Meillä on aivan ihana pieni lapsi, jota rakastan koko sydämestäni. Hän vielä valvottaa öisin paljon. Kaksi tuntia max saan ehkä nukkua putkeen, kunnes taas herään yöllä.
Siksi olen itse usein ärtynyt. Jotenkin iltaisin kaikki tuntuu välillä kaatuvan, jos ei mies viitsi vaikka leikkiä pienen kanssa tai tee sitä ja tätä.
Joskus ärsyttää ja tulee suutahdettua ja huudettuakin miehelle. Kuitenkin aina sen jälkeen tunnen hirveän huonoa omaatuntoa, kun pieni näkee ja kuulee kaiken (ei voi välttyä). Ajattelen tippa linssissä, miten se häneen vaikuttaa ja yritän tietysti korvata sitten kaiken leikkimällä ja pitämällä sylissä.
Mies taitaa olla tyypillinen, vähän itsekäskin kun ei ymmärrä miten rankkaa on nukkua repaleisia yöunia.
Ehkä tilanne raukeaa, kun pikkuinen alkaa nukkua yönsä.
Onko muilla ollut tai on samanlaista?
Siksi olen itse usein ärtynyt. Jotenkin iltaisin kaikki tuntuu välillä kaatuvan, jos ei mies viitsi vaikka leikkiä pienen kanssa tai tee sitä ja tätä.
Joskus ärsyttää ja tulee suutahdettua ja huudettuakin miehelle. Kuitenkin aina sen jälkeen tunnen hirveän huonoa omaatuntoa, kun pieni näkee ja kuulee kaiken (ei voi välttyä). Ajattelen tippa linssissä, miten se häneen vaikuttaa ja yritän tietysti korvata sitten kaiken leikkimällä ja pitämällä sylissä.
Mies taitaa olla tyypillinen, vähän itsekäskin kun ei ymmärrä miten rankkaa on nukkua repaleisia yöunia.
Ehkä tilanne raukeaa, kun pikkuinen alkaa nukkua yönsä.
Onko muilla ollut tai on samanlaista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
oli kun esikoinen synty niin oli repaleisia öitä, kaikkea olisi pitänyt jaksaa tehdä, tuli odotettua että se neiti oppisi nukkumaan yönsä jne. siihen meni 9kk!!! ja kaikenlisäksi minulla oli masennus, olin 17v. ja aivan hukassa vauvanhoidon kanssa, joten tuli myös suutahdettua mieheen yleensä.
esikoinen alkoi nukkua yönsä hyvin vasta saadessaan oman huoneen, sitten vasta aloin itsekkin nukkua hyvin ja odotin toista, joka myös valvotti, mutta sekin lakkasi kun laitettiin omaan huoneeseen hänen ollessaan 6kk.
nyt on kolmas joka valvotti kans, mutta loppui heti kun omaan huoneeseen laitettiin hänen ollessaan kans 6kk nyt hornaa 12-13 tuntia putkeen, kun saa rauhassa nukkua.
et maininnut että minkä ikäinen lapsesi on??
onko mahdollisuutta laittaa omaan huoneeseen?
kuinka nukkuu päiväunia?
loppujen lopuksi sanotaan että esikoinen on se joka opettaa muut lapset kasvatetaan sitten jo opituilla rutiineilla ja on helpompaa.
jaksamista sinulle!
Lupaan ja vannon ettei elämä lapsen kans tule aina oleen tuollaista. Kunhan oppii nukkuun yöt ja saat itsekin nukuttua niin ilmapiiri kyllä paranee. Sanotaan että "pikkulapsiaika" on rankinta, parisuhteellekin, mutta kunhan lapsi/lapset kasvaa niin jää sitä omaakin aikaa ja aikaa parisuhteelle. Tässä vaiheessa moni pari päätyy eroon, harmillista mutta totta, mutta koittakaa jaksaa, kyllä se siitä. Voimia ja nauttikaa lapsesta, se on vain kerran pieni=)
No meidän vauva kyllä nukkuu aika hyvin yöt ja on muutenkin tyytyväinen ja aika "helppo" lapsi. Mutta silti menee joskus hermot, kun tuntuu, ettei mies osallistu ollenkaan vauvan hoitoon tai on paljon pois kotoa.
Tulee siis monesti riitaa miehen kanssa ja vauva on tietysti todistamassa näitä riitoja. Itselläkin aina kyllä paha mieli, että miten se vauvaan vaikuttaa. Mutta toisaalta vauva näkee myös meidän sopivan riitamme. Jospa ei jäisi kauheita traumoja...
jos suinkin tilaa löytyy, niin yritä saada vauva omaan huoneeseen nukkumaan. sitä kun on synnytyksen jälkeen niin yliherkkä, että herää jo pikkuiseenkin kirahdukseen, kun pieni unissaan inahtelee... kyllä sen nälkä huudon kuulee sinne seinäntaaksekin, ei pieni nälkään näänny..
minä valvoin toisen lapseni kanssa vuoden, sitten menin valittamaan yksityislasten lääkärille lapsen huonoa ruokahalua ja lääkäri totesi meillä olevan unirytmihäiriön, lapsi opettelemaan unirytmiä nukkukouluun ja äiti lepäämään...
se lapsonen on nyt 15v eikä se kyllä vieläkään ole mikään hyvä nukkuja ennemmeinkin yökukkuja...
meillä yksi lapsista eikä suinkaan eka nukkui toiselle vuodelle niin että heräsi öisin ja kahden tunnin välein melkein vuoteen asti! Ja siis nimenomaan heräsi kahden tunnin välein jolloin nukuttua ei saanut kahtakaan tuntia putkeen kuin sattumalta
Sen väsymyksen määrää ei voi kukaan oikeasti tajuta ennen kuin on sen itse kokenut. Meillä mies joutui kyllä sen tosiasian eteen, että kun emäntä ottaa tyynyn j apeiton ja painuu saunanlauteille nukkumaan ja kertooe ttei tarvitse häiritä ennen aamua niin silloin on vitsit vähissä. Kummasti alkoi saada torkkuaikaa muulloinkin..
Moni mies tavallaan luulee, että koska vauva valvottaa ja se kuuluu osana äitiyteen niin sen kestää kyllä sen kaiken keskellä, mutta ei se niin mene. Ne ei siis välttämättä oikeasti tajua kuinka rankkaa se on.
Parempi olisi yrittää puhua juttu selväksi tai saada se perille muuten kerralla jotta ei jatkuvasti tarvitse pilata kaikkien iltaa. Kurjaa se on kuitenkin kaikista ja sitten yksi kina lisää toista jne ja siitä tulee oikein ketjureaktio pahimmillaan.
Onneksi se vauva ei juuri tajua ja unohtaakin sen kaiken pian, vaikka reagoihan se toki sillä hetkellä ja toisaalta oppii reagoimaan jo ennusmerkkeihinkin ajan kanssa kun kina on tulossa. Eli ei siitä elinikäistä traumaa jää, mutta ei se kivaakaan ole..
Mun konsti on kyllä yleensä se, että kun pinna kiristyy niin silloin kerron tosiasiat ja se siitä sitten. Se asia voi ola tuo saunaan nukkumaan meno tai että nyt lähden lenkille tms, mutta en kysy, en pyydä vaan kerron ja mies toimii sitten sen mukaan mitä vaihtoehtoja jää. Säästytään riidalta ja ainoa mihin energiaa kuluu hukkaan on se oma hetkellinen tuohtumus joka menee sitten ohi pian. Kannattaa kokeilla. Tuskin se mies lastaan hoitamatta jättää vaikka kuinka itsekäs olisi..