Sitaatti alla olevasta ketjusta:
> Mopin palstalla oli kerrottu, miten puhujainkokouksissa on väännetty kättä siitä, pitäisikö joulupukki kieltää syntinä:
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolai suudesta/viewtopic.php?t=1001
> Mopin palstalla oli kerrottu, miten puhujainkokouksissa on väännetty kättä siitä, pitäisikö joulupukki kieltää syntinä:
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolai suudesta/viewtopic.php?t=1001
Vastaukset 17
Vanhimmat
Täällä toimiva linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000031255423
Noloa mutta en osaa linkittää. Kopioin sen tuosta ketjusta.Uusi yritys:
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=1001
Ei se syntiä ole, mutta kristittyjen vanhempien kannattaisi miettiä, uskotellaanko lapsille sellaista, mitä ei itse usko. Kyse on huijaamisesta, jonka paljastuminen voi murentaa myös lapsen uskon vanhempiinsa muissa asioissa. Minulle ei koskaan ole uskoteltu joulupukkia. Lahjojen sanottiin tulevan niiltä ihmisiltä, joilta ne oikeasti ovat. Kiitoksetkin menivät okieaan osoitteeseen.
Romuttaako taikauskoksi osoittautuva joulupukkiusko lapsen uskon vanhempien opettamaan jumalaankin?
Oletko noin tosikko?
myöhemmin elämässään, että ovat tulleet lapsina 'huijatuiksi'. Muistan, että vähän joulupukki pelotti, mutta hyvin olen selvinnyt tästä kauhukokemuksesta. Suurempi kuin joulupukin pelko lienee saatu monelle vl-lapselle pelottelemalla tulimerellä ja maailmanlopulla. Eivät ne hoitokokouksetkaan menneet jälkiä jättämättä.
Meidän perheessä ei käynyt joulupukki, koska vanhempani kristittyinä eivät halunneet valehdella lapsilleen. Meille jaettiin lahjoja ja kerrottiin, kuka ne on antanut. Kerran oltiin joulujuhlissa ja saimme leikkiä tonttuleikkejä ja osallistua kun siellä kävi joulupukki, mutta äiti kertoi meille, että rooliin on pukeutunut joku setä ja joulupukkia ei oikeasti ole olemassa. En kokenut jääväni mitään paitsi ja olin iloinen, ettei meille valehdeltu.
Mopin palstan mukaan se oli saarnaaja Heikki Saari, joka päätti lopulta sallia joulupukin myös vl-uskovaisten perheiden lapsille.
Oli väärässä paikassa vapaamielinen.
Joulupukki hoitokokoukseen "väärästä hengestä"!
Kyse oli kylläkin puhujain- ja seurakuntavanhinten kokouksesta. Jossa joulupukki oli käsittelyssä. Kokous on SRK:ssa raamatun opillisesta tulkinnasta vastaava "ylin päättävä elin". Kaikki VL-papit ja -saarnaajat ovat tämän päätäntäelimen jäseniä.
eikä sitä sen koommin ry:n joulujuhlissa näkynyt.
Erikoiselta tuntuu että aikuiset puhujamiehet ovat istuneet ja tutkineet, onko Joulupukki syntiä.
Jokainen uskovainen tuntee omassatunnossaan, että Joulupukki on asiaa vakavasti ajatellen turmiollinen hahmo. Kristuksen syntymäjuhla olisi pidettävä puhtaana rienaavasta tonttuteatterista ja pukki-taikauskosta. Nykyinen joulunvietto on täynnä epäkristillisiä tapoja.
Se onkin sitten kai se hirvittävä pukki se pahan alku ja juuri ja temooni! sitä ei voi suvaita laisinkaan! Hirivttävä se semmonen pukki joka sihisee kuin kärmes ja on muutenkin paha, emme suviatse laisinkaan semmosia ja eikös sillä pukilla ole vielä sarvetkin se on kauhistuksen kananjalan häkkyrä jota ei voi suvaita kukaan normaali ihminen, ei edes insinööri. näin sen käsitän ja siksi en siedä joulupukkia sitä pitäisi vetää parrasta ja potkia perseelle niin että tiuntuu eipä tule toista kertaa meille enää örisemään, mokomakin paksukainen! Vihaan tonttujakin ne on ihan hirvittäviä pieniä piruja. ei voi suvaita En hyväkvy joulupukkia ja piste!
" Nykyinen joulunvietto on täynnä epäkristillisiä tapoja."
Niinhän tuo on ollut kautta historian johtuisiko siitä että ennen kristinuskon tuloa täällä vietettiin jo joulua tai oikeammin saksankielen sanasta tullutta julya jokaisessa talossa ja tuvassa.
Raamatussa ei taideta mainita joulua sattuneesta syystä .
Meillä kävi kotona pukki, toisin, kuin naapureilla, jotka myös olivat vl:iä.
Heillä oli tapana, että vanhemmat laittoivat joulusaunan aikana lahjat kuusen juurelle. Noiden lasten kans tuli kädenvääntöä, onko pukkiolemassa. Heidän lapset eivät uskoneet pukkiin, meidän uskoivat.
Muistan, kun todistin naapurin lapselle, että pukin täytyy olla olemassa, koska se käy meillä aina jouluaattona.
Tuohon naapurin lapsi, että käyhän sellainen rauhanyhdistyksen pikkujouluissakin, mutta sen naamarin takana on aina joku tavallinen ihminen.
Äitille sit sanoin tosta, niin se sanoi, että kyllä pukki on olemassa. Joulupukki on uskovainen ja joulupukki haluaisi, että kaikki omistaisivat uskon sydämelle.
Kaupassa näin sitten joulupukin soittelevan sähkökitaraa tonttubändissä. Kysyin äitiltä, että miks pukki saa soittaa rokkia, jos se kerta on uskovainen. Tuohon äiti joutui vastaamaan, ettei se olekkaan oikea pukki. Oikea pukki ei edes kuuntele rokkia.
Meillä kotona joulupukki tervehti meitä kaikkia lapsia Jumalan terveellä ja hyvästeli Jumalan Rauhalla. Oli turvallista uskoa uskovaiseen joulupukkiin. Ja tuntuihan se hyvältä, että pukki sattui olemaan just tätä oikeaa uskoa, eikä esim. mikään helluntailainen tai vaikkapa körtti.
Naapurissani asui myös körttejä. He sanoivat, että joulupukkikin on körtti. Muistan, ku väiteltiin tosta sitte ihan tosissaan :).
Nuiden lapset sanoivat, että Aholan saaren leirikeskuksessa pukki sanoi, että hän kulkee Paavo Ruotsalaisen jalanjäljillä ja on itsekin körtti.
Pukkiuskoni romuttui siihen, kun huomasin, että se antaa rikkaiden lapsille parempia lahjoja. Olin katkera pukille, koska itse en saanut tietokoneita, lelurobotteja tai vaikkapa sähköllä toimivaa ajettavaa autoa..
Ja sitten siihen, että jehovalainen kaverini ei ollut koskaan saanut joululahjaa, koska heillä ei käy joulupukki. Joulupukinhan piti käydä kaikilla, joten päättelemällä tulin tulokseen, että pukki on valetta. Ja se oli alkuun raskasta mulle.
Mut nopeasti siitä pääsi yli.
Nykyään itse haluan vaalia samaa perinnettä myös omille lapsille. Meillä käy uskovainen pukki, jokta tervehtii lapsia, kuten minunkin lapsuudessa.
Oli miten oli mutta minun elämäni yksiä parhaita muistoja on ne joulut kun vielä odotin joulupukkia tulevan lahjojen kanssa ja jännitti aivan älyttömästi ja kun pukki vihdoin saapui ja jakoi lahjat se riemu oli jotain suurenmoista joka kesti lahjojen kanssa pitkälle joulun jälkeen.
No noista on jo yli 50 vuotta aikaa vaan saa ne muistot edelleen hymyn huulille ja hyvän mielen ja on aivan mahtavaa ollut elää nykyiset joulut lasten ja lastenlasten kanssa joiden silmissä sama odotus ja riemu näkyy ihan mahtavia muistoja.