Moikka!
Taisi itsellenikin tulla, vähän tuollaisessa dejavu-tilanteessa, ikävä neitoa jota en ole vähään aikaan nähnyt. Tosin en tiedä, voiko oikein puhua ikävästä, kun hädin tuskin tuntee toista? No jokatapauksessa...Olemme tavanneet lähinnä työn merkeissä ja olemme joskus menneisyydessä kulkeneet osittain samoja polkujakin.
Ehkäpä tämä ei ihan tyhjästä tullut, mutta en ole oikein päässyt selvyyteen mitä ajatella tilanteesta. Olemme vaihtaneet katseita muutaman kerran (uskoisin, hänellä on tosin niin ystävälliset silmät että sen voi helposti ymmärtää väärinkin...) ja olen ollut ihastumaisillani, mutta sitten hieman karttanut tilannetta, koska en ollut varma itsestäni tai hänestäkään. Uskon lisäksi, että hän seurustelee.
No, hauska nähdä että täällä on tälläinenkin palsta. En kuitenkaan tiedä onko tästä nyt paljon apua, muuten kuin että saa vähän fundeerata ääneen...
Taisi itsellenikin tulla, vähän tuollaisessa dejavu-tilanteessa, ikävä neitoa jota en ole vähään aikaan nähnyt. Tosin en tiedä, voiko oikein puhua ikävästä, kun hädin tuskin tuntee toista? No jokatapauksessa...Olemme tavanneet lähinnä työn merkeissä ja olemme joskus menneisyydessä kulkeneet osittain samoja polkujakin.
Ehkäpä tämä ei ihan tyhjästä tullut, mutta en ole oikein päässyt selvyyteen mitä ajatella tilanteesta. Olemme vaihtaneet katseita muutaman kerran (uskoisin, hänellä on tosin niin ystävälliset silmät että sen voi helposti ymmärtää väärinkin...) ja olen ollut ihastumaisillani, mutta sitten hieman karttanut tilannetta, koska en ollut varma itsestäni tai hänestäkään. Uskon lisäksi, että hän seurustelee.
No, hauska nähdä että täällä on tälläinenkin palsta. En kuitenkaan tiedä onko tästä nyt paljon apua, muuten kuin että saa vähän fundeerata ääneen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta...fundeerata? Me ollaan ainakin samoilta suunnilta Suomea, ellei peräti samasta kaupungista :)
tuli vain se sana mieleen, eikö näin puhuta lounais-suomessa? Ei mennyt vietini sinne.
Katseet vain?
Näin on, mutta joskus harvoin osuu kohdalle sellainen katse, että polvet notkahtaa...vaikkakin ehkä vain omat ja vaikkakin muuta toivoisi.
Ennenkaikkea kunniotan hänen elämäänsä ja sormustansa. Tietysti sitä voisi yrittää ystävystyä ja pysyä ystävinä, en ole kuitenkaan varma pystyisinkö siihen ja oliko se nyt niin fiksua muutenkaan.
Jahka tässä nyt lisää fundeerailee, niin huomaan varmasti että näin kaikille paras ja pääsen ihastuksesta ohi, kun se on vielä tällä tasolla.
Ehkä sitten voisi katsoa onko meistä vain ystäviksi.
niin ja kiitos kuulijoille avusta ;-)
Funderaanpa minäkin sitten ääneen, vaikka aloittaja ei kai ollut vastausta vailla.
Tapasinpa minäkin muinoin työn merkeissä miehenalun, 'turvallisentuntuisen pelimiehen', niin kuin tuohon aikaan häntä kuvailin. Emme tutustuneet kovinkaan syvällisesti toisiimme, mutta kuitenkin tunsin hänen kanssaan toimiessani pulppuavaa iloa sisuksissani. Aluksi annoin tunteen viedä, mutta myöhemmin tulin tietystä syystä varovaisemmaksi.
Nykyisinkin hän tuottaa tavatessamme minulle iloa, vaikka elämässäni on myös uusia kuvioita. Ajattelen häntä edelleen ja toivon hänelle kaikkea hyvää.
Voisikohan tilannetta selkiyttää avoimella keskustelulla...