Juoksutetaan a-klinikan ja psykanpolin välii, ja mitä mä siitä kostun? En saa edes pameja että voisin koittaa selvitä ilman viinaa.
Pitäkööt paskansa, mähän en ala ruikuttamaan kun varmasti pameja oloa helpottamaan saa muualta.
Mutta ketuttaa, mikä on näiden tahojen tarkoitus??? Auttaa??? Auttaa sillä että vaikka näkevät että olen ihan paskana ja en kykene nukkumaan en mitään ja huudan vain etten tahdo juoda!
Mee lenkille!
Just nii, mee mee ku koko maailma ahdistaa.
Onneksi on kaljakaupat, kun tilanne on pahin voin juoda päivän kaksi kolme.... Sitten armoton morkkis ja vitutus ja kuuntele siihen päälle sit voivottelut.
Mä lakkasin käymästä hyvänsään aikaan noissa putiikeissa jauhamassa asioista joita jauhetaan vuodesta toiseen. Mä tarviin sen avun ahdistukseen nyt enkä sitten ehkä kuukauden päästä kun ehkä lääkkeet toimivat jos ehkä olisivat minulle sopivat. Ei kiitos, ei ole voimia siihen.
Onneksi asuu lähellä muita a-klinikan ja psykkanpolin asiakkaita, tuovat samalla mulle pameja.
On se vaan kumma ku toiset tuntuu saavan mitä vaan ja mä saan taputuksia päähän "Olet niin hienosti selvinnyt vaikeammistakin asioista"
Kun tästä pahimmasta nyt selviäisin, (mutta kun en selvinnyt, avasin sen ekan pullon.. Se mua vituttaa eniten, sen jälkeen ei ole ollu kynnystä avata aina vaan uutta pulloa.) SEN jälkeen mä voin taas koittaa jotain muuta lääkitystä, ehkä sit on taas voimaa oottaa kuukaudesta toiseen JOSKOS tämä lääkitys olisi se oikea.
AMEN.
Pitäkööt paskansa, mähän en ala ruikuttamaan kun varmasti pameja oloa helpottamaan saa muualta.
Mutta ketuttaa, mikä on näiden tahojen tarkoitus??? Auttaa??? Auttaa sillä että vaikka näkevät että olen ihan paskana ja en kykene nukkumaan en mitään ja huudan vain etten tahdo juoda!
Mee lenkille!
Just nii, mee mee ku koko maailma ahdistaa.
Onneksi on kaljakaupat, kun tilanne on pahin voin juoda päivän kaksi kolme.... Sitten armoton morkkis ja vitutus ja kuuntele siihen päälle sit voivottelut.
Mä lakkasin käymästä hyvänsään aikaan noissa putiikeissa jauhamassa asioista joita jauhetaan vuodesta toiseen. Mä tarviin sen avun ahdistukseen nyt enkä sitten ehkä kuukauden päästä kun ehkä lääkkeet toimivat jos ehkä olisivat minulle sopivat. Ei kiitos, ei ole voimia siihen.
Onneksi asuu lähellä muita a-klinikan ja psykkanpolin asiakkaita, tuovat samalla mulle pameja.
On se vaan kumma ku toiset tuntuu saavan mitä vaan ja mä saan taputuksia päähän "Olet niin hienosti selvinnyt vaikeammistakin asioista"
Kun tästä pahimmasta nyt selviäisin, (mutta kun en selvinnyt, avasin sen ekan pullon.. Se mua vituttaa eniten, sen jälkeen ei ole ollu kynnystä avata aina vaan uutta pulloa.) SEN jälkeen mä voin taas koittaa jotain muuta lääkitystä, ehkä sit on taas voimaa oottaa kuukaudesta toiseen JOSKOS tämä lääkitys olisi se oikea.
AMEN.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi et lähde lenkille? Olet kuitenkin vielä niin kunnossa, että uskaltaudut kotiovesi ulkopuolelle, joten ainakin sinulla on mahdollisuus.
Mikä pelottaa lenkille menemisessä? Sekö, että ahdistus mahdollisesti helpottaisikin?
Joskus on rankkaa luopua pitkäaikaisesta kanssakulkijasta. Vaikka se olisi kurja ahdistus, se on kuitenkin tuttu ja turvallinen. Siksikö et lähde lenkille?
Pelottaa että vastaan tulee se samperin kaljakauppa!!
Oon käynyt paljonkin kävelemässä, aina kuntoni mukaan, mutta jotenki tuntuu että aina se kalja jostain kävelee mun luokse, törmään johonkin tuttuun tai sitten oon unohtanu vesipullon kotiin ja pitää mennä kauppaan.
Itseasiassa mua pelottaa koko maailma, kaikki ihmiset, hyvä etten loikkaa puskaan ku joku edes katsoo mua.
Mul on joku tällänen yleinen ahdistus/masennus/paniikki -vaihe.
Mutta nyt otan ja lähden sinne ulos, ½ tunnin kävely tekee kyllä ihan hyvää -kuhan ne peikot ja möröt pysyisivät korpikuusen kantojensa alla =)
Siis mä en käytä alkoa ja nappeja samanaikaisesti, ja oon se ihmisraunio jo nyt.
Kävin tänään päivystyksessä ja sain niitä nappeja huomiseen asti ja huomenna ylihuomiseen kunnes tammikuus on iiiiiso kimppapalaveri jossa mietitään mulle jälleen sitä oikeaa lääkitystä.
Nämä pamit ja imovanit joita kaipailen on siis vain ensiapua pahimpaan oloon, ylitsepääsemättömiä tilanteita varten. Näin sen on oltava, tulee joulut ja muut, jokapaikka on kiinni, näin mä toivottavasti selviän ILMAN alkoa!! Tähän sit antabus mukaan kun olen eka maksa-arvot käynyt tarkistuttamassa.
Emmä toivo itteäni pamikoukkuun, mutta pamejen avulla saan sitä ahdistusta helpotettua MUTTA silti hoidettua arkiasiat.
Ensvuonna on jo ehkä paremmin =)
PS. Eikä niitä Peikkoja ja Mörköjä tullut illalla lenkillä vastaan yhtään.
Ainakaan minulle ei pameista vierottautuminen ollut vaikeaa. Tein sen yhteen syssyyn viinan juonnin lopettamisen yhteydessä. Tarvitsin niitä ahdistukseen ja pelkoihin (ja krapulaan - kauhistus!). Olen nyt suht terve enkä enää niitä tarvii.
Syöt pameja ja juot kaljaa!
On aivan sama ahdistaako sinua vai ei, tuolla coctaililla olet joka tapauksessa pian ihmis-raunio. Kuljet eteenpäin köpöttävällä askeleella, leuka rinnalle liimautuneena. Sellainenko haluaisit olla?
Varmaan tajuat itsekin, ettei sinun kannata pameja syödä, ennen kuin olet päässyt eroon kaljasta. Ja kaljasta et pääse eroon A-klinikan terapeutin tai psykologin luona, se on varmaa. Siellä sinua kehoitetaan vain menemään lenkille tai ongelle!
He kuvittelevat että sinä juot kaljaa vain turhautumiseesi tai ollaksesi v***mainen.
Kaikkia ihmisiä ahdistaa joskus. Se kuuluu elämään.
Jos sinulle ei pameja anneta, et ole riittävän ahdistunut, eli pärjäät ilmankin.
Hankkiudu siis eroon alkoholista, ja väitän, että ahdistuksesikin katoaa pikkuhiljaa.
Mistään apteekista et voi terveyttä ostaa.
Toivon, että ajattelet tuota lausetta.
Tällä elämäntaipaleella kautta maailman sivu on notkahtanut, romahtanut ja tuhoutunut paljon viisaita, älykkäitä ja etenkin herkkiä ihmisiä, mutta heillä on on ollut puutteena itsekurin vaje.
Kuka sinusta pitää ensimmäisenä huolen, ellet sinä itse? Ei kukaan.
Napeilla et takuulla itseäsi korjaa, päinvastoin.
Olisi korkea aika ajatella, haluatko katsoa elämän läpi, mitä sillä on tarjottavaa, ja nimenomaan hyvää?
Hyvääkin elämässä löytyy, mutta ei päihteiden sumentamana.
Usko pois kokeneen sanaan, pillerit eivät ole ratkaisu elämääsi.
Mikä sitten? Alusta alkaen vaikea, mutta myöhemmin palkitseva päihteettömyys.
ex-jasu ja u-ö. Tänään sattumalta juttelin kaverin kanssa parista tuttavasta jotka on 44-45 vuotiaina jo varhaiseläkkeellä ja miksi? Alkoholi, pössyttely, benzot ja sitten vielä jotain muuta lääkettä millä sen mielialan saa ylös. Päivittäin. Ja kaikki tabletit saavat lääkäriltä, ei niitäkään vissiin sitten enää kiinnosta kun potilas on jo eläkkeellä. Mitäpä sitä kuntouttamaan, sen kun resepti käteen vaan. Mutta ei nämä tyypit kuitenkaan ole missään sillan alla, asunnot on ja kohtuullisesti rahaakin. Mutta kyllä pistää mietityttämään että mihin tuollainen kierre vie ja kuinka kauan noin voi elää?
Tähän sitten otetaan alkoholia, ja sitten masentaa ja tulee ahdistus ja pelkotiloja. Pelkotiloihin ja ahdistukseen pitää saada pameja. Pamit vahvistavat alkoholin vaikutusta ja sitten taas entistä enemmän ramasee, masentaa, vituttaa, pelottaa, ahdistaa ja ketuttaa.
Sitten tekee mieli ruikuttaa ja valittaa, mutta kaverit ei jaksaisi kuunnella itsesäälistä ruikutusta. Kohta sitä on yksin pullojensa ja pamiensa kanssa ja sitten vasta onkin tosikurjaa ja tätä kaikkea pitää saada lisää, jotta olo helpottuisi, mutta ne lääkärinplantut kun ei vaan löydä sopivaa lääkitystä, jolla ottaisivat Sulta tuskan pois.
Missä vika?
Aloita jostain. Hyvä tapa aloittaa on syödä säännöllisesti kaikki normaalit ateriat aamupalasta alkaen. Paljon viljatuotteita, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä, kohtuullisesti kalaa, lihaa, maitotuotteita ja muuta valkuaista. Erityisen hyviä hermojen kuntoon saamiseksi ovat seuraavat ruoka-aineet: kaurapuuro, hapatettu ruisleipä, banaani, tumma suklaa, rasvainen kala (silakka, lohi, muikku), pähkinät, sipulit, porkkanat ja (kotimaiset)omenat sekä mustikka.
Raitis ilma, kävely, uinti ja kohtuullinen saunominen tekevät hyvää. Rauhallinen musiikki hellii hermoja tai hyvä kirja, jos olet kirjojen ystävä. Kirjastoista voi lainata myös rentoutumiskasetteja ja -levyjä, videoita yms.
Säännöllinen unirytmi on tärkeä, eli ylös samaan aikaan aamuisin ja nukkumaan ajoissa.
Mutta kaikki itsestä huolehtiminen unohtuu niin kovin helposti, kun alkoholi tulee mukaan kuvioon... eli tärkeintä on itse tietää, haluaako edelleen juoda liikaa vai tahtooko itselleen sen sijaan jotain parempaa.
Huomenna on muuten meillä kummallakin edessä loppuelämämme ensimmäinen päivä. Joka aamu on armo uus.
No olipas siinä viesti...
Toisinaan ihminen ei toimi kuten kuuluisi, toisinaan lääkitys on oltava kohillaan.
Ja mä uskon siihen että kaikki tää järjestyy.
Niin alko aiheuttaa ahdistusta ja pahaaoloa, mutta se myös perantaa sitä, eli kun ahdistaa ja on pahaolla turvaudutaan alkoon ellei muuta keinoa ole.
Ahdistus iski taas tänään ku vasara päähän, ihan yhtäkkiä, keskenkaiken.. Selvisin silti kotiin saakka, enkä edes ostanut kaljaa.
Ja kovasti ainaki lääkärit joiden kanssa olen jutellut ovat sitämieltä että terapia yksin ei mua kykene auttamaan..
Toivon kyllä hartaasti että löydetään mun elämää helpottava lääkitys, olisi joskus kiva elää niinkuin kuvittelee normaalien elävän.
Mä syön säännöllisesti, mä ulkoilen miten aina kykenen. Unirytmi on muuten kyl joo kunnossa, mutta kun uni ei tule ja se on täynnä pelkoa ja ahdistusta tunninvälein heräämistä, koita siinä sit olla reipas koko päivän taas. No tänään nukuin jopa kuuteen, heräämättä kertaakaan yöllä, ja unetkin oli kivoja =)
Minä Uskon että Elämällä on vielä paljon annettavaa mulle, siksikin minun pitää pysyä mukana.