Ei paljoa naurata kun on jo 29 ja yksin jäin. Olen pitänyt itseäni aina ujona ja arkana, mutta jotkut ovat sanoneet, etten olisi sellainen. Tottakai olen, koska en kykene muodostamaan seurustelusuhdetta. Kapakassa en uskalla mennä juttelemaan tuntemattomille ja harvoin minua tulee kukaan nainen jututtamaan, sillä olen kai liian tavallinen. Lisäksi baareissa meno on jotenkin hektistä ja en oikein viihdykään siinä ympäristössä.
Haluaisin kohdata mukavan nuoren naisen muualta kuin yöelämästä. Netti-ilmoituksia en enää jaksa, vaikkakin sitä kautta löysin ainoan varsinaisen lyhytaikaisen seurustelukumppanin. Muuta tutustumispaikkaa en tiedä. Opiskelen vielä, mutta en sielläkään osaa/uskalla tutustua muihin kuin oman luokan opiskelijoihin.
Käytän vielä Efexoria, vaikkakin masennusoireet ovat olleet enää aika vähäisiä. En tiedä, pitäisikö saada tilalle joku toinen mielialalääke, joka antaisi enemmän itsevarmuutta ja vähentäisi estoisuutta.
Lisäksi olen erittäin epävarma itsestäni. En tiedä onko minun naamallani mahdollista saada kumppania. Tosin ei minua kukaan rumaksi ole haukkunut, paitsi minä itse. Tosi paljon on sen sijaan tullut kommenttia komeudesta ja hyvännäköisyydestä. Joten ehkäpä ulkonäköni ei ole esteenä kumppanin löytymiselle.
Tilanne on melko lohduton, sillä olen asunut lähes koko aikuisikäni vierailla paikkakunnilla, joten kaveripiiri on tosi suppea. Täällä olen asunut reilut pari vuotta. Estyneen luonteen takia sosiaaliset ympyrät ovat jääneet niukoiksi.
Ehkä jossakin voisi vielä olla minullekin sopiva vapaa neito, mutta tuntemani ovat lähes tulkoon kaikki varattuja. Vituttaa kohtalaisesti olla estynyt ja ujo tavoittamaan tyydyttäviä ihmissuhteita.
Haluaisin kohdata mukavan nuoren naisen muualta kuin yöelämästä. Netti-ilmoituksia en enää jaksa, vaikkakin sitä kautta löysin ainoan varsinaisen lyhytaikaisen seurustelukumppanin. Muuta tutustumispaikkaa en tiedä. Opiskelen vielä, mutta en sielläkään osaa/uskalla tutustua muihin kuin oman luokan opiskelijoihin.
Käytän vielä Efexoria, vaikkakin masennusoireet ovat olleet enää aika vähäisiä. En tiedä, pitäisikö saada tilalle joku toinen mielialalääke, joka antaisi enemmän itsevarmuutta ja vähentäisi estoisuutta.
Lisäksi olen erittäin epävarma itsestäni. En tiedä onko minun naamallani mahdollista saada kumppania. Tosin ei minua kukaan rumaksi ole haukkunut, paitsi minä itse. Tosi paljon on sen sijaan tullut kommenttia komeudesta ja hyvännäköisyydestä. Joten ehkäpä ulkonäköni ei ole esteenä kumppanin löytymiselle.
Tilanne on melko lohduton, sillä olen asunut lähes koko aikuisikäni vierailla paikkakunnilla, joten kaveripiiri on tosi suppea. Täällä olen asunut reilut pari vuotta. Estyneen luonteen takia sosiaaliset ympyrät ovat jääneet niukoiksi.
Ehkä jossakin voisi vielä olla minullekin sopiva vapaa neito, mutta tuntemani ovat lähes tulkoon kaikki varattuja. Vituttaa kohtalaisesti olla estynyt ja ujo tavoittamaan tyydyttäviä ihmissuhteita.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinulla saattaa YV olla samaa mitä olen tiedostanut itsestäni, että on sosiaalinen ihminen, mutta muuttuu ujoksi, etäiseksi ja torjuvaksi jos kohtaa jonkun jota ei tunne hyvin ja joka osoittaa sinua kohtaan positiivisia ajatuksia ja ilmoittaa sen itsevarmasti ja suoraan. Sellainen ajattelutapa ei sovi omien ajatuksien kanssa yksiin vaikka hän tarkoittaakin sitä mitä sanoo.
Oma ujous ja epävarmuus ei sovi siihen toisen ihmisen lähestymistapaan jolla hän kertoo tunteistaan. Olet se sosiaalinen ihminen sellaisten ihmisten edessä jotka tunnet hyvin ja osaat suhtautua heihin ennakoivasti ja ymmärtävästi, mutta häkellyt heidän edessään jotka sanovat sinusta asioita joita et odota kuulevasi heiltä?
Ja että et uskalla mennä baarissa juttelemaan naisille, koska baarissa sinun miehenä pitää saada tehtyä vaikutus naisiin. Muuallahan kynnys mennä juttelmaan saattaa olla matalampi koska lähestymistapa on mutkattomampi, ei ole niin paljoa painoa harteilla, koska ei ole heti oletettavissa suoraa iskuyritystä.
Sen minä itsekkin tiedän että olen ujo ja arka, mitä tulee jos pitää lähestyä naista valloittamismielessä. Muissa tilanteissa se ujous ja arkuus ei tule pintaan, mutta tekee se elämän niin saatanan vaikeaksi, kun ei osaa tehdä sitä aloitetta juuri siinä tilanteessa joka saattaisi johtaa yksinäisyyden poistumiseen... :-(
PS. Olen itse myös miettinyt jos löytyisi sellainen lääkitys joka ei tappaisi tunteita yhtään mutta mikä saisi itsevarmemman olotilan aikaan, sellainen olisi paras ratkaisu omaan tilanteeseeni myös.
Minä olen myöskin ujo ja en uskalla baarissa ketään lähestyä :/ Lähdetkö kanssasi oluselle tai kahville. Olen ihan nätti tumma 26v, mutta liian ujo. Tutussa seurassa avoimempi. Kirjoita vaikka viesti tähän palstalle tai sposti osoitteesi niin voisin vaikka kuvaa lähettää. Kuulostaa varmaan epätoivoiselle (hih) T: niiskuneiti Espoosta
Mulla on melkein sama ongelma: olen ujo, estynyt ja epävarma, mutta ongelma eroaa siltä osin, että olen homo.
Täällä on yksi kohtalotoveri, mä olen tässä syksyn aikana havahtunut siihen miten totaalisen yksin olen. Kämppis on ruvennut viettämään aikaa poikaystävänsä luona ja yhtenä yönä sitten itkin kahteen asti kun tajusin että voi viddu mä olen oikeasti yksin. Sitä oli tuudittautunut siihen tilanteeseen että kotona on seuraa. Muuta elämää ei sitten olekaan ollut aikoihin kuin tämä kämppis. No mä kyl otin itseäni niskasta kiinni heti seuraavana päivänä ja aloitin lenkkeilyn, ehkä sitä jossain lenkkipolulla törmää elämänsä rakkauteen...tai edes uusiin ihmisiin. Kun ei ole minkäänlaista sosiaalista verkostoa niin eipä sitä jaksa yksinkään jatkuvasti missään ihmisten ilmoilla liikkua(paitsi liikunnan merkeissä). Noidankehä.
Tuosta ulkonäöstä, kyllästymiseen asti olen kuullut "Miten noin hyvännäköinen ei seurustele" jne. Niinpä niin, ei se ulkonäkö tod. ratkaise loppupeleissä mitään...ja mä olen kehittänyt itselleni siltäkin osin turhia paineita kun kehutaan niin tulee vaan paineita aina näyttää yhtä hyvältä. Ehkä sisimmässä on sellainen tunne että mun sisus ei vastaa hyvää ulkokuorta, en pidä itseäni missään arvossa, vaikka kaunis olenkin. Baarissa en uskalla ottaa (enää) kontaktia vaan odotan miesten tekevän sen, ehkä pelkään torjuntoja. Iskuyritykset tuntuu vaan olevan kiven alla, yleensä ne on niitä pahimmassa kännissä olevia sönköttäjiä.
Jeps olen siis aika passiivinen, estynyt, ujo, enkä päästä ihmisiä helposti lähelleni. Mä vaan otan sen ujouden niin että se on vaan joku lasimuuri mikä kasvaa tuohon eteen joissain tilanteissa ja se pitäisi saada murrettua, se en ole oikeasti minä. Ehkä siitä joskus pääsee eroon tai se ohenee edes hieman.
löytyisi niitä kamuja....kunhan pääsisit juttusille, niin ehkä samansävelinen sielu voisi löytyä.
sellainen rotu jolla voi harjoittaa esim. agilityä. Koirayhdisyksissä tapaa paljon nuoria naisia ja koiran kanssa tutustuu hyvin ihmisiin myös kadulla!
Itse olen monesti spontaanisti sanonut jonkun kommentin tuntemattoman koirasta ja vastaavasti tuikituntemattomat ovat ryhtyneet juttusilleni koiran kanssa liikkuessani.
Muutenkin kannattaa laajentaa elinpiiriään harrastuksin ja vapaaehtoistöissä.
Aloittaja voisi vihdoinkin uskoa, että on ihan hyvännäköinen. Ei tuommoista sanota miehelle sitä tarkoittamatta!!!
Rohkeasti vain juttelemaan nuorten naisten kanssa. Tärkeintä ei ole ollut fiksu ja vilmaattinen, vaan voi jutella ihan tavallisia!!!
Herrasmiesmäisyys ja toisen huomioiminen on plussaa.
Toisen elämänpiiriä koskevat kysymykset voivat olla tilanteen laukaisijana. Moni kertoilee mielellään itselleen tärkeistä asioista ja silloin ujon nuoren miehen tehtäväksi ei jää muuta kuin ynähdellä kiinnostuulla äänellä väliin sopivasti myötäileviä tai jonkun lisäkysymyksen tekeviä kommentteja!
Aloita kysymykset paikalliseen ympäristöön liittyvillä kysymyksillä. "Käytkö täällä usein" on ihan kelpoista tavaraa.
Harrastusta ja opintoja koskevat kysymykset aukovat myös sopivasti puheenaiheita.
Myönteinen, ystävällinen asenne on paljon parempi kuin osoittaa omaa erinomaisuuttaan miettimällä tekonokkelia lohkaisuja!!!
Sanon tämän kokemuksesta naisena.
tärkeästä asiasta, esim. ravintolailta rullaa kuin itsestään.
Olen monesti kokenut, miten jotkut ihmiset oikein lämpenevät, kun löytävät kiinnostuneelta näyttävän kuulijan.
Illan lopuksi saan kuulla miten ihana ja viehättävä nainen olen ja että on tosi kiva ollut jutella kanssani!
Ja minä en ole paljon muuta kuin heittänyt jonkun kysymyksen väliin ja sopivasti niikutellut ja heitelyt joitain "ihan tosi" ym.
Kun ymmärtää keskinäisen kommunikoinnin periaatteen "jokainen on itselleen rakkain", kaikki sujuu kuin leikki.
On harmillista että teidän kaltaiset fiksut nuoret miehet ovat niin ujoja.