liian vanha hankkimaan seurustelusuhdetta?
Ajatus vain tuntuu yhä kaukaisemmalta ja epätodellisemmalta, kun fyysinen ja älyllinen rappeutuminen on jo käynnistynyt eikä tulevaisuus näyttäydy muutoinkaan kovin loisteliaana.
Ajatus vain tuntuu yhä kaukaisemmalta ja epätodellisemmalta, kun fyysinen ja älyllinen rappeutuminen on jo käynnistynyt eikä tulevaisuus näyttäydy muutoinkaan kovin loisteliaana.
Vastaukset 13
Vanhimmat
alle kolmekymppinen, kyllä eläkeiässäkin aletaan vielä seurustella. Sinähän ehdit perustaa vielä kolme - neljä perhettäkin elämässäsi, siis ikäsi puolesta ainakin. Mikäs noin nuoren tekee noin vanhaksi mieleltään. Olet vielä nuori.
Sitäpaitsi miehet ovat tässä iässä vielä nuoria, naiset eivät enää niin.
just joo, kyllä ne ihan samanikäisiä ovat. Sori vaan miehet, mutta jäätte ilman puolisoa todennäköisemmin kuin naiset
miehet alkaa yleensä syrjäytyä tossa vaiheessa
Tavallaan 28v mies voi seurustella 18-28v naisen kanssa ja voi tuntea itsensä nuoreksi nuoressa seurassa, kun taas 28v nainen, jos ei halua itseään nuorempaa miestä eikä myöskään liian nopeasti keski-ikäistyvää miestä, katselee miehiä ikää 28-36 ja valikoima suppenee koko ajan iän karttuessa kun taas miehillä se kasvaa. Lisäksi miehet saavat ulkonäöltään vanhentua rauhassa.
Mutta tätä kommenttia ei ehkä kannata ottaa liian tosissaan :)
Taidan tietää, mikä mieltäsi painaa. Mitä ilmeisimmin se, kun perinteisesti ajatellaan ihmisten tuossa iässä menevän naimisiin. Mutta sehän voi tarkoittaa ainoastaan sitä, että ikäisesi ihmiset ovat stereotypioita noudattaen nyt juuri vakavimmillaan parinhaussa. Voit laittaa ilmoituksen suunnilleen minne tahansa ja vastauksia tulee. Eikö olekin hieno juttu? :)
Lisäksi kumppania voi aina kokeilla. Jos ei jonkun kanssa tunnu luistavan, sitten kokeillaan yhteiseloa jonkun toisen kanssa. Sitähän seurustelu on, avioliittoon jollain lailla valmistautumista. Kokeilla voi niin monesti kunnes tärppää, joten ei mitään stressiä =) Ihmiset nykyään ovat entistä paremmin oivaltaneet kokeilemisen tuovat mahdollisuudet, joten nykyään mennään naimisiin aina vain myöhemmin ja myöhemmin.
Sinuna en olisi ollenkaan huolissani.
Olen toisaalta ollut huolissani jo monta vuotta.
Kokeileminen ei ehkä kohdallani toimi, koska minulla on vaikeuksia luottaa ihmisiin, joten jos luottamusta saisin rakennuttua en varmaankaan haluaisi rikkoa sitä ja aloittaa taas alusta.
Joku muinaiskreikkalainen hemmo nimeltään Epiktetos on aikoinaan paukauttanu: "Eivät asiat sinänsä vaivaa meitä vaan käsitykset, jotka meillä on näistä asioista".
Ja nykyäänhän meitä ajavat epätoivoon etenkin käsitykset, joissa ihannoidaan nuoruutta, sillä niitä syötetään (joko suorasti tai piilotellummin) ihmisille pääasiassa mainoksien, ohjelmien ym. tiedotusvälineiden kautta, joilla vaan sattuu nyky-yhteiskunnassa olemaan ihmisten elämään ja ajatuksiin helvetin iso vaikutus. Siten se ryömii omiin ajatuskehikkoihimmekin, tai itse asiassa meidät kasvatetaan jo siihen, koska kulttuuri on jo niin läpeensä täynnä sitä. Täytyy sopeutua siihen keinotekoiseen ahtaaseen muottiin, jota lähes kaikkien taholta tuleva ryhmäpaine pitää koossa kun lähes kaikki haluavat epätoivoisesti sopeutua siihen muottiin. On tietysti olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla, mutta heitä onkin sitten vaikeampi löytää, koska he ovat huomattavassa vähemmistössä eivätkä yleensä pidä itsestään meteliä.
Eihän elämä meille muottiin sopeutumattomille ole helppoa, mutta voimmehan edes muuttaa käsityksiämme..
Toivoin vähän että joku ravistelisi minua pois jumiutuneista ajatuksistani, mutta omia käsityksiään on kuitenkin vaikea muuttaa PYSYVÄSTI.
Niinhän sitä sanotaan, ettei ole yläikärajaa. Ite "jo" 29, joten sullahan on paremmin asiat vielä :). Jännä että mua veikataan yleensä vielä noin 22-24-vuotiaaksi. Kai sitä on vielä niin lapsellinen ja epävarma olemus (ja hyvät geenit), joten meillähän on nyt mitä mainioimmat mahdollisuudet löytää hyvät naiset (jos mies olet), ja huonoja ei edes huolita! Näin Yv tsemppaa ja kannustaa!
Elias Lönnrotkin meni naimisiin vasta 47-vuotiaana ja vieläpä parikymmentä vuotta nuoremman beiben kanssa.. aah sitä läiskettä ja lotinaa.. ;). Sitten on lehtien lööpeissä aina julkkisten suhteista. On "maajonnalle jormaa", "Tiina menee tiputukseen, eiku naimisiin..", "BB:n parit(telut)" ja linnanjuhlien kuumat sinkut yms, joten eiköhän meillä tavallisillakin (itse olen, sinusta en tiedä) herroilla ole yhtä hyvät (melkein) saumat bongata nainen ;). Sitäpaitsi moni parikymppinen nainen ehtii vielä vaihtaa monestikin kumppania. Esim. opiskelupaikassa kuulee, kuinka monella se nykyinen ei ole se loppuelämän "Oikea".
Koeta hidastaa sitä rappeutumista, niin säilytät paremman itseluottamuksen ja viehätysvoimasi. Esim. minä olen nyt fyysisesti paljon lihaksikaampi kuin joskus inttiaikoina, jolloin painoinkin vain 62 kg. Henkistä rappeutumista voi hidastaa esim. ratkomalla ristisanatehtäviä ja lukemalla Aku Ankkaa aina keskiviikkoisin kirjastossa. Tai opiskella ja kehittyä jatkuvasti, kuten Yv:kin tekee. Itse koen olevani nyt paljon viisaampi ja fiksumpi kuin esim. lukioaikoina. Oppi jää hyvin päähän ja on kykyä hahmottaa asioita kokonaisvaltaisemmin.
Päivä päivältä on parisuhde lähempänä! ;). Jos tärppää, laitas Yv:llekin hyviä vinkkejä! ;)
-Yleinen vuodattaja
Ei ikä ihmistä pahenna.
Ei ole liian vanha. Jokainen elää elämänsä niinkuin elää. Kahta samanlaista elämää ei ole. Joku alkaa seurustella 16-vuotiaana, joku 25-vuotiaana, joku 28-vuotiaana, joku 38-vuotiaana, ja joku vieläkin vanhempana. Ketään ei pidä matkia, ei naapuria, työkaveria, siskoa eikä äitiä. Heidän tarinansa on tuollainen, minun tällainen. Jokaisen tarina on omanlaisensa.
mutta jos on alun perin odottanut toisenlaista elämää ja on pettynyt itseensä?