Kihlausko ei muuta mitään?

ylipäätään mennä kihloihin jos jokin asia epäilyttää? Miksi jättää kuuntelematta omaa vaistoaan?

Kai kihlauksen voi purkaa, jos avioliitostakin voi erota. Ei kai kihlaus ole isompi sitoumus kuin aviolitto? Mutta en pitäisi silti kihlausta minään harkinta-aikana kuitenkaan. Pitää vain harkita tarpeeksi pitkään ennen sitä kihlausta. Ja kihlautua/lupautua sitten vasta kun on varma. Tietysti senkin jälkeen voi tapahtua jotain odottamatonta, puoliso pettää tms. ja kihlaus pitää purkaa. Mutta kihlaus olisi hyvä ottaa vakavasti eikä lupailla kovin hövelisti menevänsä naimisiin. Eikä varsinkaan, jos kihlautuessa jo tietää, että asiaa pitää vielä harkita.

kihloihin kirjoitti:

Kai kihlauksen voi purkaa, jos avioliitostakin voi erota. Ei kai kihlaus ole isompi sitoumus kuin aviolitto? Mutta en pitäisi silti kihlausta minään harkinta-aikana kuitenkaan. Pitää vain harkita tarpeeksi pitkään ennen sitä kihlausta. Ja kihlautua/lupautua sitten vasta kun on varma. Tietysti senkin jälkeen voi tapahtua jotain odottamatonta, puoliso pettää tms. ja kihlaus pitää purkaa. Mutta kihlaus olisi hyvä ottaa vakavasti eikä lupailla kovin hövelisti menevänsä naimisiin. Eikä varsinkaan, jos kihlautuessa jo tietää, että asiaa pitää vielä harkita.

Lue lisää

...mutta ei lisää varsinaisesti sitoutumista. Jos ei ole ennen kihlausta sitoutunut niin sitoutuuko sitä pelkästään kihlauksen "voimasta". En usko. Kyllä se sitoutuminen tulee jotain muualta. Ei kihlasormus ole mikään taikaesine, joka muuttaa suhteen tai ihmiset, sillä hetkellä kun sen pujottaa sormeen. Lähinnä se konkretisoi mielestäni sitä, että suhde on nyt eri tasolla kuin esim. suhteen alkuaikoina. Mitä se olisi toki ilman sormustakin. Mutta sormus tekee sen vain konkreettisemmaksi.

Ei sitoutuneisuuden kuulukaan muuttua -kihloihin mennessä sitoutuneisuuden tulee olla molemmilla osapuolilla jo niin suuri, että yhteisen loppuelämän ajatteleminen tuntuu turvalliselta ja hyvältä.

En tiedä sinusta, mutta minä olen jokaisessa ihmissuhteessani pyrkinyt rakentamaan suhdetta (oli se sitten ystävyys-/ rakkaussuhde), joka kantaisi eteenpäin myös niinä aikoina kun rakkaus tuntuu loppuvan. Sitoutunut antamaan kaikkeni sille, etteivät ongelmat olisi ylitsepääsemättömiä tai epäonnistuminen johtuisi siitä etten olisi yrittänyt tarpeeksi. Kaikki parisuhteeni eivät ole kestäneet vaikka samassa taloudessa olisi sinnitelty vuosia. Mutta sen voin rehellisesti sanoa, ettei sitoutuneisuudesta tai sen puutteesta ole ainakaan kohdallani ollut kysymys.

En siis varsinaisesti tarkoittanut sitoutuneisuutta puhuessani suhteen syvenemisestä vaikka se voimakkaasti parisuhteeseen, kihloihin ja lopulta naimisiin menoon liittyykin.

Vaikka olen nuori ihminen, on takanani kokemuksia eletystä elämästä ehkä enemmän kuin moni uskoisikaan. Ihmisiä tulee ja menee, niin parisuhteitakin, mutta siinä vaiheessa kun tulee kosituksi ja uskaltautuu vastaamaan siihen myöntävästi, ajatus siitä, että tässä se on, kongretisoituu. Jokaisen kumppanin kohdalla sitä uskoo löytäneensä nyt ”sen oikean”, mutta kihloihin en menisi jokaisen tapaamani miehen kanssa vaikka sitoutunut olisinkin. Kaikki vaatii aikansa.

Ehkä suurin muutos on aloittaa kasvun vaimon rooliin. Perheen perustaminen on ajankohtaisempaa ihmisen kanssa joka lupautuu olemaan läsnä lopun elämäänsä. Ei siihen aina sormuksia tarvita (kuten esimerkeissäsi), mutta se ajatus ja lupaus –sitoutuneisuudesta puhumattakaan.

Minulle avioliitto merkitsee hyvin paljon, ehkä juuri siksi annan niin suuren arvon kihlautumisellekin. Koen että mieheni kanssa minun on mahdollista toteuttaa unelmiani, kihlaus tuo kaiken käsien ulottuville sillä silloin viimeistään on tehtävä päätös haluaako elää kumppaninsa kanssa vielä vuosia eteenpäin. Kihlaus ei ole pelkästään sormus sormessa, vaan sitoumus jonka tulisi kestää lopun elämää.

Niin avioliitto on jokaisen oma asia, eikä naimisiin meno muuta kaikkien elämää mitenkään, mutta itse ainakin tunnen että jos alkaa lapsia tekemään niin olisi "turvallisempaa" olla avioliitossa. Avopuoliso voi jäädä nimittäin ilman taloudellista turvaa puolison kuoltua.

Rouvaksi pääsee vain avioliiton kautta, käsitteillä "leikkimistä" siis. Emännöinhän minä toki parhaillaankin vaikka emme aviossa vielä eletäkään, mutta kyllä minä neiti-ihminen olen vuosia kestäneen avoliiton jälkeenkin. Tarkoitan lähinnä kasvamista siihen ajatukseen, että enää ei ole vastuussa juridisestikaan pelkästään itsestään (ja muut avioliiton mukana tuomat oikeudelliset piirteet).

Mutta lisäksi tarkoitin rouvaksi kasvamisella myös sitä, että tulevaisuudessa tulen luopumaan sukunimestäni ja ottamaan miehen sukunimen (jonka lapsemmekin saavat sitten automaattisesti). Minulle sukunimen vaihtuminen on valtavan merkittävä asia ja tarvitsen aikaa kasvaa ajatukseen ja olemiseen rouva ------na.

Mielestäni on lähinnä surullista kuulla, kuinka pariskunta on ollut avoliitossa vuosikymmeniä, kasvattaneet lapsensa maailmalle ym, mutta eivät ole menneet avioon -miksi? Pelkästä kapinoinnistako yhteiskuntaa/ muita pariskuntia/ kirkkoa/ vanhempia vastaan? Minä olen aina halunnut naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa olen enemmän kuin valmis elämään loppuelämäni. Lapsia aiomme yrittää vasta papin aamenen jälkeen (sekin itselleni tärkeää). Kuten jo aiemmin sanoinkin, kihloihin meno kongretisoi sitä, että kaikki on nyt käsien ulottuvilla, kihloihin menon jälkeen alttarilla seisoessani tiedän mm. että perheen perustaminen alkaa olla ajankohtaisempaa kuin aiemmin.

Epäilen kirjoitti:

Rouvaksi pääsee vain avioliiton kautta, käsitteillä "leikkimistä" siis. Emännöinhän minä toki parhaillaankin vaikka emme aviossa vielä eletäkään, mutta kyllä minä neiti-ihminen olen vuosia kestäneen avoliiton jälkeenkin. Tarkoitan lähinnä kasvamista siihen ajatukseen, että enää ei ole vastuussa juridisestikaan pelkästään itsestään (ja muut avioliiton mukana tuomat oikeudelliset piirteet).

Mutta lisäksi tarkoitin rouvaksi kasvamisella myös sitä, että tulevaisuudessa tulen luopumaan sukunimestäni ja ottamaan miehen sukunimen (jonka lapsemmekin saavat sitten automaattisesti). Minulle sukunimen vaihtuminen on valtavan merkittävä asia ja tarvitsen aikaa kasvaa ajatukseen ja olemiseen rouva ------na.

Mielestäni on lähinnä surullista kuulla, kuinka pariskunta on ollut avoliitossa vuosikymmeniä, kasvattaneet lapsensa maailmalle ym, mutta eivät ole menneet avioon -miksi? Pelkästä kapinoinnistako yhteiskuntaa/ muita pariskuntia/ kirkkoa/ vanhempia vastaan? Minä olen aina halunnut naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa olen enemmän kuin valmis elämään loppuelämäni. Lapsia aiomme yrittää vasta papin aamenen jälkeen (sekin itselleni tärkeää). Kuten jo aiemmin sanoinkin, kihloihin meno kongretisoi sitä, että kaikki on nyt käsien ulottuvilla, kihloihin menon jälkeen alttarilla seisoessani tiedän mm. että perheen perustaminen alkaa olla ajankohtaisempaa kuin aiemmin.

Lue lisää

"Mielestäni on lähinnä surullista kuulla, kuinka pariskunta on ollut avoliitossa vuosikymmeniä, kasvattaneet lapsensa maailmalle ym, mutta eivät ole menneet avioon -miksi? Pelkästä kapinoinnistako yhteiskuntaa/ muita pariskuntia/ kirkkoa/ vanhempia vastaan?"

Onpas halventavaa tekstiä vuosikymmeniä toisiaan rakastaneita ja yhdessäpysyneitä kohtaan. Miten olisi esimerkiksi sellainen syy, ettei pari ole kokenut avioliittoa tarpeelliseksi? Miksi pitäisi kapinoida ketään vastaan? Se, että sinä pidät avioliittoa ainoana oikeana konkreettisena siteenä ihmisten välillä ei tarkoita sitä, että se olisi maailman ainut tai paras arvo. Toiset luovat tämän ihmeellisen konkreettisen (henkisen) siteen ilman avioliittoa, eikä se ole mielestäni tippaakaan surullista. Tällaisen siteen luoneilla ei kihlaus sitten suhdetta juuri mihinkään suuntaan hetkauttaisikaan.

pikkum kirjoitti:

"Mielestäni on lähinnä surullista kuulla, kuinka pariskunta on ollut avoliitossa vuosikymmeniä, kasvattaneet lapsensa maailmalle ym, mutta eivät ole menneet avioon -miksi? Pelkästä kapinoinnistako yhteiskuntaa/ muita pariskuntia/ kirkkoa/ vanhempia vastaan?"

Onpas halventavaa tekstiä vuosikymmeniä toisiaan rakastaneita ja yhdessäpysyneitä kohtaan. Miten olisi esimerkiksi sellainen syy, ettei pari ole kokenut avioliittoa tarpeelliseksi? Miksi pitäisi kapinoida ketään vastaan? Se, että sinä pidät avioliittoa ainoana oikeana konkreettisena siteenä ihmisten välillä ei tarkoita sitä, että se olisi maailman ainut tai paras arvo. Toiset luovat tämän ihmeellisen konkreettisen (henkisen) siteen ilman avioliittoa, eikä se ole mielestäni tippaakaan surullista. Tällaisen siteen luoneilla ei kihlaus sitten suhdetta juuri mihinkään suuntaan hetkauttaisikaan.

Lue lisää

Mutta kukin käsittää asiat aivan kuten itse haluaa.

En ole missään nimessä halveksinut avopareja, jotka ovat eläneet koko ihmiselämän yhdessä menemättä naimisiin. En myöskään ole puhunut mitään siitä, etteikö heidän tunteensa olisi aitoja tai arvokkaita ja sitoutuminen sellaista, jollaista jokaisessa suhteessa tulisi olla.

"Se, että sinä pidät avioliittoa ainoana oikeana konkreettisena siteenä ihmisten välillä ei tarkoita sitä, että se olisi maailman ainut tai paras arvo."

En tosin ole näin sanonut missään vaiheessa.

"Toiset luovat tämän ihmeellisen konkreettisen (henkisen) siteen ilman avioliittoa, eikä se ole mielestäni tippaakaan surullista. Tällaisen siteen luoneilla ei kihlaus sitten suhdetta juuri mihinkään suuntaan hetkauttaisikaan."

Mutta edelleen avioliitto ei vaikuta mielestäni siihen siteeseen, sitoutumiseen, tms. suhteessa millään tavoin! Luottamus ja rakkaus, halu sitoutua loppuelämäkseen kuuluu jokaiseen suhteeseen JO ENNEN avioliittoa. Ei avioliiton tehtävä ole edelleenkään korjata suhdetta tai tehdä siitä sitoutuneempaa. Mielestäni avioliitto on vain luonnollinen jatkumo sille, että suhde toimii ja halua löytyy viettää loppuelämä yhdessä, suunnitella perhettä ja hankkia omakotitaloa. Toki näitä voi miettiä ja toteuttaa, mutta minä en halua ennen kuin juridisesti olemme puolisot.

Kihlat eivät muuta meidän suhdettamme muuten, kuin kongretisoimalla sen, että pian on lasten (mikäli luoja suo) ja virallisten vihkiäisten aika. Ne ovat minun arvojani, eivätkä ainoita oikeita, mutta minulle sellaisia, joista haluan pitää kiinni (ja mieheni kunnioittaa minua ja kulkee samoilla linjoilla). Jos on valmis elämään koko elämänsä yhdessä, miksi ei naimisiin?

Epäilen kirjoitti:

Mutta kukin käsittää asiat aivan kuten itse haluaa.

En ole missään nimessä halveksinut avopareja, jotka ovat eläneet koko ihmiselämän yhdessä menemättä naimisiin. En myöskään ole puhunut mitään siitä, etteikö heidän tunteensa olisi aitoja tai arvokkaita ja sitoutuminen sellaista, jollaista jokaisessa suhteessa tulisi olla.

"Se, että sinä pidät avioliittoa ainoana oikeana konkreettisena siteenä ihmisten välillä ei tarkoita sitä, että se olisi maailman ainut tai paras arvo."

En tosin ole näin sanonut missään vaiheessa.

"Toiset luovat tämän ihmeellisen konkreettisen (henkisen) siteen ilman avioliittoa, eikä se ole mielestäni tippaakaan surullista. Tällaisen siteen luoneilla ei kihlaus sitten suhdetta juuri mihinkään suuntaan hetkauttaisikaan."

Mutta edelleen avioliitto ei vaikuta mielestäni siihen siteeseen, sitoutumiseen, tms. suhteessa millään tavoin! Luottamus ja rakkaus, halu sitoutua loppuelämäkseen kuuluu jokaiseen suhteeseen JO ENNEN avioliittoa. Ei avioliiton tehtävä ole edelleenkään korjata suhdetta tai tehdä siitä sitoutuneempaa. Mielestäni avioliitto on vain luonnollinen jatkumo sille, että suhde toimii ja halua löytyy viettää loppuelämä yhdessä, suunnitella perhettä ja hankkia omakotitaloa. Toki näitä voi miettiä ja toteuttaa, mutta minä en halua ennen kuin juridisesti olemme puolisot.

Kihlat eivät muuta meidän suhdettamme muuten, kuin kongretisoimalla sen, että pian on lasten (mikäli luoja suo) ja virallisten vihkiäisten aika. Ne ovat minun arvojani, eivätkä ainoita oikeita, mutta minulle sellaisia, joista haluan pitää kiinni (ja mieheni kunnioittaa minua ja kulkee samoilla linjoilla). Jos on valmis elämään koko elämänsä yhdessä, miksi ei naimisiin?

Lue lisää

Minulla on jonkin sortin vaikeuksia ymmärtää mitä avioliitto suhteessa sitten konKretisoi? Jos seurustelusta on myös luontevaa siirtyä avopariksi ja siitä vanhemmuuteen, niin mikä siinä on surullista? Miksi avioliittoon _pitäisi_ mennä?

"Jos on valmis elämään koko elämänsä yhdessä, miksi ei naimisiin?"

Siksi, että jotkut eivät koe asiaa tärkeänä. Ymmärrän, että jotkut kokevat, mutta on myös ihmisiä jotka eivät koe. Miksi lapset kuuluisivat vain avioliittoon? Miksi sama sukunimi on tärkeä? Mitä avoliitossa ei voi saada, mitä avioliitossa saa? Miten nämä asiat oikeasti vaikuttavat elämään ja parisuhteeseen? Tämän pohdiskelun kautta olen oppinut lähestymään ikuisten avoparien arvoja ja ajatuksia.

Itse koen avioliiton myöskin juridisista syistä hyväksi vaihtoehdoksi, mutta pärjäisin kyllä ilmankin. Lasten aika tulee meille aikanaan (jos luoja suo), eikä avioliitto tule asiaan vaikuttamaan.

Ymmärrän hyvin erilaiset arvot, kaikilla kun tässä maailmassa on omansa. Surullista on kuitenkin mielestäni se, että osa omaa hyvinkin vahvat arvot, eikä koskaan ole kyseenalaistanut niitä ajatuksen kanssa.

pikkum kirjoitti:

Minulla on jonkin sortin vaikeuksia ymmärtää mitä avioliitto suhteessa sitten konKretisoi? Jos seurustelusta on myös luontevaa siirtyä avopariksi ja siitä vanhemmuuteen, niin mikä siinä on surullista? Miksi avioliittoon _pitäisi_ mennä?

"Jos on valmis elämään koko elämänsä yhdessä, miksi ei naimisiin?"

Siksi, että jotkut eivät koe asiaa tärkeänä. Ymmärrän, että jotkut kokevat, mutta on myös ihmisiä jotka eivät koe. Miksi lapset kuuluisivat vain avioliittoon? Miksi sama sukunimi on tärkeä? Mitä avoliitossa ei voi saada, mitä avioliitossa saa? Miten nämä asiat oikeasti vaikuttavat elämään ja parisuhteeseen? Tämän pohdiskelun kautta olen oppinut lähestymään ikuisten avoparien arvoja ja ajatuksia.

Itse koen avioliiton myöskin juridisista syistä hyväksi vaihtoehdoksi, mutta pärjäisin kyllä ilmankin. Lasten aika tulee meille aikanaan (jos luoja suo), eikä avioliitto tule asiaan vaikuttamaan.

Ymmärrän hyvin erilaiset arvot, kaikilla kun tässä maailmassa on omansa. Surullista on kuitenkin mielestäni se, että osa omaa hyvinkin vahvat arvot, eikä koskaan ole kyseenalaistanut niitä ajatuksen kanssa.

Lue lisää

"Ymmärrän hyvin erilaiset arvot, kaikilla kun tässä maailmassa on omansa. Surullista on kuitenkin mielestäni se, että osa omaa hyvinkin vahvat arvot, eikä koskaan ole kyseenalaistanut niitä ajatuksen kanssa."

Luetko viestini tarkoituksella negatiiviseen, epäilevään ja hyökkäävään sävyyn? Miksi? En ole missään vaiheessa sanonut että oma tapani ajatella olisi se ainoa oikea. En missään vaiheessa. Miksi jatkuvasti lyttäät arvoni ja ajatukseni, sanoinpa mitä vain? Kuten jo edellisessä viestissä mainitsin, jokainen näkee asiat aivan siinä valossa kuin haluaa ja tuskin minäkään voin sinun näkemyksiisi juurikaan vaikuttaa. Kyllä sinä tulet takuulla löytämään tästäkin viestistä ne kohdat, jotka vääristää mielesi mukaisesti tai jättää kokonaan huomiotta. Sitä en epäile hetkeäkään.

Ja ettenkö olisi koskaan kyseenalaistanut omia arvojani ajatuksen kanssa? Melko uskaliasta väittää näin sillä et minua tunne.

Meille avioliitto kongretisoi edelleen sitä, että nyt on aika mennä naimisiin, perustaa perhe ja ottaa asuntolaina. Saan itselleni piakkoin mieheni sukunimen ja minusta tulee rakastamani miehen rouva. Ei kaikille ole näin, mutta minulle ja miehelleni on.

Ja juridisesti avioliitto on kannattava, sillä esimerkiksi silloin kun toisesta puolisosta aika jättää, toisen yli ei päästä kävelemään noin vain vaikka yhteistä avoliittoa olisikin takana vuosikymmeniä.

Kyllä minäkin kannatan avoliittoa, enkä näe siinä mitään pahaa, mutta meillä avoliitto johtaa avioon ja se on meille aivan luonnollinen jatkumo parisuhteessamme.

Epäilen kirjoitti:

"Ymmärrän hyvin erilaiset arvot, kaikilla kun tässä maailmassa on omansa. Surullista on kuitenkin mielestäni se, että osa omaa hyvinkin vahvat arvot, eikä koskaan ole kyseenalaistanut niitä ajatuksen kanssa."

Luetko viestini tarkoituksella negatiiviseen, epäilevään ja hyökkäävään sävyyn? Miksi? En ole missään vaiheessa sanonut että oma tapani ajatella olisi se ainoa oikea. En missään vaiheessa. Miksi jatkuvasti lyttäät arvoni ja ajatukseni, sanoinpa mitä vain? Kuten jo edellisessä viestissä mainitsin, jokainen näkee asiat aivan siinä valossa kuin haluaa ja tuskin minäkään voin sinun näkemyksiisi juurikaan vaikuttaa. Kyllä sinä tulet takuulla löytämään tästäkin viestistä ne kohdat, jotka vääristää mielesi mukaisesti tai jättää kokonaan huomiotta. Sitä en epäile hetkeäkään.

Ja ettenkö olisi koskaan kyseenalaistanut omia arvojani ajatuksen kanssa? Melko uskaliasta väittää näin sillä et minua tunne.

Meille avioliitto kongretisoi edelleen sitä, että nyt on aika mennä naimisiin, perustaa perhe ja ottaa asuntolaina. Saan itselleni piakkoin mieheni sukunimen ja minusta tulee rakastamani miehen rouva. Ei kaikille ole näin, mutta minulle ja miehelleni on.

Ja juridisesti avioliitto on kannattava, sillä esimerkiksi silloin kun toisesta puolisosta aika jättää, toisen yli ei päästä kävelemään noin vain vaikka yhteistä avoliittoa olisikin takana vuosikymmeniä.

Kyllä minäkin kannatan avoliittoa, enkä näe siinä mitään pahaa, mutta meillä avoliitto johtaa avioon ja se on meille aivan luonnollinen jatkumo parisuhteessamme.

Lue lisää

"Luetko viestini tarkoituksella negatiiviseen, epäilevään ja hyökkäävään sävyyn? Miksi? En ole missään vaiheessa sanonut että oma tapani ajatella olisi se ainoa oikea. En missään vaiheessa. Miksi jatkuvasti lyttäät arvoni ja ajatukseni, sanoinpa mitä vain?"

En ole kokenut viestejäsi hyökkääviksi, negatiivisiksi tai epäileviksi. Äskeinen viestini ei myöskään mitään hyökkäävää tai negatiivista sisältänyt. Et ole väittänyt omaa tapaasi ajatella oikeaksi, vaan jonkun toisen tapaa ajatella surulliseksi. Se on epäkunnioittavaa, ja se tässä minua kiusaa. En myöskään missään vaiheessa väittänyt SINUN omaavan arvoja, joita et ole kyseenalaistanut. Miksi olisinkaan, kun et ole kertonut, miksi sinulle kyseiset arvot ovat oikeat. En siis vieläkään tiedä, mitä sellaista avioliitto teillä konKretisoi, mitä avoliitto ei jollain muulla tee.

pikkum kirjoitti:

"Luetko viestini tarkoituksella negatiiviseen, epäilevään ja hyökkäävään sävyyn? Miksi? En ole missään vaiheessa sanonut että oma tapani ajatella olisi se ainoa oikea. En missään vaiheessa. Miksi jatkuvasti lyttäät arvoni ja ajatukseni, sanoinpa mitä vain?"

En ole kokenut viestejäsi hyökkääviksi, negatiivisiksi tai epäileviksi. Äskeinen viestini ei myöskään mitään hyökkäävää tai negatiivista sisältänyt. Et ole väittänyt omaa tapaasi ajatella oikeaksi, vaan jonkun toisen tapaa ajatella surulliseksi. Se on epäkunnioittavaa, ja se tässä minua kiusaa. En myöskään missään vaiheessa väittänyt SINUN omaavan arvoja, joita et ole kyseenalaistanut. Miksi olisinkaan, kun et ole kertonut, miksi sinulle kyseiset arvot ovat oikeat. En siis vieläkään tiedä, mitä sellaista avioliitto teillä konKretisoi, mitä avoliitto ei jollain muulla tee.

Lue lisää

koko ketjun voisi päättää siihen johtopäätökseen, että kihlaus kongretisoi suhdetta enemmän kuin aiemmin niille, joille avioliitolla on merkitystä ja arvoa. Niille, jotka haluavat perustaa perheen ja hankkia omaa kotia silloin, kun suhde on virallistettu kaikin puolin.

Mikäli avioliitolla ei ole väliä, miksi se silloin muuttaisi suhteessa mitään muuta kuin juridisen puolen suhteen.

Olen pahoillani jos ja kun mitä ilmeisemmin loukkasin jotakuta sanomisillani, se ei ole ollut tarkoitus. Elellään jokainen kuten parhaaksi näemme ja olkaamme onnellisia siitä että meillä on siihen mahdollisuus.

Kiitos ja oikein onnistunutta uutta vuotta jokaiselle!

Kihlaus muuttaa paljonkin sellaisten ihmisten suhteessa, joiden maailmankuva/arvot perustuvat nykyään niin kovin "vanhanaikaiseen" kristittynä olemiseen. Oma elämäni muuttui hetkessä täysin - pystyin alkaa suunnitella elämää jopa vuoden päähän kihlautumishetkestä, jolloin pitäisimme hääjuhlat. Ennen en pystynyt laskemaan minkään varaan, enkä suunnittelemaan elämääni kuukautta pidemmälle. Rillutteluvuodet ja "ei huolta huomisesta"-ajattelu ovat nyt takana ja olen onnellinen=)Aikansa kutakin.