Onko esikoista

Raskautteen kuuluu monenlaisia tuntemuksia ja osa on "kipua". Kuitenkin tulee etsittyä tietoa liittyykö se nyt keskenmenoon ja aina joku tarina löytyy. Normaalia se varmasti onkin että pelottaa ja jännittää, mutta yritän kuitenkin ottaa rennosti. Vauvan liikahduksen jälkeen tulee hyvä olo, joka saa unohtamaan turhat ajatukset. Sinullakin varmaan 2-3 viikon sisällä alkavat liikkeet tuntua, joka helpottaa huomattavasti oloa.
Otetaan vain rauhallisesti ja nautitaan raskaudesta.

ihan normaalia,kun kuitenkin niin kovasti sitä "lahjaa" odottaa.
Itselläni 4 odotus,kaikki mennyt oikein hyvin, ei vuotoja ja sellaisia normaaleja kasvukipuja/venymisiä,jotka kuuluvat raskauteen.
Keskenmenoja ei ole ollut,mutta lopussa on jtn hämmennystä tullut.
Esikois kaksoset menehtyivät kohtuun rv 37 ja syytä ei ole kuuna päivänä löytynyt.
Toinen raskaus päättyi sitten verisyöksyyn rv 34.
Kolmas meni hyvin kirjojen mukaan viikoille 40.
Tämä neljäs odotus on ollut sellainen stressi,että johan tässä on hautajaisia mielessä päivittäin pitänyt ja mieli hyvin apea,että mitä taas tuleman pitää =((
Pienikin kolotus ja itku melkeen silmissä,että nyt varmaan tapahtuu jtn tai se on sikiölle jotenkin haitallista :(
Se on aivan normaalia,että pelkää,varsinkin kun on huonoja kokemuksia.
Mulle ei ainakaan tule mitään niin suurta enää vastaa kuin oman lapsen menetys.

Täytyy vain sanoa,että on elämänarvot menneet kantapään kautta järjestykseen ja on jokaisesta elämästä erittäin kiitollinen.
Tähän ei auta muu kuin aika, se näyttää, odottaminen on pitkä aika miettiä kaikenlaista.
Pitää vaan yrittää olla positiivinen tulevaisuuden suhteen kaikesta huolimatta,se kai tässä on eteenpäin vienyt. Nyt rv.35

Keskenmenon riski rv13 jälkeen on hyvin pieni. Älä siis stressaa! Stressi on yleisin ennenaikaisen synnytyksen syy, joten koita löytää tapa rentoutua.

Pieniä kipuja, tai ehkä suurempiakin, tulet vielä paljon kokemaan, kun kohtu kasvaa, selkää rasittuu ja lihakset venyy. Joillakin vihlaisee oikeasti kohdun venyminen välillä todella lujaa.

Itsellänikin meni ensimmäinen kesken, rv11. Suru oli iso.:( Mutta nyt odottelemme jo rv23, enkä stressaa lainkaan. Olen terve odottava äiti, joten miksi pitäisi pelätä jonkin menevän pieleen?

Keskenmenot ovat aina erilaisia. Minun keskenmeno ilmeni vasta kaksi viikkoa siitä, kun lapsi oli kuollut. Ei siis yhtään mitään oireita ennen sitä. Toisaalta jokin vuoto tai kipu ei välttämättä merkkaa mitään vaaraa. Älä liiaksi odota ja pelkää sellaisia.

Kuukauden päästä alat tuntemaan jo lapsen liikkeitä. Toivottavasti se saa sinut rauhoittumaan. Muistakuitenkin, että saattaa mennä alussa joku päiväkin, ettet tunne liikkeitä, ja silti lapsella on kaikki hyvin.

Meidän poika liikkuu masussa jo päivittäin niin että isukkikin tuntee sen, kun painaa käden tai posken vatsalle. :)

Aika äkkiä on mennyt viikon 16-23, näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta jos olis stressannut koko ajan, niin aika olis varmasti mennyt hitaampaa.

itselläni takana kaksi epäonnistunutta raskautta. Kohdunulkoinen ja keskenmeno.. Nyt tämä on kolmas raskaus ja viikko 22 menossa. Alussa pelkäsin aivan hirveästi, odotin että ensin tuli 7 viikkoa täyteen, koska silloin todettiin ku-raskaus. Sitten odotin viikkoa 10, kun silloin tuli viimeksi keskenmeno. Sitten pidin virstanpylväänä sitä 12 viikkoa :) Sen jälkeen itsellä olo helpotti, vaikka joka wc käynnin yhteydessä tarkasti että tuliko paperiin verta. Nyt kun potkut jo tuntuu osaa raskaudesta nauttia. Suurena apuna ollut myös ihana neuvolatäti, joka jaksanut kuunnella. Muistan kun josasin vaiheessa tätä raskautta olin aivan vauhkona, kun mahassa tuntui oudolta. hetken kuluttua tajusin että oli vaan nälkä ;)

itsellä jäi myös noista kahdesta ensimmäisestä paha maku suuhun neuvolan ja lääkärien suhteen.. Kaikki vähättelivät ja sanoivat että raskauteen voi kuulua vuotoja jne. ketään ei ottanut tosissaan sitä pelkoa mikä minulla oli.. Eikä jälkihoitoon kuulunut kuin fyysinen puoli. Ku:sta sain kolmee päivää sairaslomaa ja km:sta viikon.. Kun vuodot lakkasi piti olla työkuntoinen, vaikka vähän väliä meinasi päästä itku. No se nyt taakse jäänyttä elämää, mutta jälkensä se on jättänyt.

Toivotan onnea odotukseesi ja paljon aurinkoisia päiviä :)

Mulla on melkein sama tilanne kuin sinulla. Takana kaksi keskenmenoa (molemmat rv.7) Nyt taas raskaana ja viikkoja on kasassa 15. Kolme kertaa olen käynyt jo ultrassa ja joka kerta kaikki on ollut hyvin. Tämän raskauden alussa kerkesin kerran jo säikähtää kerran todella pahasti. Rv 5 alkoi voimakas veren vuoto joka sitten ultrassa paljastui harmittomaksi. Mulla on ollut todella vaikeaa ajatella positiivisesti. Nyt pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että kyllä tää vauva masussa pysyy.. Odotan silti kauhulla ensi maanantain neuvolaa jossa sydänääniä kuunnellaan.

Luulen että vainoharhaisuus on aivan normaalia. Tietenkin jos ei pysty muuta miettimään ja ahdistus käy raskaaksi niin kannattaa kääntyä ammattiauttajan puoleen. Kannattaa myös yrittää puhua peloistaan jonkun läheisen ihmisen kanssa.

Kovasti Tsemppiä!