Järkyttävä kokemus AA kokouksesta

kahdesta eri ryhmästä oli muutamat tyypit kehuivat itseänsä montako vuotta olivat olleet raittiina,ja saaneet ostettua auton,asunnon ym. ajattelin mielessäni,että mitenköhän tuollaiset kehumiset
auttavat selviytymään pohjalla olevia juoppoja?
Vai onko tarkoitus että ne ressut kuuntelevat toisten itsensä pönkitystä ovat kuin yleisö.

samat on tuntemukset = istuin monta tuntia ja kuuntelin kun äijät puhuivat mitä kaikkea oli tullut tehtyä kännissä ja naureskelivat päälle.
sitten jeesusteltiin vähän ja " kiitetään jeesusta raittiista päivästä" ja paskat.
Kyllä se ihminen ihan ite, joka on juomatta jos haluaa - ei mikään jeesus eikä " muu" korkeampi voima.
Jos viina on ongelma se on, eikä sitä kuuna päivänä mikään muu poista kuin ihan ite.
Jos on voimaton viinan edessä sitten on, se että julkisesti nöyryyttää itsensä ja mollaa itteän pimeimpään suohon - ei kyllä edesauta mitään eikä ketään!
Viina on tosi paha asia, jos se riistäytyy käsistä mutta edelleen olen sitä mieltä että vain minä voin päättää haenko viinaa vai en.
AA voi olla hyvä heille jotka haluavat ensin kehua retostella montako perhettä/asuntoa ovat ryypänneet alta ja sitten " jeesuksen tai muun korkeimman voimasta muka" ovat raitistuneet.
Humpuukia sanon minä.
Olen ateisti.
Ja sellaiseksi jään.
Toinen asia on, juonko vai en.

Nuo ihmiset ovat kuitenkin suorittaneet "rehellisen ja moraalisen itsetutkiskelun"... Askelluksen ihmisluonnetta jalostava vaikutus näkyy esimerkissäsi vähemmän kauniilla tavalla.

Laittakaa nyt hyvät immeiset, siis lähinnä naiset vinkkejä tälle onnettomalle, joka olis AA:ssa kokenu jotain niin järkyttävää, ettei ikinä enää!!!???? Mitähän ne kokemukset juomisesta mahtaa olla?? Vieläkö joskus sentään??
Mene naisten ryhmiin tai sellaisiin, missä käy myös naisia!! Mielestäni liioittelet kokemustasi, AA on täynnä miehiä ja naisia, kaikki erilaisia eikä AA:n autuaaksi tekevä voima ole välttämättä siinä, että kaikki juntit käyttäytymistään tai puhetapojaan paljonkaan muuttaisivat!! Valitettavaa sinänsä!! Tiedän, että monet vanhatkin aalaiset suhtautuvat tulokkaisiin tai naisiin tai nuoriin jne.. jotenkin alentuvan halveksivasti ja joissakin ryhmissä tämä on ihan kantava periaate!! Vältä sellaisia ryhmiä, löydät AA:ssa kyllä helposti paikkasi, jos haluat.

Miksi selittelet?? Jos olet käynyt ryhmässä niin se siitä!! Yhdellä käynnillä vaan ei kukaan saa oikeaa kuvaa siitä hommasta!!

olisi mahdollisuus lukea AA:n perusteos Nimettömät Alkoholistit. kokouksissamme meitä käy enemmän tai vähemmän sairaita alkoholisteja. Vuosien kuluessa olen käynyt erilaisissa palavereissa ja tiedän, että puhut täyttä totta arvioidessasi käymäsi ryhmän käyttäytymistä. Itsetehostuksen tarve saa joskus tympeitä muotoja.
Koetan muistaa viimeiseen lauseesi sisältyvän arvokkaan ohjeen.

Olen sinua jonkin verran vanhempi nainen ja ensimmäisen kerran mennyt AA-palaveriin viitisen vuotta sitten. Onnekseni olin sitä ennen soittanut Auttavaan puhelimeen ja saanut sieltä ensimmäiselle ryhmäkäynnilleni "tukihenkilöksi" naisen.

Sattumoisin ryhmä, johon menimme oli erittäin miesvaltainen. Siellä ei meidän lisäksemme siis ollut muita naisia lainkaan. Minulle kyllä ehdotettiin, että jos malttaisin odottaa seuraavaan päivään, niin "sopivampia" ryhmiä olisi tarjolla useampiakin, mutta minä en suostunut odottamaan, vaan halusin heti tehdä asialleni jotain.

Jos olisin yksin tuohon ryhmään mennyt, niin kokemukseni olisi todennäköisesti ollut hyvinkin samankaltainen kuin sinun ensimmäinen käyntisi. Kuulin kieltämättä tarinoita, joihin jossain määrin pystyin samaistumaan, mutta valtaosin miesten kertomukset "menivät minulta jotenkin ohi". Onneksi tämä "tukihenkilöni" pyysi minua seuraavan päivän palaveriin, josta sainkin sitten paljon enemmän ja sitä seuraavaan ja seuraavaan, kunnes hän neuvoi muutaman paikan, joihin voisin mennä omin päin ja jatkaa palavereissa käyntiä itsekseni.

Koska miehet palaverissa eivät ilmeisesti tienneet sinusta mitään, niin heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jakaa omaa kokemustaan. Eihän se mikään ihme ole, että alkoholisti juo perheensä, työpaikkansa ja paljon muutakin. Kuinka laveasti siitä sitten kertoo, on itse kunkin omassa harkinnassa. Käytännöksi on kai monissa palavereissa muodostunut sekin, että pyritään kertomaan, mitä tapahtui ja mitä on nyt. Tässä vaiheessa tulevat sitten kuvaan ne uudet autot, talot, työpaikat ja perheet yms. Materialistisessa yhteiskunnassamme kun tuo tuntuu olevan jonkinlainen mittari, että mitä omistaa. Harvemmin puhutaan siitä mielenrauhasta ja asioiden järjestymisestä ylipäätään. Liekö epäilys siitä, että ensikertalainen ei vielä ymmärrä muuta kuin tuon maallisen omaisuuden eikä hänelle sen vuoksi kannata muusta kertoakaan?

Naurun asioista ei todellaan ole kyse, enkä usko, että kukaan noille jutuille tosissaan nauraakaan. Ehkä hymyn kareen tai suoranaisen naurunkin syy on suuri "helpotus", kun asiat nykyisin ovat paljon paremmin kuin olisi ikipäivänä osannut kuvitellakaan.

Pelleilystä ei taatusti ole kyse AA-ryhmissä. Itse annoin itselleni aikaa kolme kuukautta, että jos vielä senkin jälkeen ryhmät "oksettavat", niin sitten luovun yrityksestäni, mutta siihen asti käyn kuuntelemassa toisten kokemuksia ja näkemyksiä jopa riippumatta siitä, ymmärsinkö heidän puheitaan vai en. Luettua tekstiä en todellakaan alkuvaiheessa ymmärtänyt juuri lainkaan varsinkaan, kun perinteistä oli kysymys. Olin silti vakuuttunut, että joku "juju" tässä täytyy olla, kun niin monet raitistuvat AAn avulla.

Hitaasti tulee ymmärrys kohdallani. Tänään - tosiaan viitisen vuotta palavereissa käyneenä - ensimmäisen kerran voin sanoa kiinnostuneeni yhdestä AAn perinteestä, kun sitä palaverissa kuuntelin. Monien miesten puheenvuorot olivat jälleen kerran niin täynnä vittua ja perkelettä, että en niitä edes viitsinyt kuunnella, mutta silti koen, että ryhmässä käynti kannatti. Noiden epäolennaisten juttujen aikana laskin, kuinka monta kertaa joku puheessaan käytti alatyylin termejä. Ei erityisen kehittävää, mutta toisaalta samaan aikaan ajattelin itse vieläkin luettua tekstiä ja sitä, mitä se minulle merkitsí.

Monesti olen kokenut, että parhaat keskustelut lajitovereiden kanssa käyn joko ennen tai jälkeen palaverin tai lyhyellä tauolla.

Sinällään naistenpalaverit eivät välttämättä poikkea kokemuksestasi millään muotoa. Riippuu ihan siitä, keitä on läsnä ja mistä he sillä kertaa puhuvat. Naisillakin on juoma-ajoilta ihan samanlaisia kokemuksia ja ehkä muutakin. Mitähän sinä olisit halunnut palaverissa kuulla?

AA-palaveri ei mielestäni ole hoitomuoto, jossa sinulle henkilökohtaisesti tuputetaan jotain ajatuksia ja näkemyksiä, vaan itsekukin siellä puhuu omia ajatuksiaan ja muuta. Sen sijaan koen, että idea on ainakin omalla kohdallani ollut juuri siitä, että kuulemani herättää minussa ajatuksia ja kun niitä rehellisesti pohdin, niin minulla on jopa mahdollisuus muuttua. Muutoksesta alkoholismin hoidon alkuvaiheessa kuitenkin on kysymys.

Viimeisin lauseesi sai minut jälleen kerran miettimään omia puheenvuorojani silloin, kun ryhmässä on niin kutsuttu tulokas.

"huumoriin", koska siten on helpompi taklata näitä pieleen menneitä asioita. :)

No hyvä, että tajusit jo ensimmäisellä kerralla, että kokous ei ole mikään ratkaisu alkoholiongelmaan, jos se nyt sinulla edes ongelma onkaan.

AA:lla on tarjottavanaan alkoholistille toipumisohjelma, jonka noudattaminen ja siitä saadut kokemuksetkin ovat jossain epämääräisessä ryhmässä harvinaista herkkua.
Mutta kannattaa muistaa, että sellaistakin kokemusta AA:n jäsenillä on. Jos joskus tarvitset.

parempi elää ilman tuota raittiuden tukemismuotoa niin mitä ihmeellistä siinä sulle on ?

miksi ihmeessä vaivaudut palstalle valittamaan omasta virheestäsi,joka oli "Järkyttävä kokemus ".

jatkat kuten ennenkin ja elä kuten parhaaksi näet ! sulla on taas yksi hyvä tekosyy ryypätä.

ei aa sinua tarvitse pätkääkään, siellä kun ei maksella jäsenmaksuja. jos joskus on halua oikeasti raitistua niin mieti sitten uudestaan.

sulla on menny lähikauppaketjun asiakasbonukset ja aa sekaisin !

Oliko ne edes raittiina siellä kokouksessa???

...ettei voinut kuin nauraa..niin minäkin teen.

...tai ole omavoimaisesti ottamatta -se on aivan vapaassa valinnassasi. Jos et kestä toisten ryhmäläisten puheenvuoroja niin älä mene ryhmään. Moni puhuu tuolla tavalla oltuaan pidempään raittiina, se on sitä henkistyneen huumoria -asia joka on vakava, ja puhujatkin tietävät sen mutta puhetapa vaan on sellainen. Ihmisiä on erilaisia, myös aa-laisia. Ei minuakaan kaikki puheenvuorot ilahduta mutta olen oppinut sietämään ja kuuntelemaan -siihen AA kasvattaa hiljalleen.

Mutta: juo edelleen ja lisää jos se on mielestäsi parempi vaihtoehto. Tai mene vaikka a-klinikan vertaisryhmään, aa-kiltaan jne. Tai tule tauon jälkeen ja litroittain lisää juoneen takaisin aa-palaveriin. Olet kuitenkin aina tervetullut takaisin!

Rakkaat ystävät, teiltä puuttuu syvällisyys, te raapaisette vain pintaa...., kun ette osaa/uskalla/pysty, raapaisemaan pintaa syvemmälle. Pitää saada sisäinen "heureka". Ja se vaatii työtä, viitseliäisyyttä ja rohkeutta oman itsensä kanssa.OMA OSUUS ON valitettavasti tehtävä. Muutos ei tule itsensä ulkopuolelta!

ei ole AA:han mennä!! Menee ken tahtoo ja kärsiköön ken tahtoo.

Itse olen käynyt nyt n. puolitoista vuotta AA:ssa ja olen nähnyt saman mitä keskustelun avaaja. En oikeastaan olisi jaksanut paskan vertaa kuunnella typeriä tarinoita siitä, kuinka raitistumisen myötä on vaimo, talo ja auto mennyt vaihtoon ym. Nyt olen kuitenkin raitistunut ja hankkiudun moisesta kusipää sakista eroon tämän tulevan vuoden loppuun mennessä. Käyn kerran viikossa kokouksessa muistuttamassa itseäni siitä, miten paskaa hommaa raitistuminen aa:ssa ja tämä riittää minulle. Naisten ryhmässä on myös monenlaista porukkaa...kaikki ei oo niitä penaalin terävimpiä kyniä. Mut se on tosi harmi, et monesti ne fiksut käy paltsus, huomaavat mitä paskaa se on ja jättävät aa:n. Sit ne kaikki kusipäät jää sinne. Pitäis olla toisinpäin... :(

Näistä asioista kirjoitellaan lehdissä ja tv:ssä. On olemassa erilaisia auttavia tahoja , hoitomenetelmiä,hoitoloita ja lääkkeitäkin .
En ole käynyt ryhmissä kuin kerran pakollisen AA-istunnon katkolla vuosituhannen alussa.
Minulle riitti se yksi katkaisuhoito kerta ja pakollinen palaveri kokemus.
Totesin, että alkoholi ei sovi minulle ja asiat alkoivat menemään päin persettä.
Huomasin myös, että AA ei ole minua varten enkä halua koskaan enää hakeutua uudelleen katkaisuhoitoon. Ilmeisesti oli sellainen katkopaikka, potilaat ja hoitajat , että loppui viinanhimo tai ainakin järki heräsi pitkästä unesta. Oli muuten kamala nähdä tosijuoppoja, jotka kääri sätkiä ja puhu levottomia ihmejuttuja.Eivät olleet töissä tai mitn , ei perhettä ja asuivat jossain järvihoitolassa.
Jatkoin elämässä eteenpäin alkoholitta. Hyvin on mennyt ilman alkoholia jo
14 vuotta ilman kallonkutistajia, lääkkeitä tai palaveriryhmiä.
Suhtaudun varauksella ryhmässä asioiden toistamisiin, rypemisiin,rukoiluun ja kertaamisiin, kaipa se joillekin toimii ja auttaa ainakin, olen lukenut ja kuullutkin. Minulle riitti oma havahtuminen. Jokaisen pitäisi tajuta, että ihminen voi raitistua jos on oma tahto ja halu raitistua. Jos ei ole halua olla raittiina niin sitten juo. Ei siinä kukaan voi auttaa kuin itse itseänsä. Ryhmässä ei kukaan parane.Oma tahto ratkaisee.
Sikäli alkoholi on mielessä, että minua harmittaa aina kun joku pilaa terveytensä tai elämänsä ryyppäämisellä. Suurin osa käyttää kohtuullisesti, mutta humalahakuisuus ja tasoittavien tarve viikonloppuisin pitäisi laittaa hälytyskellot soimaan.

Kävin yhdessä vaiheessa aa illoissa ja ryhmät ovat vaihtelevia. Pahin oli eräs ryhmä, jossa oli muutama alle 40v miehiä ja siinä ryhmässä puhuttiin tasan ja vain seksistä. Raittius sivuutettiin muutamalla sanalla.

Toinen ääripää on ryhmät, jossa vanhat jäärät sanoo et persettä penkkiin tai muuten et raitistu.

Nykyään turvaudun psykoterapiaan ja tämä terapeutti on erikoistunut päihteisiin ja nuoriin. Tämä sopii hyvin mulle. Tulee samalla käsiteltyä tunnelämän koukerot.

jokainen on yksilö, turhaan stressaat noista ihmisistä. kokeile eri ryhmiä, alat löytää ihmisiä kenen kanssa viihdyt

Todennäköisesti AA vihaajat vdlta 2007 kasvavat horsmaa, toki itse lopetin ilman vertaistukea ja ilman lääkkeitä. Kyllästyin vain siihen dokaamiseen ja kaikkeen paskaan mitä se toi, mutta siitä on jo 14 vuotta.
Mikä tahansa , joka raitistaa on hyvä juttu.
Ihmettelen miten kirjoittajissa AA, kirkko, uskonto tms. herättää suuria tunteita ja vihaa ?
Se on merkki henkisestä torjuntareaktiosta, johon vain alkoholisti pystyy. Kaikki sellainen , jossa suoraan sanotaan, että viinan, päihteiden ja lääkkeiden kanssa läträily ja päihtyminen on sairasta, herättää vastareaktion. Lisäksi raitistuminen vaatii vain ja ainoastaan oman tahdon ja selkärankaa. Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja selvitä ensimmäisen vuoden houkutukset ja mielialan vaihtelut täysin lääkkeittä. Kukaan ei voi auttaa siinä kuin sinä itse. Alkoholisti haluaisi hoitohenkilökunnan varauksettoman säälin, kannustuksen ja hoivan Diapam lääkityksellä, mutta raittius vaatii lasin vettä,vitutuksen kestoa ja sisukasta taapertamista alkuvuodet rahavaikeuksien värittämässä elämässä. Kyllä silti jotkut raitistuvat , kuten minä. Jos olen omahyväinen , niin raitistu perässä ilman lääkkeitä ja rikastu siinä prosessissa samalla. Onnistut, jos muistat potkia itseäsi perseelle, muistella miten paljon menetit viinan takia ja läheisesi vittuilevat sinulle aika ajoin, jos edes muistavat sinua enää. Alkoholisti on maailman itserakkain ääliö, joka kantaa ämpäritolkulla lisää järkeä Alkosta syntymälahoon päähänsä, mutta toipuessa voi järki kasvaa päähän.

Huomenna haen pari kolme mäykkistä aamupalaksi ja jatkan sitä tahtia loppuviikon. Sunnuntaina sitten synnit anteeksi jne. Maanantaina sama homma alkaa alusta

Kerran automaattikirjoiksella sain yhden viestin spiritualistisessa sessiossa: "Etsimäsi korkeampi voima on paskaa. Kuollut". Eli siis asiaa tuntemattomalle, transsitilassa otetaan vastaan viestejä joita meedia automaattisesti kirjoittaa. En ollut kenellekään kertonut että käyn AA:ssa.

Olin juuri käynyt pari kertaa AA:ssa. Tuohon se jäi.

Kiitos ei. Aika tyhmänä pidät minua kun ajattelet että vapaaehtoisena luovun rahoistani, perheestäni, urastani ja vapaudestani, ainoastaan koska joku hoitsu on sitä mieltä että "jotain voi sattua"?

Pidän mielekkäämpänä valmistella etelänlomaani tänäkin vuonna, Nyt kun asuntovelka on muisto vain, yli tonni kuussa tuhlattavaksi, vaikkei raha ennestäänkään ole ollut ongelma. Nyt se on alkanut olla, nimittäin positiivinen ongelma, kun kuukaudessa ylijäävää rahasummaa ei voi enää pistää asuntoon.

No viina ei maistu määräänsä enempää, kulutusjuhla on vain ulisevan homon tapa peittää sisällä oleva tyhjyys... Olemme suunnitelleet huomattavasti konservatiivisemman vaimoni kanssa matkailun lisäämistä. Kaikki on väliaikaista, mieluummin etelän hiekkarannat kuin joku homomaasturi tai kesämökki, jossa voi juottaa hinaajakaverinsa känniin. Lisäksi matkailu varsinkin köyhiin maihin auttaa paikallisia. Kun ei kuitenkaan niin epäitsekäs ole että vastikkeetonta rahaa syytäisi organisaatioihin, tämä on ihan hyvä ja kivuton tapa.

Tietysti rahasummamme ovat täysin naurettavia 1hoitsun kaltaiselle ihmiselle, joka onnellisuusmittarilla vetelee ihan eri leveleillä kuin minä :D Mutta alku se on tämäkin:)

Minulle riitti yksi kerta AA ryhmässä se oli pelottavaa,istuin liimautuneena tuoliini ja kuuntelin tarinoita.
Kun minun vuoroni tuli koko seurakunta heräsi,nyökyteltiin ja osalla oli silmät kiinni...
Sain puhelin numeroita johon voi soittaa kun tulee tiukka hetki,jotakin hyvää siinä oli ei ole huikka maistunut.
Minä en näe mitään hyvää siinä kun vanha ukko nauraen kertoo miten kännissä työnsi lasten rattaita,ja toiset naureskelevat mukana.
Minua katsottiin kuin uutta uhria ja yritin kohteliaasti kertoa en juo kahvia,kahvin keittäjä tyrkytti sitä kolme kertaa..
EI IKINÄ ENÄÄ.

Juopporetku aloittaja ansaitsee vain nyrkkiä perseeseen.

Hei. Olen ollut raittiina 20vuotta AA:n ohjelman avulla ja muutaman AA:ssa olevan ystävän tuella. Minulla oli myös alussa ongelmana se kun naisena jouduin kuuntelemaan miesten juttuja, jotka olivat aika karskeja. No, sieltä mistä raitistuin, miehet oli yhtä karskeja ja härskejä sanoissaan ja teoissaan, joten en siitä hämmentynyt enempää. Mutta kun olin ollut muutaman vuoden raittiina alkoi jotkut miesten jutut ärsyttää, kun ei niihin tullut muutosta monenkaan raittiin vuoden jälkeen. Eivät kyenneet, ymmärsin sen. Mutta menin ryhmään koska sain siellä puhua, kuunnella ja ehkä auttaa muita. Toisten auttaminenhan se on se apu mitä itsekin sitten saa. Itsekkyydestä pois oppiminen. kaikki eivät siihen kykene, mutta pitää ymmärtää, etteivät kaikki parane henkisesti ja silti heilläkin on oikeus olla raittiina ja elää omaa elämää sellaisena kuin haluavat.
Eniten minua hämmensi se, kun joku tuollainen härskisti puhuva alkoikin muuttua ja hän alkoi puhua ihan jostain muusta: häpeästä, syyllisyydestä, itseinhosta ja katumuksesta. Hän alkoi korjaamaan vahinkoja mitä oli aiheuttanut lähimmäisilleen. Oli ihmeellistä kuulla kun mies itkee ja katuu tekosiaan. Mies pyytää anteeksi. On hellä ja rakastava.
Koko AA:n perusta on se että kun autat toista autat itseäsi, ja ryhmä on jo se kun kaksi kokoontuu pysyäkseen raittiina päivän kerrallaan. Ei se ole sen ihmeellisempi. Ketkä vain voivat sanoa olevansa AA-ryhmä jos lukevat kirjallisuutta ja keskustelevat siitä pysyäkseen raittiina.
Ei tarvi edes huudella kenellekään että on AA.ssa ja pyrkii raittiiksi, oikeastaan ei kannata sanoa kenellekään että käy AA:ssa ennenkuin on ollut tarpeeksi kauan raittiina.
Ainahan juovia ihmisiä ympäriltään löytää, eri asia kuka haluaa raittiutta.

olen jostain lukenut että ihminen nauraa silloin kun pitäisi itkeä jonkin tunnevamman vuoksi.

Meidän ryhmässä vanhat äijät piti piereskelykilpailuja. Pierun äänet ja nauru kuului kauas. Sen jälkeen ne ällötykset otti vaatteet pois, öljys toinen toisensa ja meni ähkiväksi homokasaksi. Lähdin pois.

Tästä kirjoituksesta on jo yli kymmenen vuotta,mutta se on kuin tätä päivää.En tiedä oletko selvinnyt,miutta kirjoituksestasi voi aistia,että et ole löytänyt omaa elämäsi pohjaa vielä.Se itsensä korostaminen on tapa selviytyä ,sen jos oppii jättämään pois,niin voi jopa raitistua.Läksitkö asenteella "minä tiedän kuinka minä raitistun"Sinunlaisia on tuhansia,jotkut oppivat nöyrtymään ja jatkavat.Autuutta raittius ei tuo,mutta muistaapahan edes edellisen illan.

Aloittajalla oli vielä paljon juomatonta viinaa jäljellä 2007, jos ei limiitit loppuneet kesken. Liekö vielä ajan rajan tällä puolen?

Äh, aloittajakin on vaan hyväksynyt lopullisen totuuden. löylykauha perceessä se pitää juopon kaidalla tiellä.

Joo,kyllä siellä kaikenlaista vipeltäjää liikkuu siellä ryhmissä. Tuttavani kertoi, että yhdessäkin ryhmässä, joka kokoontuu vielä kaiken lisäksi kirkossa, käy nainen, joka kyttää varattuja ryhmän ulkopuolisia miehiä . Hyi olkoon koko alkoholisti AA:lainen.

Kauhansurvomiskerho.

Ällöttävää lässytystä.

Olen ymmärtänyt korkeamman voiman siten, että se on suurempi kuin omat voimani. Omat voimani ei piisannut alkoholin himon edessä. AA : ssa oli voima, joka vei alkoholin himon.

Jokaisen sitä haluavan kannattaisi keskittyä omaan juomattomuuteensa. Siitä seuraa kaikki muu - kuten siitäkin että jatkaa juomista. Sivupoluille lusmuaminen, esimerkiksi jonkun kokouksen arvosteleminen osoittaa, että asianomainen ei todella halua irti viinasta.

Ei ollut aloittaja vielä valmis. Itselleni kelpasi kaikki apu juomisen lopettamiseksi. Onkohan aloittaja juonut itsesä hautaan.

Minullakin on naisena todella huono kokemus miesten ryhmästä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että minne ihmeeseen olen tullut. Ei tämä ainakaan ole AA-ryhmä vaan haukkumis ja vähättely ryhmä. Se oli eka ja viimeinen kerta siinä ryhmässä.

Aloituksesta on kauan, mutta en malta olla kirjoittamatta omaa kokemustani. minäkin menin yli 20 vuotta sitten ekaan kokoukseen. Miehiä ja tupakansavua täynnä olevaan huoneeseen. Mutta sinne menin uudestaan ja uudestaan. "toiminta on taikasana" sopii muuallekin kuin Aa:han, minä aloin toimia kun pääsin kiinni raittiiseen elämään. Ryhmätilassa lopetettiin tupakointi ja muutenkin alkoi aika että pysyttiin asiassa.
Ja aloin ymmärtää ettei AA:han tule terveet ja juomisensa hallitsevat, ja että moni oli menettänyt mielenterveytensäkin (eihän kukaan terve kehu sillä että on hajoittanut perheensä ja naura, itkeähän siihen pitäisi, muttei uskalla, osaa), enhän minäkään ollut terve kun join liikaa, enkä kyennyt lopettamaan. Jos olisin kyennyt lopettamaan niin en olisi tarvinnut apua, olinhan jo yrittänyt vaikka mitä keinoa.
Jos itse on säilynyt kaikkein pahimmilta asioilta niin silloinhan on voimavaroja auttaa toisia ja ehkä niin viedä sitä hyvää toisille.

Minäkin kävin siellä A seuroissa pari kertaa mutta piti lopettaa, koska joka kerta lähdettiin hilpeästi synnit anteeksi annettuina ja raittiina läheiseen baariin parille gebardille hoitamaan jälkipeli.

Frendi oli kerran ollut junaa odottamassa, ja asemalla oli ollut kaksi suhteellisen humalaista naista. Toinen oli yrjönnyt sellaiseen betoniseen kukkaruukkun, ja sanonut sille kaverilleen, että hän on paikallisen AA-kerhon puheenjohtaja.

Vittu te ootte tyhmiä.

Itseään kehutaan jotta uusi tulokas voisi inspiroitua. AA:laiset osaavat nauraa omille mokilleen koska eivät enään tunne häpeää niiden suhteen. Häpeän tunteen häviäminen = parantuminen henkisesti. Ikävää että teillä oli ikävä kokemus, Jossain suositellaan että kokeile 6 kokousta ja päätä sitten itse. Jokainen mätämuna joka siellä istuu ei edusta AA:ta.

AA:saa käy kaikenlaisia ihmisiä. Yhteistä kaikille heiile on kuitenkin alkoholismi ja halu toipua. Ne jotka eivät ole riittävän motivoituneita palaavat vanhoille tavoilleen ja vastustavat auttamisyrityksiä. AA ei yritä ketään aivopestä tai rekrytoida, mutta AA:n ovet auki kaikille uusille tai palaaville. Minulle ja monelle muulle AA on ollut juuri se paikka, joka on mahdollistanut toipumisen. En ole uskovainen ja korkeamman voiman, sellaisena kuin kukin sen itse käsittää, tarkoitus on päästää irti oman tahdon väärin käytöstä. Toisin sanoen ihmisen tulee hyväksyä nykyhetki sellaisena kuin se on ja olla henkisesti tietoinen ja vastuullinen omasta tilastaan. Jos korkki narahtaa auki, niin syy ei ole AA-ohjelmassa, vaan pakkomielteisestä käyttäytymismallista, sairaudesta nimeltä alkoholismi.

Jokaisella on oma tapansa purkaa ongelmiaan. Sallitaan yksilöllisyys. Heistä jokainen on siellä tukea tarvitseva. Juttele ja anna muiden edetä omalla tavallaan. Anna tilaa, kuka meistä olisi täydellinen. Monet käyttää myös huumoria selviytymiskeinona. Ole inhimillinen.

Joskus vaikeat asiat on helpompi käsitellä huumorilla ja nauraen. Itse olen hoitaja ja jos joku ei hoitaja kuulisi sitä mustaa huumoria taukohuoneessa käydään saattaisi hyvinkin kauhistua! Todellisuudessa se on vain tapa jaksaa ja käsitellä vaikeita asioita. ja kukaan ei oikeasti ajattele niin, se on vain yksi selviytymis keino. Kirjoituksestasi on aikaa ja toivottavasti olet löytänyt itsellesi sopivamman ryhmän.

Minulla oli myös järkyttävä kokemus pari vuotta sitten.

AA-kokouksen ohjelmassa sanotaan että ''palvelu auttaa pysymään raittiina''. Mutta ei siellä kukaan minua palvellut!

=/

Et ole tehnyt mitään virhettä......toisissa ryhmissä tapana tulokas kokouksissa jakaa siitä miten "kova" juoppo . Toisissa jakaa siitä miten elämä on muuttunut raitistumisen myötä , sulla oli huono tuuri ekan kokouksen suhteen . Käy ihmeessä vielä jossain muussa AA-kokouksessa 😊

Olen käynyt muutaman kerran AA kokouksissa 15 vuotta sitten. Totesin, että minulle parasta on olla miettimättä koko viinan juomista ja jatkuvasti puhua siitä kokouksissa, vaan olla yksinkertaisesti raittiina ihan itsekseni eikä uhrata ajatuksia ja aikaa alkoholille. Olen osannut kieltäytyä tarjoiluista ja selvänä ollut saunaillat, enkä ole välittänyt mitä muut ajattelevat raittiudestani. Viimeinen krapula 15 vuotta sitten vei kaiken mielenkiinnon alkoholiin ja opetti inhoamaan ko. hermomyrkkyä.
Minulle parasta oli raitistuminen yksinäni, myös perhe ollut tyytyväinen. AA antaa väärän kuvan ainoana tapana raitistua, siksi epäilen liikkeen periaatteita ja motiiveja, jotka ovat samankaltaisia kuin uskontolahkojen.

Siis nämä ryhmä ovat "vitsi". >Kävin jonkunaikaa helsingissä päivisin (ma-su) kokoontuvassa ryhmässä, kun huomasin mitä tämä todellä on. Syrjäytyneiden ja työttömien vanhojen päihdeongelmaisten toimintaa, jossa suureen ääneen arvostellaan mamuja ja poliittisia päättäjiä. Heidän oma osuus on lähinnä kelan etuuksien nostaminen siis työikäisiä ihmisiä, ei jatkoon..

AA on vaikea paikka meille kaikille. Kun kuulee ' reppanoitten' tarinoita katsoo itseään peilistä . Samat valheet, sama säälittävä selittely.
Kyse on oletko valmis oppimaan. Kun ei ole pakko mennä. Vaikka olisit kuinka ojan pohjalla.

Kävin AA-kerhossa. Siellä karvaiset vanhat haisevat äijät riisuivat vaatteensa ja sitten yksitellen päästi pitkiä pieruja karvaisesta perceestään ja muut haisteli niitä lerssi pystyssä.

Harmi että olet joutunut kokemaan noin,ryhmissä jossa itse käyn on kyllä erilainen meininki,vaikka pääasiassa miehiä on niissäkin. Älä silti menetä luottamusta AA toimintaan vaan valitse ryhmä/ryhmät missä on miellyttävä käydä.

Mielestäni toipumisen ei kuuluu retostelu!

Aika jännää miten saa ihmeellisen muutoksen aikaan ihan partahöylällä. Kaikki häiritsevät karvat perzeestä huitsin nevadaan ja sitten piibel vielä sileäksi kuin kekkosen päälaki. Tämän jälkeen vauvaöljyä- ja talkkia jotta iho rauhoittuisi ja taas paikat posliinina kohti uusia seikkailuja. Pulsukaveritkin kehuu miten kiva on harrastaa suu- ja anaaliseksiä ilman häiritseviä karvoja jotka tunkeutuu nenään ja myöskään zonta ei tartu niin kuin ennen karvoihin, jolloin puhdistautuminen oli työn ja tuskan takana sontalemmenleikkien jälkeen.

asd

Aina voi palata juomisen elämän parantavaan voimaan. Kukaan ei pakota mihinkään. Voimattomuus juomisen tuomien elämän surujen äärellä voi saada miettimään, ehkä nuo aalaiset ovat oikeassa. Kukaan ei pakota. Uskon, että vanha, totuttu tapa voi olla helpompi kuin tutkia itsessä piileviä tehtyjä retosteluja ja vastuuttomuuksia. Avun vastaanottaminen tuntui itsestä vaikealta, kun oli itse yrittänyt selviytyä. Kuvittelin, että minun pitää vain jaksaa. Nyt minulla on tukijoukot, jotka ovat selvittäneet samoja tunnetiloja ja heillä on tarjota ratkaisuja, ettei minun tartte kaikkia rankkuuksia itse kokeilla. Minulle on tärkeää kuulua aa-joukkoon. Lapsesta lähtien katselin juovaa porukkaa ja olin hyvin samaistunut ja ollut jatke... lapsuuden ystäväni aikansa kuunneltua tuskiani ja lääkkeenä minulla oli humala, pään kuviteltu tyhjennys. Oliskohan sulla alkoholiongelma? Lähdin kokeilemaan. En ole katunut.

Olen itte aatellu mennä tuomosseen "kokhoukseen". Olen vain peläny tuota ryhmää, se voipii olla ahistaa!!
Mutta toinen mahollinen on tuo "psykiatri", kahen kesken, se kaivaa sinun kaiken menneisyyden, ei toimi sekhään!!
Kuhan löytäs ihmisen samassa tilanteessa, olis helpompi puhua!?

AA:ssa ei ole muuta pääsyvaatimusta kuin halu lopettaa juominen. Itse tuskin täytin kunnolla sitäkään, koska olin varma etten siihen pysty. Mutta pystyinpä kuitenkin sen aikaisen porukan avulla reilut 35vuotta sitten, päivä kerrallaan....

Melko vaihtelevia kokemuksia. En ole ikinä käynyt, mutta harkitsen menoa. Näitä kirjoituksia lukiessa tuntuu että suurin osa "ihan itse lopettaneista" tai aa-kerhon toiminnasta järkyttyneistä ei joko ole tarpeeksi rappiolla, omaa voimia päästä alkoholista eroon itsekin tai ei edes halua eroon siitä.
Nämä ketkä väittää että se on ihan omassa päässä lopettaako, on ihmisiä, jotka pystyy siihen. Kaikki arvostus heille. Mutta jos ihmisellä on vahva taipumus addiktioihin, ei se oma päätös auta. Tai auttaa sikäli että ihminen itse päättää hakea apua. Ajattelen niin että tuo ryhmä on apu siinä vaiheessa kun nykyinen raittiusjakso alkaa osoittaa rakoilun merkkejä ja tekisi mieli käydä "yhdellä". Menetkin sen sijaan ryhmään, jossa voi puhua siitä miten juuri nyt tekisi mieli olutta ja usein jo se, että kertoo tästä jollekin, joka ei tuomitse, voi auttaa sen päivän yli.

40 v AA-avulla raittiina päiväkerrallaan.. Seuraavassa elämässä sitten mietin että kannattiko ? yt. Kaatopaikalta takaisin elämään..

Mä en ole käynyt nyt vuosiin missään AA-ryhmissä, koska mulla ei ollut siellä enää mitään sanottavaa. Kerroin ja avasin asioita, joista halusin jopa täysin ventovieraiden kuullen puhua, ei ollut enää enempää sanottavaa. Sitten kun ei niitä samoja asioita viitsi puhua uudelleen kerta toisensa perään, eikä jaksa kuunnella samoja jorinoita useita kertoja.
Siinä on vähän semmonenkin homma, että jokainen elää omaa elämäänsä. Ei sitä voi elää jonkun muun, muiden elämää, vaan paras keskittyä omaan elämäänsä. Joku juttu toimii joidenkin kohdalla, ei kaikkien kohdalla.
AA:ssa jotkut menevät vähän liikaa sen päivä kerrallaan jutun mukaan, ovat ymmärtäneet sen väärin. Puhuvat, että tänään en juo, mutta huomisesta ei tiedä. He antavat tällä itselleen luvan retkahtaa. No totta helvetissä alkoholisti retkahtaa, kun hän antaa itselleen luvan siihen. Paremminkin pitäisi etsiä toimivia keinoja pysyäkseen raittiina, kun se alkoholi on kerran ongelma. Ei siinä pidä antaa lupaa retkahtaa ja keksiä tekosyitä juomiselle. Ei kannata lähteä tommosten juttuihin mukaan.
AA:ssa on jos jonkun näköistä persoonaa. Pistetään leikiksi toisen tragedia, naureskellaan toisten jutuille, vähätellään toisen raittiutta jne. Siellä on mulkkuja seassa, niin kuin kaikkialla muuallakin. Jotkut ovat hyviä tyyppejä vain edessä päin, harvat ovat hyviä oikeasti. Koin AA:ssa ilmiöitä, joiden vuoksi en ryhmissä käy.
Esim. se, että "minkä kuulet AA:ssa, jää AA:han." ei pidä ollenkaan paikkaansa. Osa puhuu AA:ssa kuulemistaan ja juoruaa ne ympäri pitäjää.
Ikävää, että myös AA:n piti osoittautua pettymykseksi. Positiivista, että olen oppinut virheistäni ja pysyn raittiina ilman jotain AA:n kokouksissa ramppaamistakin. Siis kun siellä AA:ssa käy porukkaa, joiden täytyy juosta ryhmissä niin paljon kuin vain mahdollista, että pysyvät raittiina. Jos yhen käynnin jättävät väliin, niin sitten ovat lähikuppilassa sammaltamassa tuopin äärellä. Jos noin on, niin aika heikoilla ollaan raittiuden suhteen. Mitään ei olla ainakaan opittu, jos tuhansia kertoja ollaan istuttu kokouksissa ja sitten ollaan taas juomassa, kun lopetetaan käymiset. Näillä AA:n idea ei ilmeisestikään ole päästä alkoholista eroon oppimalla uudenlainen elämäntapa. Kyllä ihmisen pitää pystyä olemaan juomatta ilman AA-ryhmiäkin. Huonosti menee, jos ei ole mitään muuta elämää ja vapaa-aika kuin se AA:n kokouksissa istuminen. Kyllä se riittää, että ihminen itse tietää, millä jutuilla sitä pysyy raittiina. Ei siihen tarvita jatkuvaa muiden tarinoiden kuuntelua, koska jokainen elää sitä omaa elämää. Ei voi mennä sen mukaan, miten joku muu elää.

LöyIykauhAA aanukseen.

aloittaja kertoo, että kehuskelevat ja naureskelevat, "tulihan sitä juotua avioliittokin ja muuta .. .
todellakaan kukaan "täysjärkinen" ei naureskele ja kehuskele moisesta,
vaan alkoholi tuhoaa aivosoluja, ovatko siis aivonsa ja järkensä juoneet pellolle,
paljonko sellaisessa seurassa sitten viisastuu ???

vuodet ovat vierineet ja olet kohta 5kymppinen.
Toivottavasti olet saanut elämäsi kuntoon.
Itse olen käynyt kokouksissa yli 25v
ympäri maailmaa en vain Suomessa
Olen suht terveenä päässyt eläkkeelle ja vietän talvet "etelässä" täälläkin käyn kokouksissa parikertaa viikossa ja välillä internetkokouksissa.
Mukavaa ja raitista vuotta 2023
AAn kanssa tai miten vaan

Useinhan se in niin että miesporukka kerskuu juomisellaan jotenkin , ennenkö ovat päässeet niin pitkälle että ovat AA kehossa, ja jos se ” huumori” sielläkin jatkuu niin en Esko että silloin edes ymmärretään siellä olemisen tarkoitusta , sillä mikä siinä naurattaa jos on juonut avioliittonsa ja omaisuutensa , sitä ei jaksa ymmärtää.
Ei kai töppäilyistä kertominen huumorin kanssa ole edes edellytys hoitoo, koska tuntuu ettei kerskua oikein ymmärrä miksi hän siellä on naureskelemassa .
Eräs tuttava kävi myös AA kerhossa, löysi sieltä toisen samanlaisen ja juopottelu jatkui yhdessä sen jälkeen , hän menetti työnsä muutti muualle, menehtyi sitten vieraalla paikkakunnalla . Siis hänen kohdallaan ei ollut apu lähelläkään.

Minä raitistuin alle 30-vuotiaana, olin 28 vuotta. Enemmän kuin se, että miehet osaavat nauraa itselleen ja niille tyhmyyksille, joita ovat kännipäissään tehneet, minua häiritsi heidän tapansa yrittää iskeä nuoria naisia, jotka tulivat hakemaan apua alkoholiongelmaansa. He iskivät siis ihan selvin päin. Sellaista käytöstä voi moittia, ei sitä, että he nauravat omille elämänmunauksilleen.

Naisten ryhmät ovat niitä varten, jotka haluavat olla rauhassa ronskilta puheilta ja iskuhyökkäyksiltä.

Helsingissä toimii Alma-ryhmä, Roosa-ryhmä ja Tirlittan ryhmä. Vantaalla toimii myös naisten ryhmä Tikkurilassa Orvokkitiellä.

Tervetuloa

71-vuotias, 43 v raittiina ollut nainen

Sellaiset kerskailivat eivät koskaan tule raittiiksi , niin kauan kun nähdään vakava ongelma puhumalla siitä huumorilla , on väärässä paikassa ” paranemassa”

Puolisoni kävi silloin tällöin AAssa. Sama juttu antabuksen kanssa, otti silloin tällöin. Ei ole kuivilla. Oli käynyt jo edellisen avioliittonsa aikana AAssa kun työnantaja oli velvoittanut. Ja alkoholismi tuhosi myös meidän avioliittomme. En jaksanut. Mies ei uskonut kun kerroin että voimat alkaa loppua. Syyllisti vain minua. Oli kaikkea hirveää mitä piti kestää. Se kaikki olisi pitänyt painaa villaisella. Rakastan häntä sydämessäni aina, mutta alkoholisti ei rakasta eikä näe lähimpiään. En halunnut läheisriippuvaiseksi ja jätin hänet. Vihaan viinaa. Se vei minulta rakkaan.

Kokous alkaa yleensä nauttimalla laksatiiveja kahvin kera. Pian koko äijäkööri painii kuin siat omassa sonnassaan. Kerran kurkistin ovelta enkä toiste mene.

Kannattaa käydä, jos mahdollista, useissa eri ryhmissä. Minulle ensi kokemukset oli järkyttäviä. Löysin kuitenkin hyviä kavereita.

Ei minullakaan heti avautunut mutta kun sain ohjeen käydä useissa ryhmissä ja tutustua historiaan ja ohjelmaan löysin hyviä ja rakkaita ystäviä.

Ei kannata yhden eikä kahden eikä kolmenkaan kokouksen perusteella tuomita, vaan kannattaa tutustua aa:n ohjelmaan. USA:sta ei ole tullut mitään muuta hyvää kuin aa.

Tässä AA n ja siihen liittyvien päivätoimintakeskusten ilmaiset palvelut addikteille, mitä nään suomessa,
Mentaalivalmentaja (sponsori), kahvi, päivätoimintakeskuksissa sosiaalineuvoja joka näyttää miten voit hakea työttömyyskorvausta, tai puoltaa eläkettä, ilmaiset hengailutilat, ilmainen jalkapallo seura, bändi kerho, kuntosali, ilmainen lounas joka arki päivä, pullat ja suklaat päivätoimintakeskuksissa, vuosipäivä kakut, tanssit ja muut juhlat, kaikki se mihin vaihdat tämän normaali-ihmisten kanssa.
AA kerhoa ei vedä terapeutti vaan maallikko, sinne kuten näihin päivätoimintakeskuksiinkin pääsee periaatteessa kuka vaan, ei tarvi maksusitoomuksia tai muuta sellaista. Tämä on kuitenkin yhteiskunta missä yleensä kaikki maksaa. He saavat avaimen tuohon kerhotilaan ja voivat käyttää sitä omana työtilanaan, toiminta on harrastustoimintaa verrattavaa. Näissä paikoissa tehdään paljon töitä ilman koulutusta, siis päihdealalla ylipäätänsä.
AA kokoukset tapahtuvat yleensä kerrostalojen kellareissa ja kerhohuoneessa. Tämä aiheuttaa melua ihmisten koteihin, nuo tilat ei ole myöskään suunniteltu ryhmä käyttöön, matalat katot ym..Ei ilmoitusta siitä että siellä kokoontuu ryhmä, anonymiteetin johdosta. Tässä tulee meluraja, ja se miksi melu tehdään. Pitää muistaa että AA tilaisuudet eivät ole sillätavoin pakollisia palveluita, niinkuin esim. kaupat jotka usein myös ovat asuinrakennusten alakerrassa. Kaupat on oletettavasti rakennettu siihen tarkoitukseen, ne on merkattu, kun muuttaa asuntoon tietää mitä saa.
Kun kaksi toisille vierasta ihmistä puhuu herkkiä asioita toisilleen tulee siitä molemminpuolinen vaitiolopaine, senkin jälkeen kun ei enää allekirjoita koko juttua, koska jos puhuu mitä näki niin toinen saattaa puhua omat nolot jutut muille. Eikä ainakaan täällä tiedotusvälineet puhu mitään koko ongelmasta, eletään niinkuin koko juttua ei olisi olemassa.

Yleensä asiat on niin että ihmiset joutuvat maksamaan palveluista, jos on jokin ongelma niin terveyskeskuksessa arvioidaan mitä hoitoa siihen tarvitaan ja jos näin todetaan niin saa henkilö lähetteen paikkaan missä sitä hoidetaan. Tämä puuttuu päihdehoitojärjestelmästä, ihmiset juoksevat niinkuin haluavat erilaisissa palveluissa, vielä niin että näissä palveluissa on sellaisia hyödykkeitä mitkä eivät koske päihdeongelmaa. Esimerkiksi ihminen joka sanoo että hänellä on päihdeongelma saa nopeammin helsingin kaupungin asunnon kuin muut, hän pääsee ilmaiseksi kerhoon puhumaan asioitaan, saaden ilmaisen tukihenkilön ja hengellisen protokollan jota seurata, päivätoimintakeskuksissa hän saa ilmaisia ruokia, harrastuksia, bändikerhoja jne.. ja jos hän vielä käyttää niin voi hän hengailla kännissä matalankynnyksen paikoissa juoden omia juomiaan ja saaden ilmaisia tai hyvin edullisia ruokia, kun muut joutuvat juomaan baarissa kallista kaljaa. Niin ehdottaisin tämän toiminnan siirtämistä lähetteiden ja maksusitomusten piiriin. Kun ihminen pääsisi katkolta niin A-klinikalla arvioitaisiin hänen hoitonsa jatko, hän mahdollisesti voisi saada maksusitomuksen AA-kerhoon tai päivätoimintakeskukseen. AA-kerhon tulisi toimia siten että koulutettu terapeutti vetää ryhmää, A-klinikalla tai jossain muussa julkisen terveyden huollon yksikössä, nyt on nimittäin niin että AA-kerhot kokoontuvat kerrostalojen kerhohuoneilla jotka on tarkoitettu kerrostalon asukkaiden käyttöön. Sillä nyt päihdeongelmaiset saavat suuren etulyönti aseman muihin sairauksiin nähden, emmekä todella tiedä ketkä heistä ovat todella sairaita ja ketkä taloudellisten asioiden tähden siinä kuviossa. Moni näistä palveluista kuten nopea helsingin kaupungin asunto, ilmaiset lounaat jne.. voisimme siirtää köyhäin hoidon piiriin.

Miehilläkin on aina ollut kumma tapa kerskua juomisellaan. Luulisi että i on AA ssa niin ne kerskumiset olisi poissa. Muistan ennen töissä maanataina aamuisin kun miehet alkoivat kahvihuoneessa puhumaan juomisesta, yksi oli joutunut putkaan ja voi että se oli naurua herättävä asia ja yhdessä nauroivat
. Toinen oli oksennellut kotona koko makuuhuoneen kurjaan kuntoon ja sekin oli naurun asia näille raukoille, joku saattoi sanoa ettei muista mitään edellis illasta kun oli niin kovaa juovuksissa, ja oli melkein sankarinteko ja toiset nauroivat tämä muistamaton eniten.
En koskaan ymmärtänyt mitä hauskaa he näkivät juomisissaan joita seulouvat maanantai aamuisin. Silloin ajattelin että eivät ole oikein terveitä mitenkään .
Ja jos vielä AA ssakin naurattaa niin en usko että tervehtyminen edistyy. Mitä nauramista siinä on kun on juonut avioliittonsa pois elämästään .

Käy 90:ssä päivässä 90 ryhmää ja arvioi sen jälkeen kuinka erilaisia ryhmät ovat. Löydät varmasti itsellesi sopivan.

Olin tutustumassa ryhmään, kunnes nämä raittiit alkoholistit väänsivät tortun kukin vuorollaan lattialle. Tämän jälkeen alkoi piehtarointi vielä höyryävässä sonnassa. Sanomattakin selvää etten enää käynyt yhdessäkään kokouksessa. Toisaalta hyvä, koska lopetin alkon käytön, kun näin mitä se tekee aivoille.

Omoa nokkaan!

t. raitish & tåuni

Miksi lopettaisin ottamisen kun elämässäni ei ole mitään minkä vuoksi sen tekisin, paljon menetyksiä, surua, väkivaltaakin ja kaikkea siltä väliltä. Eikä syy ollut alkoholi vaan tämä elämä joka ei ole ilon hetkiä minulle antanut.

Käyn yhä terapiassa ainoan Aa-kokouksen jälkeen.
Monet muut ovat kirjoittaneet samantyylisistä kokemuksista, joten niitä tapahtuu.
Lähdin litomaan kun porukka kokoontui sontimaan ja painimaan paskanliukkaina. Soitin ambulanssin paikalle, mutta he nauroivat, että enkö tietänyt ja heillä ei ole aikaa kuljettaa meilahteen sontapainin ystäviä. Näen vielä painajaisia karvaisista miehistä painimassa ja sontahippasilla öisessä Kaisaniemen puistossa…
Tästä voisi päätellä, että raittius on sairasta.