Kysyin jo nuorten puolella tätä, mutta en saanut tarpeeksi tietoa. Eli ongelmana on se, että tyttöystävällä on jonkin sortin masennus. Olen ainut henkilö, jolle hän on voinut kertoa ja hankalaa olis selvästi hänen kertoa mulle. Hänen perhelleen en saa missää nimessä kertoa. Tyttöystävä on viillellyt itseään, koska vain se auttaa häntä. Hän kuulemma itkeekin melko usein, vaikka ei tiedä mistä se johtuu.
Ja toinen asia mistä hän valittaa on se, että hän ei halua olla yksin. Kavereiden seurassa hän on iloinen, mutta yksin tulee surulliseksi. Tämä voi johtua siitä, että pienempänä hän oli sairaalassa yötä ja kun hän heräsi kipuihin niin hän oli yksin pimeässä huoneessa eikä kukaan ollut hänen kanssa siellä. Koulunkäynti ja kaikki kärsii tästä. Haluan auttaa häntä, mutta miten?
En voi koko ajan olla hänen kanssa ja yritän kuunnella ja näin. Puhumaan hän suostui, mutta ei voi mennä puhumaan koulun terveydenhoitajalle, koska tämä tuntee hänet vaan hän haluaa puhua vain ihan tuntemattomalle henkilölle. Olisiko missää netissä sivuja missä olisi auttavia ilmaisklinikoita tai vastaavia? Varsinkin ne jolla on masennuksesta kokemuksia niin antakaa minulle neuvoa miten toimia.
SUURI kiitos kaikille, jotka haluavat auttaa ja neuvoa.
Ja toinen asia mistä hän valittaa on se, että hän ei halua olla yksin. Kavereiden seurassa hän on iloinen, mutta yksin tulee surulliseksi. Tämä voi johtua siitä, että pienempänä hän oli sairaalassa yötä ja kun hän heräsi kipuihin niin hän oli yksin pimeässä huoneessa eikä kukaan ollut hänen kanssa siellä. Koulunkäynti ja kaikki kärsii tästä. Haluan auttaa häntä, mutta miten?
En voi koko ajan olla hänen kanssa ja yritän kuunnella ja näin. Puhumaan hän suostui, mutta ei voi mennä puhumaan koulun terveydenhoitajalle, koska tämä tuntee hänet vaan hän haluaa puhua vain ihan tuntemattomalle henkilölle. Olisiko missää netissä sivuja missä olisi auttavia ilmaisklinikoita tai vastaavia? Varsinkin ne jolla on masennuksesta kokemuksia niin antakaa minulle neuvoa miten toimia.
SUURI kiitos kaikille, jotka haluavat auttaa ja neuvoa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
paikallinen kriisikeskus, Sinne voi soittaa ja keskustella nimettömänä tai jopa mennä käymään nimettömänä ja keskustella asioista
läheiset auttaa,ammattiapu on jo tarpeen.Yritä saada hänet ammatti avun piiriin.
Joo tiedän, että läheiset eivät voi auttaa kunnolla. Itse yritän kyllä auttaa, mutta tiedän, että ammattia-apua tarvitaan. Pystyisinkö itsekin opiskelemaan vähän miten voisin antaa terapiaa? Hyvänä puolena on se, että tyttöystäväni on kuitenkin puhunu asiastaan edes jollekki eli mulle eli hänen ei tarvitse pitää asiaa vain itsellään enää. Onneksi hän kertoi minulle siitä niin saan hakea apua. Kiitoksia teille avusta.
Ja lisää neuvoa voitte antaa. Varsinki kaipaan niitä todella masennuksen kokeneilta.
Me masentuneet emme ehkä ole kovin helppoja autettavia. Minäkin olen ylen torjuva ja pidättyvä, ja esimerkiksi noiden asioiden tajuamiseen minulla on mennyt pitkä aika. En olisi itse tajunnut hakea apua ja hoitoa, mutta jouduin (tai oikeammin pääsin) hoitoon muiden ohjaamana. En ole viillellyt tai muutenkaan vahingoittanut itseäni. Viiltely on kyllä merkki aikamoisen huonosta olosta. Sen hoitamiseen ei riitä ystävän tuki. Terapia on oma alansa ja sen oppiminen vaatii pitkällisen koulutuksen. Ensin pitää olla jokin perustutkinto, esimerkiksi psykologin tutkinto, ja lisäksi kolmivuotinen psykoterapeuttikoulutus. On jo paljon, jos jaksat kuunnella ja olla empaattinen ja lisäksi ohjata tai jopa viedä ystäväsi hoitoon, vastaanotolle. Sanon vielä, että pidä huoli itsestäsi. Masentunut ihminen ei aina ole kovin miellyttävä, vaan rasittava voimattomuudessaan ja toivottomuudessaan. Kun masentunutta juuri mikään ei innosta tai kiinnosta, voivat auttajankin voimat loppua. Toivon, että pidät kaiken keskellä huolta myös itsestäsi. Toipuminen vie aikaa. Se voi tapahtua niin hitaasti, ettei muutosta huomaa kuin toinen ihminen, joka näkee masentunutta harvakseltaan, ei joka päivä.
Tiesitkö, että sinä voisit varata tyttöystävällesi ajan vaikka em. kriisikeskukseen, mielenterveystoimistoon, terveyskeskuslääkärille, psykologille, yksityislääkärille, paikkoja kyllä on eikä kukaan varmaan käännytä pois. Korkeintaan ohjaavat vielä osuvampaan paikkaan.
Eli suosittelen lämpimästi, että sinä soittaisit johonkin em. paikkaan ja kertoisit tyttöystäväsi tilanteesta. Varaat tyttöystävällesi ajan, mutta kerrot, että tulet mukaan, jos tyttöystäväsi huolii.
Tyttöystävällesi sitten vain kerrot, että olet varannut hänelle ajan ja tarjoudut tulemaan mukaan vastaanotolle. Jos hän ei sinua vastaanotolle halua, niin sitten tarjoudu kuitenkin viemään ja odottele ulkopuolella.
Siitä lähtee paranemisprosessi käyntiin.
Jos tyttöystäväsi ei näihin suostu, niin minä kertoisin perheelle. Parempi ottaa hetkellisesti tyttöystävän viha niskoille kuin kärsiä loppuikä siitä, ettei tullut tehneeksi mitään, jos viiltely joskus sattuisi olemaan kohtalokasta.
Riippuu missä päin asutte, mutta esim. pääkäupunkiseudulla ja suuremmissa kaupungeissa voi lääkärin tilata kotiin. Eli lääkäri voisi tulla vaikka teille, kun tyttöystäväsi on luonasi.
Hienoa, että välität. Voimia sinulle ja hänelle. Hali.
Mulla oli sama tilanne loppukesäst ja poikaystäväni vei mut hoitoon. Soita kuntasi psykiatriselle-> nuorisopolille ja selitä tilannetta. Niin mun poikaystävä teki ja sain sieltä pian ajan.
Poikaystäväni tuli mukaan ensimmäiselle käynnille, koska en osannut muuta kuin itkeä siellä.
Tosi kiva kuulla että välität tytöstäsi. Mun hoito on jatkunut nyt n 3kk ja apua olen kyllä saanut.
Hoito voi ola pitkä prosessi, mutta se kannattaa käydä loppuun, eikä lopettaa liian aikaisin. Voi tulla masennus pahenpana takaisin.
Tsemppi! ja muista että paraneminen ei käy hetkessä!
juomista en suosittele, koska se lisää masentuneisuutta. Itse käetin jopa lääkkeitä väärin, kun oli niin huono olla. Voimia
Suosittelen, että sinä yhdessä etsisit paikkaa tyttöystävällesi ja lähtisit hänen mukaansa ensimmäiselle käynnille jotta hän ei tuntisi oloaan niin yksinäiseksi ja jännittyneeksi.
Luulenpa, että tyttöystävälläsi on jonkin sortin läheisriippuuvaisuus. Hän tarvitsee jatkuvasti jonkun ihmisen läsnäoloa. Sairaalassahan tällainen olisi mahdollista, mutta en tiedä miten sinä ja tyttöystäväsi suhtaudutte tähän vaihtoehtoon vieläpä kun koulukin on kesken.
Miten olet huomannut hänen koulunkäyntinsä häiriintyneen? Numeroiden laskuna, poissaoloina vai yleisenä kiinnostuksen puutteena?
Minulla itselläni on kokemuksia keskivaikeasta masennuksesta ja en tiedä muuta keinoa kuin mennä juttelemaan terveydenhoitajalle. Terveydenhoitajalla on vaitiolovelvollisuus ja jos hän rikkoo sitä, tekee hän ammattivirheen. Mene tyttöystäväsi mukaan, lupaudu puhumaan myös hänen puolestaan. Ehkä se lievittää hänen oloaan?
En haluaisi mitenkään loukata sinua tai tyttöystävääsi, mutta jos muita mahdollisuuksia ei ole, silloin on annettava toiselle aikaa parantumiseen ja jatkettava erillään. Ainahan voi katsoa myöhemmin uudelleen.
On tärkeää, että sinäkin saat omaa aikaa ja elää tasapainoisesti. Ethän sinä voi alkaa kenenkään yksityishoitajaksi. Vai?
Todella hienoa kuitenkin että jaksat tukea ja ymmärtää kumppaniasi! Voimia teille kummallekin.
"Miten olet huomannut hänen koulunkäyntinsä häiriintyneen? Numeroiden laskuna, poissaoloina vai yleisenä kiinnostuksen puutteena? "
No numerot ovat jossain aineissa laskeneet ja koulunkäynti ei vain kiinnosta. En tiedä onko se ennenkään hirveästi kiinnostanu. Hän on fiksu tyttö ja tiedän, että hän pystyisi parempaan koulussa. Hän kokee koulun turhaksi. Urheilusta hän on kuitenkin vielä kiinnostunut. Treenaa monta kertaa viikossa.
"Luulenpa, että tyttöystävälläsi on jonkin sortin läheisriippuuvaisuus."
Erittäin hyvä arvio. Kertoisitko tästä vähän enemmä jos tiedät? Sairaalasta se varmasti lähti, kun hän oli yksin siellä ja heräsi yöllä kipuun eikä kukaan ollu silloin hänen vieressä. Hän oli vielä tällöin nuori. Hän sanoo, että ei vain yksinkertaisesti pysty olla yksin. Se tuntuu inhottavalta.
Olen suunnitellut varata ajan jollekkin tukiasemalle ja puhua tyttöystävän puolesta. Hän ekaksi vastusteli, koska ei osaa kuulemma puhua mitää, mutta lupasin puhua hänen puolestaan. Niin tämä käy hänelle. Sanoin, että hän voi istua vaikka hiljaa vieressä. Ongelmana on tässä vielä se, että asun yli 100 kilometrin päässä hänestä, etten voi koko ajan olla hänen vieressään tukemassa :/
Olemme vielä nuoria tyttöystävän kanssa. Hän täyttää vasta 16 vuotta pian. Viiltelyhän on yleisintä teini-iässä. Näin olen lukenut tutkimuksista. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että perheen ei tarvitse tietää, eikö riitä että minä tiedän läheisistä? Vaikuttaako ikä masennuksen hoitoon tai paranemiseen?
Joku kehui, että nuoruusiän masennuksesta pääsee helpommin eroon ja se voi loppua itse murrosiän loputtua kokonaan. Fyysisesti hän on kuitenkin jo naisen näköinen täysin, että en tiedä onko murrosikä ohi kokonaan jo. Hän kuulemma voi jonkinverran paremmin jo kun sai kertoa minulle, mutta mielestä meidän silti pitää mennä puhumaan jollekin. Ehkä tämä menee muutenkin ohitse, en tiedä. Kiitoksia kumminki vielä auttaneille ja lisää neuvoa kaivataan vielä. :)
olet kyllä ihan väärä henkilö ottamaan vastuuta tuollaisesta asiasta.
Ensinnäkin olet niin nuori, ja muutenkaan ei kenenkään tarvitsisi ryhtyä toisen "psykiatriksi". varsinkin kun noin kamalan nuoria vielä olette.
Mielestäni sinulta ei voi muuta vaatia kuin, että voit varata sen ajan tyttöystävällesi, että pääsee jonnekin puhumaan. ja ehkä ensimmäisellä kerralla mennä mukaan.
Sen jälkeen anna ammattilaisten hoitaa tuota asiaa. Perheelle kertomisesta en osaa sanoa...ehkä ei nyt heti tarvitse. mutta jos tyttöystäväsi oireet eivät ala loppua, niin silloin olisi mielestäni syytä kertoa.
Mutta pääasia että saat tyttöystäväsi nyt sinne ammattilaiselle puhumaan, niin eiköhän asiat ala selkiintyä. etkä sinä joudu yksin koko taakkaa kantamaan! tsemppiä:)
Minäkin olen masentunut ja oikeastaan minulla on yksi ystävä, jota pidän tukenani. Jos häntä ei olisi, niin ei varmasti minuakaan tässä kotikoneella olisi kirjoittelemassa vaan sairaalassa olisin ollut jo jonkin aikaa. Mutta se, että minun ystäväni on vain läsnä auttaa. Ei siis sinultakaan odoteta varmasti muuta. Olet vain siinä läsnä.
Niin, että sairastunut tietää sinun olevan olemassa ja turvana. Se tieto, että olet siinä, vaikka mitä tapahtuisi auttaa niin paljon.
Hänen pitäisi mennä vaikka terveyskeskuslääkärille käymään. Sielläkin osataa jo auttaa. Mene vaikka mukaan tueksi. He ovat vaitiolovelvollisia ja eivät kerro vanhemmille.
Voit myös mennä mukaan terapiaan jos tahdot. Jos tyttöystäväsi ei yksin uskalla.
Mutta muistathan, että älä yritä parantaa itse tyttöystävääsi. Siihen et pysty..ja sitten olet lopulta itsekkin ihan loppu.
Minulla masennukseen kuuluu myös tuo kauhea tarve olla kokoajan tuon auttajani lähellä.Siis melkein kuin olisin riippuvainen hänestä. Mutta olen kuitenkin järkeistänyt tämän asian. Enkä roiku hänessä kokoajan. Kerran päivässä soitellaan kuulumiset ja jos oikein joskus iskee paniikki, että onkohan se mun kaveri siellä vielä, niin laita viestin. Sekin rauhoittaa. JUURI SE TIETO, ETTÄ EI OLE YKSIN. Kun tyttöystäväsi alkaa luottamaan siihen, niin ei hän tarvitse sinua lähelleen 24/7.
kannattaa se masennus hoitaa! itse koitin monta vuotta yksin "parantua" ei auttanut.. hakekaa apua.. eikä siitä tarvitse muiden tietää kun teidän kahden.. voin myöh kirjotella enemp mitä mulle on käynyt.. ja sitä et halua tyttöystävällesi!
Onhan se totta, että aikaisin nuoruusiällä aloitettu masennuksen hoito ehkäisee parhaiten sairastumista vakavampaan masennukseen. Tosin minulla masennus vain syventyi kasvamisen myötä ja tässä sitä nyt ollaan tietämättöminä.
Viiltely on yleistä nuorilla, mutta se ei tarkoita etteikö asiaa kannattaisi ottaa vakavalta kantilta. Itsensä tahallinen satuttaminen on aina merkki avunhuudosta ja siitä, että ei kykene enää käsittelemään tunteitaan muulla tavoin.
Ja kyllä voisin uskaltaa sanoa, että murrosikä jatkuu aina ihan parikymppiseksi asti, tosin tämäkin riippuu niin paljon ihmisestä. En välttämättä tarkoita radikaaleja fyysisiä muutoksia vaan mielialan voimakkaita ailahteluita.
Koita nyt saada tyttöystävällesi ammattiapua ja edetkää asian kanssa rauhallisesti. Mielenterveysongelmat ovat siitä kiusallisia, että ne vaativat rutkasti aikaa ja kärsivällisyyttä. Tsemppiä!
pikkujoulut, baaritappelu, poliisit, kotiin etsimään lisää viinaa, ei löytynyt, diapameja, ambulanssi, ensiapu, poli, lääkehiili... että semmoset pikkujoulut mulla..