Moi!(laitoin tän myös nuorten palstalle)
Mulla on paljon mietteitä päässä mitä mietin joka päivä melkein kokoajan, mut kerron täs nyt osan ja haluisin et joku ottais kantaa. :)
Eli oon 16 vuotias tyttö ja mulla on mielestäni ja myös muiden mielestä huono itsetunto. En pidä itsestäni lainkaan, ja haluan koko ajan muuttaa itseäni. Jos ulkonäköäni kehutaan, pääni kääntää heti toisten tarkoittaman positiivisen palautteen negatiiviseksi, mielistelyksi. Otan mieluiten haukkuja vastaan kuin kehuja, sillä kehut saavat minussa aikaan vaan jotain vihan tapaista.
Yritän olla toisille mieliksi. Jos toinen sanoo vaikka, että "olet kaunis" niin takuulla vastaan, että "en ole, sanot vaan.", koska ajattelen tuolla tavalla.
Äitini sanoo minulle aina, että mun pitäis mennä hoitoon. Voi se olla kyl oikeessakin.
Olen käynyt monesti "terapiassa" juttelemassa erilaisista asioista. Keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistuksesta ovat puhuneet. En kuitenkaan ole saanut mitään lääkitystä ja yhden kerran minun piti mennä uudestaan terapeutille,mutta en ikinä päässyt sinne asti.
Olen myös ujo. Äkilliset sosiaaliset tilanteet ja saa minut ihan lukkoon ja ahdistumaan, samoin esiintymiset.
Joskus tuntuu, että voisin satuttaa itseäni viimeisen kerran.
Tässä ei varmastikkaan kaikki, mutta toivoisin, että joku ottaisi kantaa. Se olisi tärkeää mulle. =)
Mulla on paljon mietteitä päässä mitä mietin joka päivä melkein kokoajan, mut kerron täs nyt osan ja haluisin et joku ottais kantaa. :)
Eli oon 16 vuotias tyttö ja mulla on mielestäni ja myös muiden mielestä huono itsetunto. En pidä itsestäni lainkaan, ja haluan koko ajan muuttaa itseäni. Jos ulkonäköäni kehutaan, pääni kääntää heti toisten tarkoittaman positiivisen palautteen negatiiviseksi, mielistelyksi. Otan mieluiten haukkuja vastaan kuin kehuja, sillä kehut saavat minussa aikaan vaan jotain vihan tapaista.
Yritän olla toisille mieliksi. Jos toinen sanoo vaikka, että "olet kaunis" niin takuulla vastaan, että "en ole, sanot vaan.", koska ajattelen tuolla tavalla.
Äitini sanoo minulle aina, että mun pitäis mennä hoitoon. Voi se olla kyl oikeessakin.
Olen käynyt monesti "terapiassa" juttelemassa erilaisista asioista. Keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistuksesta ovat puhuneet. En kuitenkaan ole saanut mitään lääkitystä ja yhden kerran minun piti mennä uudestaan terapeutille,mutta en ikinä päässyt sinne asti.
Olen myös ujo. Äkilliset sosiaaliset tilanteet ja saa minut ihan lukkoon ja ahdistumaan, samoin esiintymiset.
Joskus tuntuu, että voisin satuttaa itseäni viimeisen kerran.
Tässä ei varmastikkaan kaikki, mutta toivoisin, että joku ottaisi kantaa. Se olisi tärkeää mulle. =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan ensinnä sanoisin että älä edes haikaile mitään lääkkeitä jos kerran olet päässyt terapiaankin. Lääkkeet on myrkkyä, ja ne eivät auta huonoon itsetuntoon. Terapiasta on paljon enemmän hyötyä, ja kannattaa ottaa siitä kaikki irti kun kerran on se mahdollisuus annettu.
Mitä tulee tuohon äitisi kommentointiin... jotenkin sain kylmän vaikutelman koko ihmisestä, enkä ihmettelisi jos suurin syy ongelmiisi löytyisi sieltä. Saatana olla väärässä, mutta kuullosti omituiselta. Jos olen oikeassa, paras keino "tulla kuntoon" on ottaa kaikki mahdollinen irti terapiasta, ja valmistautua siihen että asiat muuttuu kun pääset pois kotoa. Ei välttämättä heti parempaan suuntaan, mutta lopulta, koska kukaan ei ole enää mollaamassa sinua ja itsetuntoasi maanrakoon joka käänteessä.
Moikka,
Kyllä sun ehkä kannattaisi kuitenkin vielä yrittää mennä sinne terapiaan. Vaikka kokemuksesi sieltä ei ehkä kaikkein aurinkoisempia ole, ammatti-ihminen osaa kuitenkin jutella ja saada sut juttelemaan usein paremmin kuin muut. Ja juttelu on just se homma, mikä keventää mieltä, ei ollenkaan yliarvostettu homma.
Tiedän millaista ahdistus on, ja usko pois, ettei se helpotu pitkittyessään.
Ole vielä kerran omatoiminen ja ota askel sinne terapiaan. :)