Meillä on 9-vuotias poika ja pian 2 täyttävä tyttö, jotka molemmat ovat langanlaihoja. Poika on 150cm pitkä ja painaa 33kg. Tyttö on noin 84cm ja painaa noin 9,5kg. Tytön paino on ollut alimman sallitun käyrän alapuolella lähes koko elämänsä ajan ja sitä tarkkaillaan säännöllisesti neuvolassa. Kolme kuukautta sitten tutkittiin verikokeella mahdollisia sairauksia, mutta minulle ilmoitettiin vain raudan puutteesta, minkä vuoksi määrättiin rautatipat.
Joku ilmoitti lastensuojeluun, että meillä pidetään lapsia nälässä. Sieltä tehtiin yllätysvierailu viikko sitten ja totesivat, että kaikki meillä on ok. Kuitenkin joudumme viemään lapset tänään lääkärintarkastukseen.
Minun on vaikea ymmärtää miksi lapset ovat laihoja. Kerron hieman ruokatavoistamme. Meillä on joka päivä viisi ateriaa, siis syödään noin kolmen tunnin välein. Viikossa on vain yksi kasvis- ja yksi kalapäivä, muina päivinä lihaa. Laitan lähes aina ruoan itse eikä se tosiaankaan ole mitään dieettipöperöä, vaan kunnon ruokaa tyyliin muusia ja lihapullia. Minulla on noin 80 eri reseptiä, joita käytän säännöllisesti, ja niistä vain muutama on sellaisia, joista poika ei tykkää, esim. ranskalainen ratatouille (kasvisruoka), mutta silloinkin lisänä on aina jotain muuta mistä tykkää ja saa mahansa täyteen.
Mitään vähärasvaisia tai dieettiruokia ei osteta, vaan välistä tuntuu, että rasvaa tihkuu ruoassa aivan liikaakin. Syödään näet paljon esim. arabialaista ruokaa, joka uitetaan oliiviöljyssä. Neuvolan ohje lisätä 1tl öljyä päivässä pikkuisen ruokaan tuntuu suorastaan ironiselta, kun tietää miten rasvaista ruoka jo muutenkin on.
Aamiainen on meille kaikille vaikea ateria, sillä kellään ei ole nälkä kuin vasta parin tunnin päästä heräämisestä. Pojan lähes pakotan panemaan jotain suuhunsa ennen kouluun lähtöä, tyttö ei suostu edes maistamaan. Molemmille maistuu kuitenkin maito, joten olen tyytynyt siihen, että kunhan lasin maitoa juovat, niin kai pärjäävät sinne klo 11, jolloin on lounas.
Illalla tykätään kaikki syödä kunnolla. Pojalla on mahtava ruokahalu ja vetää jopa neljä paistettua munaa leivän kanssa iltapalaksi ja valittaa vieläkin nälkää. Kun vertaan hänen syömisiään pulskempiin kavereihinsa, joita joskus on yökylässä, niin ei hän minusta vähempää syö. Miksi poika on niin laiha, vaikka syö mielestäni kuin hevonen? Silloin harvoin, kun käymme mäkkärillä, niin tilaa BigMac-aterian ja vielä sen jälkeen hakee yhden tai kaksi juustohampurilaista. Kaverinsa tyytyvät vieläkin lasten ateriaan!
Pikkutytön syöminen sen sijaan tuo minulle harmaita hiuksia. Aamulla ei syö yhtään mitään ja päivän mittaan ne loput neljä ateriaa sellaisia alle 100g annoksia, usein 30-50g. Silloinkin kun hänellä on hirveä nälkä, niin jo viiden kuuden lusikallisen jälkeen saattaa panna stopin, että nyt riittää kiitos. Väkisin tai houkuttelemalla ei onnistu. Hän kääntää päänsä pois ja puristaa huulet tiukasti yhteen. Jos pakotan tai jekutan vielä lusikallisen suuhun, niin joko sylkee pois tai pitää ikuisuuden suussa purematta ja nielemättä. Pidän hänen syömisestään päiväkirjaa ja se on ikävää luettavaa, mutta mitä ihmeessä voin asialle tehdä?
Molemmat lapset ovat muuten hyvinvoivan oloisia, energisiä ja iloisia, mutta siitä ei lienee paljon iloa, kun painokäyrien mukaan ovat alipainoisia. Kerran neuvolan lääkäri tokaisi, että tyttö on "aliravittu". Minua se loukkasi, kun tulee sellainen kuva, että lapselle ei annettaisi tarpeeksi ruokaa. Joka päivä käyn kaupassa ja kaapit notkuvat ruokaa. Herkkujakin on, vaikka yritän rajoittaa viikonloppuun, varsinkin pikkuisen kohdalla, koska olen huomannut, että jo yksi ainoa suklaanpala vie ruokahalun kokonaan. Ikinä ei rangaista ruoatta jättämisellä ja välipalaa saa ottaa, jos hiukoo; nousen vaikka yöllä antamaan lapsille ruokaa, jos sitä tahtovat (eivät kyllä tahdo).
Pelottaa, jos viranomaiset alkavat sähläämään asian kanssa ja ihan tosissaan epäilevät, etten ruoki lapsia tarpeeksi. Olen huomauttanut, että me vanhemmatkin olimme lapsina laihoja. Mieheni on vieläkin, mutta minä olen raskauksien myötä lihonut tuntuvasti. Naimisiin mennessäni 25-vuotiaana painoin 53kg ja olen 174cm pitkä, siis kai alipainoinen olin minäkin. Kuitenkin mässäsin kaikki mahdolliset herkut ja tukevammat kaverit katselivat kateellisina vierestä. Neuvolassa eivät tähän "perinnöllisyyteen" ole sanoneet juuta eikä jaata. En tiedä uskovatko he siihen, että lapsi voi periä vanhempiensa "laihuus- tai lihavuusgeenit".
Onko jollain samantapaista kokemusta tai vinkkejä, joita voisin kokeilla? Olen hyvin ahdistunut ja pelkään lääkärin lausuntoa. En pystynyt yöllä edes nukkumaan, kun ajatukset eivät anna rauhaa.
Joku ilmoitti lastensuojeluun, että meillä pidetään lapsia nälässä. Sieltä tehtiin yllätysvierailu viikko sitten ja totesivat, että kaikki meillä on ok. Kuitenkin joudumme viemään lapset tänään lääkärintarkastukseen.
Minun on vaikea ymmärtää miksi lapset ovat laihoja. Kerron hieman ruokatavoistamme. Meillä on joka päivä viisi ateriaa, siis syödään noin kolmen tunnin välein. Viikossa on vain yksi kasvis- ja yksi kalapäivä, muina päivinä lihaa. Laitan lähes aina ruoan itse eikä se tosiaankaan ole mitään dieettipöperöä, vaan kunnon ruokaa tyyliin muusia ja lihapullia. Minulla on noin 80 eri reseptiä, joita käytän säännöllisesti, ja niistä vain muutama on sellaisia, joista poika ei tykkää, esim. ranskalainen ratatouille (kasvisruoka), mutta silloinkin lisänä on aina jotain muuta mistä tykkää ja saa mahansa täyteen.
Mitään vähärasvaisia tai dieettiruokia ei osteta, vaan välistä tuntuu, että rasvaa tihkuu ruoassa aivan liikaakin. Syödään näet paljon esim. arabialaista ruokaa, joka uitetaan oliiviöljyssä. Neuvolan ohje lisätä 1tl öljyä päivässä pikkuisen ruokaan tuntuu suorastaan ironiselta, kun tietää miten rasvaista ruoka jo muutenkin on.
Aamiainen on meille kaikille vaikea ateria, sillä kellään ei ole nälkä kuin vasta parin tunnin päästä heräämisestä. Pojan lähes pakotan panemaan jotain suuhunsa ennen kouluun lähtöä, tyttö ei suostu edes maistamaan. Molemmille maistuu kuitenkin maito, joten olen tyytynyt siihen, että kunhan lasin maitoa juovat, niin kai pärjäävät sinne klo 11, jolloin on lounas.
Illalla tykätään kaikki syödä kunnolla. Pojalla on mahtava ruokahalu ja vetää jopa neljä paistettua munaa leivän kanssa iltapalaksi ja valittaa vieläkin nälkää. Kun vertaan hänen syömisiään pulskempiin kavereihinsa, joita joskus on yökylässä, niin ei hän minusta vähempää syö. Miksi poika on niin laiha, vaikka syö mielestäni kuin hevonen? Silloin harvoin, kun käymme mäkkärillä, niin tilaa BigMac-aterian ja vielä sen jälkeen hakee yhden tai kaksi juustohampurilaista. Kaverinsa tyytyvät vieläkin lasten ateriaan!
Pikkutytön syöminen sen sijaan tuo minulle harmaita hiuksia. Aamulla ei syö yhtään mitään ja päivän mittaan ne loput neljä ateriaa sellaisia alle 100g annoksia, usein 30-50g. Silloinkin kun hänellä on hirveä nälkä, niin jo viiden kuuden lusikallisen jälkeen saattaa panna stopin, että nyt riittää kiitos. Väkisin tai houkuttelemalla ei onnistu. Hän kääntää päänsä pois ja puristaa huulet tiukasti yhteen. Jos pakotan tai jekutan vielä lusikallisen suuhun, niin joko sylkee pois tai pitää ikuisuuden suussa purematta ja nielemättä. Pidän hänen syömisestään päiväkirjaa ja se on ikävää luettavaa, mutta mitä ihmeessä voin asialle tehdä?
Molemmat lapset ovat muuten hyvinvoivan oloisia, energisiä ja iloisia, mutta siitä ei lienee paljon iloa, kun painokäyrien mukaan ovat alipainoisia. Kerran neuvolan lääkäri tokaisi, että tyttö on "aliravittu". Minua se loukkasi, kun tulee sellainen kuva, että lapselle ei annettaisi tarpeeksi ruokaa. Joka päivä käyn kaupassa ja kaapit notkuvat ruokaa. Herkkujakin on, vaikka yritän rajoittaa viikonloppuun, varsinkin pikkuisen kohdalla, koska olen huomannut, että jo yksi ainoa suklaanpala vie ruokahalun kokonaan. Ikinä ei rangaista ruoatta jättämisellä ja välipalaa saa ottaa, jos hiukoo; nousen vaikka yöllä antamaan lapsille ruokaa, jos sitä tahtovat (eivät kyllä tahdo).
Pelottaa, jos viranomaiset alkavat sähläämään asian kanssa ja ihan tosissaan epäilevät, etten ruoki lapsia tarpeeksi. Olen huomauttanut, että me vanhemmatkin olimme lapsina laihoja. Mieheni on vieläkin, mutta minä olen raskauksien myötä lihonut tuntuvasti. Naimisiin mennessäni 25-vuotiaana painoin 53kg ja olen 174cm pitkä, siis kai alipainoinen olin minäkin. Kuitenkin mässäsin kaikki mahdolliset herkut ja tukevammat kaverit katselivat kateellisina vierestä. Neuvolassa eivät tähän "perinnöllisyyteen" ole sanoneet juuta eikä jaata. En tiedä uskovatko he siihen, että lapsi voi periä vanhempiensa "laihuus- tai lihavuusgeenit".
Onko jollain samantapaista kokemusta tai vinkkejä, joita voisin kokeilla? Olen hyvin ahdistunut ja pelkään lääkärin lausuntoa. En pystynyt yöllä edes nukkumaan, kun ajatukset eivät anna rauhaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuntuu varmaan todella hirveältä ja lohduttomalta, jos/kun lapsesi eivät syö riittävästi ja jos vielä viranomaiset huomauttelevat asiasta. Sympatiani ovat puolellasi... Minulla on myös 1,5 vuotias tyttö, joka on huono syömään. Hänen painonsa kuitenkin nousee tasaisesti, vaikka onkin omalla alhaisella käyrällään. Painoa on kuitenkin kertynyt 11 kg ja pituutta 86 cm. Lähes kaikki samanikäiset tietämäni lapset painavat kuitenkin jo paljon enemmän, ja minäkin useastai stressaan asiasta. Ruoka ei yksinkertaisesti kiinnosta häntä ja jo parin lusikallisen jälkeen tulee yleensä stoppi. Pakottamaan ja houkuttelemaan en myöskään pysty. Voimia sinulle!
Oikeasti selviävät terveinä aikuiseen, ja vanhempaankin ikään tän ylipainoa ihannoivan kansan keskellä.
Jos lapset ovat pirteitä, terveitä ja kasvavat pituutta niin ei mitään hätää. Joillakin ihmisillä ei vain rasvaa kerry elimistöön vaikka kuinka söisi hampurilaisia ja sipsejä (itse kuulun tähän laihojen ryhmään).
Terveysviranomaisilla on omat ohjeensa miten menetellä jos lapset ovat käyrien ala- tai yläpuolella. Niiden on pakko ilmoittaa asiasta eteenpäin.
Pidä vain monipuolinen ruokavalio kuten tähänkin asti. Ei niitä lapsia oteta sinulta pois pelkän painon takia. Valitettavaa tietysti on, että joutuu tekemään näitä huuhaa-lääkärireissuja ihan turhan takia. Toivottavasti pääsette "fiksun" lääkärin seurantaan, joka ei yritä päteä turhia.
- Saatte rauhan viranomaisilta.
"Terveysviranomaisilla on omat ohjeensa miten menetellä jos lapset ovat käyrien ala- tai yläpuolella. Niiden on pakko ilmoittaa asiasta eteenpäin."
Epäilen suuresti, että viranomaiset eivät ole kertaakan tulleet tarkistamaan lihavien lasten kotioloja.
Voimia ketjun aloittajalle kestää nykyajan "asiantuntijoiden" vainot. Kirjoituksen mukaan ravitsemusasiat ovat paremmin kuin kunnossa teidän perheessä. Joillekin ei vain koskaan mene perille, että ihmiset - myös lapset - ovat erilaisia.
Koittakaa tosiaan vaihtaa lääkäriä - etsi vaikka joku laiha lääkäri! Sellaisen luulisi ymmärtävän paremmin teitä.
Huonoja neuvoja, mutta ehkä kaikki kannattaa huomioida...
Pelkkä rasvahan ei lihota, vaan vie pikemminkin nälkää ja ylläpitää painoa. Hiilihydraattien lisääminen voisi olla ratkaisu. Pojan kohdallahan se voisi onnistua.
Oma tyttöni, 2v, on huono syömään, mutta ei missään nimessä ole alipainoinen. Itse olin lapsena huono syömään, mutta kun 6-vuotiaana minulle alettiin syöttää kalanmaksaöljyä, lihoin ylipainoiseksi, koska aloin syödä enemmän ja epäterveellisemmin Aikuisena olen normaalipainoinen, mutta uskon vahvasti "hiilihydraattiteoriaan" painonhallinnassa. Laihdutin teini-iässä 15 kg.
Herkkuja vaan viikonloppuna... Entä, jos suklaan sijasta koittaisit ujuttaa tytölle sokeroituja mehuja ja esim. popcorneja (niitä meidän lapsi syö/juo mielellään)
Onko lasten (varsinkin pojan) kilpirauhasarvoja tutkittu? Kilpirauhasen liikatoimintapotilaiden aineenvaihdunta kiihtyy siten, että syö paljon, mutta laihtuu. Tutustu sairauteen googlettamalla.
Onko tutkittu lapamatojen, kihomatojen esiintyvyys? Voivat myös vaikuttaa painoon, vaikka söisi hyvin.
Esikoisen aikana tarhassa puhuttiin, ettei lapsi syö. Silloin vanhemmat huolestuivat ja laittoivat ruokaa. Jos ei maistunut, laitettiin toista ruokaa. Lapsi oli alipainoinen. Myöhemmin todettiin korvatulehduskierre jne,
Toinen syntyi. Taas puhuttiin, ettei lapsi syö, on liian laiha. Sanoimme vaan, että jos ei syö, niin pois pöydästä. Olkoon syömättä.
Esikoinen on todella kaikkiruokainen ja liiankin lihava. Nuorempi on hoikka ja kiitollisempi ruuasta. Ei koe mielyttävänsä ketään syömällä.
Ruuan himolla/ syömättömyydellä voi olla monia syitä. Psykologisia, fyysisiä ja geneettisiä. Mitä opettaa lapselle voi olla eri asia, kuin lapset elävät aikuisena..
Eräs sukulaistyttö on todella huono syömään mutta silloin kun hän on meillä niin olemme saaneet hänet syömään ihan reippaasti niin että yritämme liikkua tosi paljon. Liikunnan jälkeen hänellä onkin kova nälkä. Pitemmille retkille otan evästäkin mukaan ja hyvin kelpaa. Yritäpä jos lapset söisivät paremmin kun tekisi vaikka kävelylenkkejä ennen ruokaa? Myös uinnista tulee nälkä kun ihan huomaamattaan tulee touhutuksi itsensä hikeen.