää saada olla jouluna kotona.
Kuka seisoi minun rappusillani jouluviikolla?
Ja kuka hänellä oli mukana ja miksi?
Minun rappusillani seisoi jouluviikolla sosiaalityöntekijä poikansa kanssa.
Minkäkö takia?
Se henkilö, joka oli juuri saanut 4kk tapaamiseneston minulle ja pojalleni, hän seisoi rappusillani poikansa kanssa.
Minä, vahva ihminen, jolle kotona on opetettu antamaan Jumalan nimissä anteeksi. Katselin heitä, ..sanattomana..
Mitäkö ajattelin silloin?
Ajattelin, että anna Jumala hänelle anteeksi, sillä hän ei tiedä mitä hän tekee, millä hän hakkaa sydäntäni!
Mitäkö vieraillani oli asiaa?
Hän oli tuomassa minulle pientä ruokapussia!
Tehtaamme "köyhäin avustusta", "jätesäkkiä".
Minä katselin kiehnaavaa poikaa, jolla oli vaalean ruskeat hiukset.
Poika halusi ehdottomasti olla tuomassa tädille lahjaa, jonka sosiaalitoimi oli saanut "tehtaalta" jaettavaksi.
Sanoin pojalle kosteaksi kihonneet vedet silmissäni, "rauhaa" joulurauhaa".
Suljin oven.
Katselin "jätesäkkiä" ja itkin.
Asettelin tuotteet jääkaappiin, en ajatellut enää mitään.
Avasin seuraavana päivänä jääkaapin oven, katselin "tuotteita", kuinka iso juustokimpale oli vetänyt homeen pintaansa, haistoin sitä kerran ja heitin roskiin.
Paistoin toki pienen "rullakinkunkin", mutta totesin maun vanhaksi ja heitin senkin roskiin.
En olisi tarvinnut niitä muutenkaan.
Sillä aikuiset lapseni olivat tulossa syömään samalla viikolla ja täytin jääkaappini uusilla tuotteilla.
Mutta..olinko riidanhaluinen, olinko epäsopuisa, olinko epäystävällinen.
En.
Miksikö en? Koska otin lahjan vastaan.
Minkäkö takia?
Ainoastaan sen pienen sosiaalityöntekijän pojan takia. Jolla oli ruskeat hiukset ja joka kiehnasi kaidetta ja katsoi minua kauniisti.
Ehkä hän olikin Jumalan lähettiläs, joka antoi minulle jotain sille joululle.
Ehkä hän antoi kauniita ajatuksia, kaipuuta omasta tonttulapsestani, jonka hänen äitinsä ilman mitään asiallista ja todistettavaa syytä riisti tapaamiselta juuri jouluaatoksi.
4kk on melkein puolivuotta. Tänä jouluna sosiaalivirkailija sai kirjeen eduskunnanoikeusasiamieheltä.
Kirje ei ollut pukinpostia, ei tonttuja, ei edes hiippalakkeja. Vaan tiedonanto siitä, että teki väärin. Teki väärin viimejouluna, joulukuussa.
Hvyää Joulua kaikille, ryöstö uhri perheille! Hyvää Joulua kaikille minua muistaneille ja kaikille, jotka jaksavat kirjoittaa. Tiedätte kyllä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tosikaunis tarina, mutta.....
Tuliko mieleen viimme jouluna, että olisiko sinun harhasi taas valloillaan kun muka sossut vanhoja homeisia ruokatavaroita sinulle toivat?
Kyllä tuotteet ovat tuoreita AINA kun niitä tarvitseville tuodaan.
jossakin muualla kuin maanpinnalla tämä piilipuu. Kuinkahan kauan tuonkin tarinan keksiminen vei? En kyllä parhaalla tahdollakaan keksi mikä tarinassa olisi "kaunista", harhaisen mielen tuotoksia, olisi kamala joutua tuollaisen ihmisen kanssa tekemisiin.
Eräs naapuri näytti mullekin avustuspaketin, ja voin sanoa että liha oli mädäntynyttä, tosin paketti tuli joltain avustusjärjestöltä. ELi tässä todentuu se, että kaikki väitteet vaan harhojen piikkiin...... Kuinka joku voikin olla niin sinisilmäinen.. vastahan Ruotsissa kävi ilmi, että jopa kaupassa oli vaihdettu parasta ennen lappuja. Voihna olla että pakettia oli säilytetty huoneenlmämmössä eikä jääkaapissa. Eli kaikki ei suinkaan ole harhaa.
selvästi sadistinen.
Ja nuo elintarvikkeet eivät varmaan ole kunnon jääkaappia nähneetkään. Sitten viimeksi kaupassa.
Ja koska ne sieltä ovat tilatut tehtaaseen ja koska sieltä, ovatko nyt sitten ylijäämänä haluttu antaa sosiaalin jaettavaksi.
Varmasti siinä liha säilyy.
Toivotaan anteeksiantoa ihmisille, myös kaikille pahan puhujille, tekijöille ja ilkeämielisille. Kuitenkin ja kaikesta huolimatta.
Joulun sanoma on kaunis ja tuokoon se myöskin ihmisille pahan tilalle hyvän ja kauniin.
Sekä tekoina että sanoina.
Ja kärsiville ja hyljeksityille
antakoon rauhan ja levon
ikävästä ja särystä ja kaikesta elämän vähästä.
________________________________
Kiitos Piilipuu kirjoituksestasi.
piilipuuressukka vastaa jo omiin viesteihinsä kun keneletäkään ei saa posiviisista komenttia. Miksi tuollaisia tyyppejä on yleensä pilaamassa tätä palstaa?
ja portti ahdas...
sinä muiden väheksyjä ja pilkkaaja.
En ole Piilipuu. Mutta ihmetellä kyllä täytyy
kuinka täällä SIJAISVANHEMPIEN palstalta löytyy aina ja joka ketjulle näitä hyväsydämisiä ja lämminhenkisiä ja myötätuntoisia ihmisiä ...............
Piilipuu on kokenut suomalaisen viranomaispuolen nurjan ja mustan puolen kaikkine vääryyksineen ja laittomuuksineenkin (eduskunnan oikeusasiamiehen lausunto).
Ja silti edelleen tällä palstalla jaksetaan hyökkäillä ja murista jatkuvasti häntä vastaan. Eivätkö silmänne näe ja korvanne kuule
kuinka ihmisiä kohdellaan todella väärin ja epäasiallisesti paikallistason viranomaisten taholta.
Välinpitämättömyyttä, huolimattomuutta, asiattomuutta, tietämättömyyttä
sitä riittää hyvin monen kuntapalvelun hakijan ja saajan kohdalle.
Joulua kaikille ja yrittäkää edes omalta osaltanne nähdä ja ehkä auttaakin ympärillänne olevaa ihmisten hätää
(vaikka osalle sellainen auttaminen ja myötäeläminen heikompiosaisten vierellä
on näköjään vaikea ja hankalakin asia).
ystäväni on monenna vuonna saanut sen avustuspaketin. ei siellä ole juustoa tai kinkkua. siellä on kuivia tuotteita, kuten jauhoja, hiutaleita, riisiä, näkkäriä, pipareita, säilykepurkki sikanautaa, makaronia, kahvia jne.
soitin vielä ja varmistin sen asian häneltä. hän ei ole koskaan narissut tuotteista tai poistanut niitä, joten usein hän saa muidenkin ihmisten kaurahiutaleet, joista leipoo leipää itselleen, kaikille kun ei puurohiutaleet maistu.
joille ei kelpaa mikään, ei hyvä eikä "paha", vain he ovat maailman valtiaita!
Tässäkin maassa on paljon ihmisiä joille kelpaa Hurstin antamat almut. ei he valita kuin vain he joilla on, mutta pitää saada lisää aina ja aina parempaa, ei mikään kelpaa, kaikki on mennyt paskaksi heilä!
Iloista antajaa Jumala rakastaa ja miten sen saajan "kohtalo" menikään?
Nykyelämässä ei ole muuta asiaa kuin valittaa, kaikesta, miksi ei kukaan kiitä mitä tänään on saanut?
Tänään on tänään, eilinen on mennyt, sitä et ikinä saa takaisin!
Elä tänään kuin se olisi elämäsi viimeinen päivä!
Huomisesta ET tiedä mitään ja se on varmaa, sullekkin, vaikka kuin kuvitteliset mitä tekeväsi huomenna!
Voi hitto, ajatelkaa jo päivistä menneistä, kiittäkää niistä, koska ette kukaan IKINÄ tiedä tulevia päiviänne!
Hitto, aina vain tapellaan asioista, jotka menee painollaan eteenpäin!