Mä alotan nyt uudella otsikolla, vaikka tossa on joku kysellyt vähän samasta asiasta, mut aattelin et saisin tästä paremmin vastauksia. Eli meillä on tyttö nyt 1v7kk. Ja meille on poika 1,5kk. Nyt on tytön nukkumaanmenot ollu ihan kauheita. Tyttö siirrettiin 1v3kk ikäisenä omaan huoneeseen ja jatkettavaan sänkyyn. Siirto meni tosi hyvin ja tyttö otti sängyn heti omakseen. Sit siitä meni pari kuukautta eteenpäin, kun tyttö alkoi kiukkuamaan nukkumaanmenoa ja tulemaan sängystä pois. Eli tää tapahtui ennen toisen syntymää. Ja nyt sit pari viikkoo sit se meni siihen, et tyttö huuti sängyssään hysteerisenä ainakin tunnin, vaikka välillä kävi katsomassa. Eikä niillä kerroilla jääty seurustelemaan tai mitään muuta sellaista, ainut vaan et saatto sit istuu sängyn vierellä hiljaa niin kauan että nukahtaa. Se toimi vielä sillon. Ja tyttö teki sillonkin jo sitä et tuli sit yöllä meidän väliin nukkumaan. Nyt sit se meni siihen, että tyttö ei oo suostunut muutamana iltana jäämään ollenkaan omaan huoneeseen itekseen. Alkaa heti huutamaan, ku sanookin hyvät yöt ja huutaa sit niin kauan et pääsee meidän huoneeseen. Päädyttiin sit siihen miehen kans, et siirrettiin tyttö meidän kanssa samaan huoneeseen ja pinnasänkyyn. Sinne suostuu hyvillä mielin jäämään. Nuorempi nukkuu meidän keskellä, joten oli jo aika ahdasta ni piti saada jotain muutosta tilanteeseen. Mut, kun nyt ollaan menty takapakkia aika reippaasti, ni tehtiinkö me teidän mielestä virhe tossa? En haluais kiusatakaan toista, kun sekin on kuitenkin niin pieni vielä. Ja yöt on ollu rauhallisempia, kun tyttö on saanut nukkuu vanhassa sängyssään ja meidän kanssa. Noita uniongelmia on jatkunut kuitenkin jo noin puol vuotta, et onko tohon muutosta odotettavissa lähiaikoina?
Eroahdistustako vai
vauvasta johtuvaa?
4477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei! Oikein - väärin - oikein - väärin... tuskin on olemassa mitään yleispätevää totuutta. Moni on sitä mieltä, että omaan huoneeseen vaan, mutta me emme ole tehneet niin. Lapset ovat nyt 6 v, 8 v ja 11 v ja ovat nukkuneet jo kauan omissa huoneissaan ja haluavat niin nukkuakin. Mutta oli vaihe, jolloin me kaikki nukuimme vierekkäin tilassa, johon meillä mahtui aikuisten sänky, 2 lasten sänkyä ja pinnasänky. Päätimme, että kaikille on hyvä yöuni tärkeää, sekä lapsille että vanhemmille eikä unta edistä yhtään se, että joku hyppää koko ajan edestakaisin. Vanhin nukkui vielä 4 vuotiaana omassa sängyssään meidän sänkymme vieressä. Lapsi kaipaa turvallisuutta ja teillä on tullut vielä "kilpailija", joka on vienyt hänen paikkansa teidän elämässänne. Meillä keskimmäinen oli 1,5 vuotta kun nuorin syntyi eli ikäero on ollut suunnilleen sama kuin teillä. Mustasukkaisuus oli aikamoista.
Jossain vauvalehdessä luki aikanaan, että olisi hyvä, että vauva nukkuu omassa huoneessaan. Mutta samassa lehdessä luki heti perään, että jokainen voi kysyä itseltään, nukkuuko mielummin toisen lämpimässä kyljessä vai meneekö yksin takavasemmalle nukkumaan.
Minä luotan siihen, että lapset eivät nuku enää kaksikymppisinä meidän vieressämme - ja kuten todettu, eivät ole nukkuneet aikoihin. Joskus joku saattaa mönkiä yöllä viereen, mutta hyvin harvoin. Yleensä jos on kipeänä tai on nähnyt pahaa unta.
Tällaisella filosofialla meillä :)
Sellainen lisäys vielä, että joku varmaan toteaa vierekkäin nukkumisesta, että mites sitten sen seksin kanssa.. no on aikoja ja paikkoja... Sinällään vanhempien keskinäisestä suhteesta pitää tietysti myös pitää huolta.
Oisin itsekin varmaan samanlaisessa tilanteessa tehnyt juuri noin. Omani on nyt 1v 3kk, eli melkein samanikäinen kuin sinun vanhimpasi, ja hän nukkuu tyytyväisenä meidän vieressä omassa sängyssä. Ei olla raaskittu vielä siirtää omaan huoneeseen, kun nukkuu niin hyvin tällä ratkaisulla niin mitäpä sitä hyvää tilannetta muuttamaan.
Onhan alle kaksivuotias, ja kaksi vuotiaskin, vielä tosi pieni ja tarvii turvaa ja läheisyyttä. Tuskin kukaan enää aikuisena samassa huoneessa vanhempien kans nukkuu;) Pitäkää vain tuo nykyinen tilanne niin kaikkien unirauha säilyy, lapset kun ovat pieniä vain hetken verran.
Parisuhteesta pitää myöskin pitää huolta, eihän kukaan ole sanonut että sitä seksiä pitää harrastaa just siellä parisängyssä lasten sänkyjen keskellä...=)
Mukavaa joulua koko perheelle!
Hyvä että kuulitte lastanne. Meillä on kaksi tyttöä; 7v ja 1v3kk ja osittaista perhepetielämää olemme viettäneet esikoisemme syntymästä asti. Ammoisina aikoina ei ketään voinut jättää yksin nukkumaan, se oli turvallisuustekijä. Kyllä varsinkin pienissä lapsissa vaistotoiminnat ovat tarkkoja ja he kokevat tosi syvää riippuvuutta vanhemmistaan. Minusta te teitte ihan oikein.