Terve kaikille!
Mulla on paljon mietteitä päässä mitä mietin joka päivä melkein kokoajan, mut kerron täs nyt osan ja haluisin et joku ottais kantaa. :)
Eli oon 16 vuotias tyttö ja mulla on mielestäni ja myös muiden mielestä huono itsetunto. En pidä itsestäni lainkaan, ja haluan koko ajan muuttaa itseäni. Jos ulkonäköäni kehutaan, pääni kääntää heti toisten tarkoittaman positiivisen palautteen negatiiviseksi, mielistelyksi. Otan mieluiten haukkuja vastaan kuin kehuja, sillä kehut saavat minussa aikaan vaan jotain vihan tapaista.
Yritän olla toisille mieliksi. Jos toinen sanoo vaikka, että "olet kaunis" niin takuulla vastaan, että "en ole, sanot vaan.", koska ajattelen tuolla tavalla.
Äitini sanoo minulle aina, että mun pitäis mennä hoitoon. Voi se olla kyl oikeessakin.
Olen käynyt monesti "terapiassa" juttelemassa erilaisista asioista. Keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistuksesta ovat puhuneet. En kuitenkaan ole saanut mitään lääkitystä ja yhden kerran minun piti mennä uudestaan terapeutille,mutta en ikinä päässyt sinne asti.
Olen myös ujo. Äkilliset sosiaaliset tilanteet ja saa minut ihan lukkoon ja ahdistumaan, samoin esiintymiset.
Joskus tuntuu, että voisin satuttaa itseäni viimeisen kerran.
Tässä ei varmastikkaan kaikki, mutta toivoisin, että joku ottaisi kantaa. Se olisi tärkeää mulle. =)
Mulla on paljon mietteitä päässä mitä mietin joka päivä melkein kokoajan, mut kerron täs nyt osan ja haluisin et joku ottais kantaa. :)
Eli oon 16 vuotias tyttö ja mulla on mielestäni ja myös muiden mielestä huono itsetunto. En pidä itsestäni lainkaan, ja haluan koko ajan muuttaa itseäni. Jos ulkonäköäni kehutaan, pääni kääntää heti toisten tarkoittaman positiivisen palautteen negatiiviseksi, mielistelyksi. Otan mieluiten haukkuja vastaan kuin kehuja, sillä kehut saavat minussa aikaan vaan jotain vihan tapaista.
Yritän olla toisille mieliksi. Jos toinen sanoo vaikka, että "olet kaunis" niin takuulla vastaan, että "en ole, sanot vaan.", koska ajattelen tuolla tavalla.
Äitini sanoo minulle aina, että mun pitäis mennä hoitoon. Voi se olla kyl oikeessakin.
Olen käynyt monesti "terapiassa" juttelemassa erilaisista asioista. Keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistuksesta ovat puhuneet. En kuitenkaan ole saanut mitään lääkitystä ja yhden kerran minun piti mennä uudestaan terapeutille,mutta en ikinä päässyt sinne asti.
Olen myös ujo. Äkilliset sosiaaliset tilanteet ja saa minut ihan lukkoon ja ahdistumaan, samoin esiintymiset.
Joskus tuntuu, että voisin satuttaa itseäni viimeisen kerran.
Tässä ei varmastikkaan kaikki, mutta toivoisin, että joku ottaisi kantaa. Se olisi tärkeää mulle. =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä en voi väittää tuntevani samoin, mä en voi väittää että tietäisin miltä susta tuntuu. Mutta mä aattelin et joitain yhtäläisyyksiä saattaa olla.
Mulla on myös omasta mielestäni huono itsetunto, muut sanoo sitä hiljaisuudeksi ja ujoudeksi, ne luulee et oon muuten kunnossa. Jos mua kehutaan saatan mennä lukkoon ja olla että häh, sanooks toi sen mulle. Saatan sopertaa jonkin kiitoksen ja olla hetken sillee et Jes toi kehu mua, mutta sitten menee hetki ja alan miettiä, et ei se oo mahollista, se haluu vaan haukkuu ja satuttaa mua, se valehtelee mulle. Ei se oikeesti tykkää mun kengistä, ei se oikeesti tarkota sitä.
Kukaan ei sano mulle että mun pitäis mennä hoitoon, kukaan ei varmaankaan ees huomaa mun ongelmaa. Ne luulee et kaikki on hyvin. Eli terapiassa en oo koskaan käynyt ja varmaan en tule koskaan käymään koska en halua sinne itse mennä, haluaisin että joku ehdottaa sitä, jolloin saatisintan mennä lukkoon ja mutista jotakin etten tarvitse tai jotakin.
En ala ventovieraille kaikkea kertomaan, mutta yhtäläisyyksiä yritin saada tuohon.
muuta en osaa sanoa... pärjäile.
En alussa meinannut mitään vastata, koska tuo on mielestäni aika tavanomaista valitusta ja tuollaista olen lukenut monta kertaa näillä keskustelupalstoilla, melkeinpä identtistä tekstiä, mutta jos se on niin tärkeää... :)
"Mulla on paljon mietteitä päässä mitä mietin joka päivä melkein kokoajan, mut kerron täs nyt osan ja haluisin et joku ottais kantaa. :)"
Niinhän meillä kaikilla koska ajattelua ei voi käytännössä lopettaa, mutta ymmärrän kyllä mitä ajat takaa. Itselläni (ja varmasti miljoonalla muulla) on sama juttu.
Loppu onkin samanlaista kuin mulla (ja taas miljoonalla muulla) paitsi että tykkään saada kehuja ja psykiatrilta sain masennuslääkkeitä (niitä kannattaa pyytää).
En tiedä oikein mitä tässä kirjoittasin, vaikka pidänkin kirjoittamisesta. Jos on jotain kysyttävää niin kysy pois.
Ehdottaisin että kirjoittaisit pitempää ja tarkempaa tekstiä, niin siitä olisi helpompaa päätellä persoonallisuudesta ja tuosta tilanteesta.
Nii ja jaksamista sulle tietenkin =)
ja vielä kai vähän nytkin:( Kun olin ikäisesi, minulla oli samat ongelmat, paitsi etten koskaan mennyt terapiaan, suljin kaiken itseeni. Pääsin patoutumistani vasta ammattikoulun lopulla, kun tajusin painua kuraattorille.
Minä en ole kaunis, en edelleenkään ole sitä mieltä, mutta meissä jokaisessa on jotain kaunista, vaikka se olisi sitten sisällä päin. Koeta muistaa se:)
"Yritän olla toisille mieliksi. Jos toinen sanoo vaikka, että "olet kaunis" niin takuulla vastaan, että "en ole, sanot vaan.", koska ajattelen tuolla tavalla. "
Olen tässä samanlainen aina vaan. En osaa ottaa kunnon kehuja vastaan ja vähättelen itseäni. Mutta tajuan kuitenkin, että teen sillä vaan hallaa itselleni. Ehkä se on minulla askel parempaan. Seuraavan kerran, kun joku kehuu sinua, sano vain kiitos tai jos siltä tuntuu, älä sano mitään! se on paljon parempi kuin vähättely.
"Joskus tuntuu, että voisin satuttaa itseäni viimeisen kerran. "
ÄLÄ PUHU TÄLLAISTA!! Jos todella ajattelet näin useinkin, sinun on saatava siihen apua. Itsesi vahingoittaminen ei vie ongelmaa pois, vaan vahingoittaa myös ihmisiä ympärilläsi. Ja tästä puhun sinulle kokemuksen syvällä rintaäänellä..
En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta kirjoitinpa kumminkin:) Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle elämääsi!
Heido.
Jokainen ihminen on kaunis omalla tavallaan, ei kaikkien tarvi olla missejä.Sisäinen kauneus on paljon parempaa kuin ulkokuori.jokainen ihminen on luojan luoma pitää vain hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, jos on muuten terve.Ala miettiä ihmisiä jotka ovat tosi sairaita,he ovat kaikesta huolimatta elämäänsä tyytyväisiä, ihmisen ei pidä olla turhamainen. Tyydy siihen mitä on,ruokaa,vaatteita, lämmintä,on koti missä olla onnellinen, on vanhemmat jotka välittää.
Asua Suomessa puhdas ilmasto hyvä terveyden huolto hyvä koulutus.....jne.... luetteloa voisi jatkaa loputtomiin opi ajattelemaan positiivisesti, se auttaa moneen pulmaan. Ei ulkokuori ole maailman tärkein asia.Ole oma ainutlatuinen itsesi, hyväksy itsesi olet tärkeä, hyvä ihminen,juuri sellaisena kuin olet.
Maailmassa on vielä paljon hyvää, ja kaunista etsi niitä asioita onnistut varmasti elämässä kun vain uskot ja luotat itseesi.
Hyvää ja onnistunutta tutkimusmatkaa JA ONNEA tulevaisuuteesi.