Tiedän että monet ihmiset kärsivät lentopelosta, mutta onko ketään muuta joka jännittää ainoastaan nousun aikana? Lennän monta kertaa vuodessa, tämän vuoden aikana olen istunut eri lennoilla n. 13 kertaa. Laskuista en välitä tippaakaan, jopa tykkään niistä. Mutta ne nousut. Jostain syystä ehkä ajattelen että laskussa ollaan jo valmiiksi menossa alaspäin että jos täältä nyt alas rymähdetään niin ainakin suunta on oikea :D
Tiedän että lentokoneonnettomuuden mahdollisuus on häviävän pieni, mutta minkäs teet?? Ennen nautin täysin rinnoin lentämisestä. Parin viime vuoden aikana tämä käsittämätön nousupelko on tullut jostain, en yhtään tiedä mistä. Parin päivän päästä on taas lentämisen aika vaihtoineen ja välillä on erittäinkin rauhallinen olo, välillä taas tuntuu etten ikinä pääse määränpäähän hengissä. Toisaalta, eihän se nousuvaihe kestä kun sen noin puolisen tuntia, ei edes sitä. Mutta paniikin rajamailla olo edes sen aikaa ei ole kovin kivaa..
Tiedän että lentokoneonnettomuuden mahdollisuus on häviävän pieni, mutta minkäs teet?? Ennen nautin täysin rinnoin lentämisestä. Parin viime vuoden aikana tämä käsittämätön nousupelko on tullut jostain, en yhtään tiedä mistä. Parin päivän päästä on taas lentämisen aika vaihtoineen ja välillä on erittäinkin rauhallinen olo, välillä taas tuntuu etten ikinä pääse määränpäähän hengissä. Toisaalta, eihän se nousuvaihe kestä kun sen noin puolisen tuntia, ei edes sitä. Mutta paniikin rajamailla olo edes sen aikaa ei ole kovin kivaa..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aloita tsemppaaminen siitä, että miehistö, joka sulla on ohjaamossa, on kömpässy kotonaan pehkuista, käyneet suihkussa ja puleeranneet ittensä työpäivään. Ja nimenomaan "työpäivään" eli heillä on vakaa aikomus tulla takaisin kotiin ! Tiedä vaikka sais makaroonilaatikkoa tai jauhelihasoppaa kun pääsee himaan....ja sauna lämpösenä.
Miehistö on tehnyt melkoisesti hommia lentoaan varten todennäköisesti jo ennenkuin sinä tuut kentälle tsekkaan sisään. ( säät, reitit, jne. )
Kunhan väki on päässyt konttoriinsa ( se ohjaamo ) niin he alkavat paukuttamaan tietoja koneen tietojärjestelmiin ja tietsikoihin; mm. koneen painot (matkustajat, matkalaukut, muu rahti ja polttoaine ) ja tietysti reititykset kohteeseen. ( ynnä paljon muuta )
Joka tapauksessa kiitoradan päässä näillä moderneilla koneilla pilotit napauttaa etusormellaan yhtä namiskaa ja siitä alkaa moottorien jylinä ja lähtökiito. Kaikki on tietsikoilla tehtyä ja väki siellä ohjaamossa seuraa, että kaikki sujuu OK matkakorkeudelle saakka, kunnes kejäävät kahvetta ja huikopalaa matkustamohenkilökunnalta :)
Eli "summa summarum"; yritä rentoutua, ajatella leppoisia juttuja sen startin aikana ja funtsi, että kun sinä hyppäät seuraavalla kentällä koneesta poikkees, niin näillä lentäjillä on vielä todennäköisesti se paluumatkakin vielä edessä ennenkuin pääsevät kotiin, saunaan, syömään ja telkun eteen ja viettään leppoisaa koti-iltaa.
Sillä välin sinä olet jo päässyt seuraavaan kohteeseesi ja todennäköisesti nautit myöskin olostasi......ja ei se lentoonlähtö ollutkaan sitten niin paha juttu.
Tsemppiä !!!!
Joo. Mää pelkään kanssa nousuja. Se johtuu siitä, että silloin ei koneessa saa liikkua ollenkaan.
Ahdistun aina, jos joudun pakosta olemaan kahlittuna yhteen paikkaan. Pelkään, että minä tai kanssamatkustajat alkavat oksentamaan.
En tiedä miksi. En oikein tule tuon oksennusasian kanssa vain toimeen.
Vapahtajanne sanoo:"älkää peljätkö nousuja, sillä laskut ovat vaarallisempia".
Itsellä sama ongelma, tosin en lennä kovin usein. Itse teen niin ittä suljen silmäni, kuuntelen musiikkia ja hengitän rauhallisesti. Ja en todellakaan katso ikkunasta ulos. En tiedä auttoiko, mutta itsellä tämä toimii...
Ei pelota nousut eikä laskut kunhan pääsisin vähän jonnekin. Aïnoastaan se väin harmittaa kun liikuntarajoitteisena ei pääse lenttokoneessa vessaan, milloinkahan se epäkohta poistuu? Onnettomus voi tulla vaikka kotona neljän seinän aisällä, lentämistä ei kannata pelätä - ei ainakaan minun mielestäni.