Mikä täällä ihmisiä vaivaa? Pakko mennä jonnekin valmennuskurssille, yliopistoon tai iltalukioon lukemaan pääsykokeisiin?
Itsestään se on kiinni mitä sinne päähän saa tankattua, ei noilla kursseillakaan sitä tietoa sun puolesta sun päähän tungeta. Sama noista muista.
Ihme pullamössösukupolvi. Mitä te sitte lääkiksessä meinaatte? Ei siellä kukaan oo sua kädestä pitämässä, vaan ihan itse pitää asiat opetella... Iiik!
Itsestään se on kiinni mitä sinne päähän saa tankattua, ei noilla kursseillakaan sitä tietoa sun puolesta sun päähän tungeta. Sama noista muista.
Ihme pullamössösukupolvi. Mitä te sitte lääkiksessä meinaatte? Ei siellä kukaan oo sua kädestä pitämässä, vaan ihan itse pitää asiat opetella... Iiik!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Valmennuskurssilla oppi oikeaoppista tenttiin lukua ja abstraktia ajattelua. Kaikki kun eivät niitä ole lukiossa vileä oppineet hallitsemaan. Eipä lukio taida siihen kummoisia eiväitä toisaalta antaakkaan.
"Ihme pullamössösukupolvi. Mitä te sitte lääkiksessä meinaatte? Ei siellä kukaan oo sua kädestä pitämässä, vaan ihan itse pitää asiat opetella."
Jaha, ei sitten hätä mikään. Tuostahan saa semmoisen kuvan, ettei valmennuskurssin avulla edes päästä lääkikseen, eihän siellä pääsykokeissakaan kukaan pidä kädestä. Ei siis syytä huoleen.
Mikä sinua sitten vaivaa? Kateus, kun ei ole rahaa valmennuskurssille???
Mitään oppimistahan ei ylipäänsä tapahdu ilman omaa työtä. Mutta mietipä tätä tilannetta: luettavanasi on 600-sivuinen kirja, jossa on sekaisin biologiaa, kemiaa ja fysiikkaa kirjoitettuna vieläpä hyvin huonolla äidinkielellä. Kirjassa monet asiat ovat tulkittavissa eri tavoin, riippuu ihan lukijasta. Lisäksi kaikkia kirjan osa-alueita ei ole käsitelty lukion kursseilla. Tämän pohjalta pitäisi mennä pääsykokeeseen, jonka voi tehdä vain kerran vuodessa.
Otatko siis riskin opetella kirja omin päin tulkiten joitakin asioita väärin --> voipi kostautua pääsykokeessa. Vai otatko vastaan kaiken mahdollisen avun kirjan ymmärtämisessä?
Lisäavun hankkiminen lääkiksen pääsykoetta varten ei ole mielestäni uusavuttomuutta vaan on osoitus terveen järjen käytöstä. Eivät lääkärit ole mitään yli-ihmisiä, jotka oppivat kaiken itse.
Ja by the way, lääkiksessäkin järjestetään opetusta. Ei siellä itsenäisesti niitä kirjoja lueta, senkin pässi...
Aloittajan oma arvovalta on ilmeisesti kiinni muiden ihmisten tekemisten kontrolloinnista eikä tästä kuuluisasta itse tekemisestä.
Ottaako se päähän kun ahkerimmat ja motivoituneimmat nuoret tekevät parhaansa, pyrkivät ja pääsevät lääkikseen vuosi toisensa perään ja itse ei voi kuin valittaa?
Lukiossakin voi oppia jotain ja lääkiksessähän on myös opetusta. Oppia taas voi hyvin monella tavalla joista valmennuskurssit ovat eräs tapa. Muistelen lukeneeni vertailun lääkiksen valinnoista jossa eri tavat valita antoivat melkoisen samat tulokset, eli siis samantapaiset tyypit tulivat valituiksi. Toisaalta on tutkittu sitäkin miten fiksut ja hyvin erilaiset opiskelijat muuttuvat opiskelun myötä samankaltaisiksi. Joissain maissa pääsee lääkikseenkin ilman numerus claususta ja sekin toimii. Pääsin sisään ilman valmennuskurssia, mutta opiskelun tapa piti silti oppia ihan itse. Opiskelijalle valintatapa on yhdentekevä ja opiskelukin oli tavallaan putkimaista. Silti jokaisesta tuli aivan erilainen lääkäri. Itseäni harmittaa, etten opiskellut kovin innokkaasti. Olisin voinut oppia enemmän ja yksi opetusvirassa toimiva kollega luki uudestaan koko lääkiksen kurssit ehkä 10-15 vuotta valmistumisen jälkeen. Oppi valtavasti, koska kuka muistaakaan esim biokemiaa tai fysiikan perusteita vuosien jälkeen. Sammakon rustosyntyiset luutkin ovat opiskelussa yleissivistystä (opettajamme mukaan). Lycka till.