Miten teillä muilla kaverit,jotka tietää, on suhtautuneet teidän lapsettomuuteen? Vielä vuosi sitten itsellä oli useita kavereita, joilla vauvajutut oli haaveissa ja osalla oli pientä pulmaakin raskaaksi tulemisessa. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että olen ainoa kaveripiiristäni jolla ei ole lapsia tai joka ei odota lasta. Aikaisemmin monien kanssa juteltiin näistä asioista, mutta kun raskaustesti näyttää heille positiivista, unohdun minä juttuineni kokonaan.
Mielestäni olen ollut kiinnostunut heidän raskaudestaan, enkä ole kokenut tilannetta ahdistavaksi vaikka kaveri odottaa. Nyt kuitenkin alkaa ensimmäistä kertaa huomata, että yhteydenotot vähenee heidän suunnaltaan. Olenko alkanut muuttua heidän näkökulmastaan tylsäksi ihmiseksi, joka jankkaa vain lapsettomuudesta (vaikka en todellakaan tietoisesti puhu koko ajan omasta olostani)? Edelleen tarvitsisin seuraa näistä asioista puhumaan ja ihmiset joiden kanssa se ennen kävi hyvin, ei enää kuuntelekaan. Unohtavatko ihmiset niin pian tämän tunteen, kun pettyy kuukausittain?!?
Jos tätä rataa jatkuu, olen pian hyvin yksin. Onko muilla vastaavaa kokemusta?
Mielestäni olen ollut kiinnostunut heidän raskaudestaan, enkä ole kokenut tilannetta ahdistavaksi vaikka kaveri odottaa. Nyt kuitenkin alkaa ensimmäistä kertaa huomata, että yhteydenotot vähenee heidän suunnaltaan. Olenko alkanut muuttua heidän näkökulmastaan tylsäksi ihmiseksi, joka jankkaa vain lapsettomuudesta (vaikka en todellakaan tietoisesti puhu koko ajan omasta olostani)? Edelleen tarvitsisin seuraa näistä asioista puhumaan ja ihmiset joiden kanssa se ennen kävi hyvin, ei enää kuuntelekaan. Unohtavatko ihmiset niin pian tämän tunteen, kun pettyy kuukausittain?!?
Jos tätä rataa jatkuu, olen pian hyvin yksin. Onko muilla vastaavaa kokemusta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
On vaan kokemusta naisten ompeluseuroista, joihin työpaikalla kutsutaan mukaan vain osa ja sitten tämä porukka hankkii lapsetkin yhtä aikaa niin että muut ovat entistä enemmän ulkopuolisia.
hei!
Parasta olisi varmaan yrittää puhua suoraan ja rauhallisesti kavereillesi, että tunnet itsesi välillä yksinäiseksi ja tarvitsisit heidän tukeansa. Oletko tehnyt varmasti selväksi, ettei heidän lapsensa/raskautensa ole sinulle liian vaikea asia? Lapsettomuuttahan voi olla sivullisenkin vaikea kohdata.
On myös totta, että lapset vievät valtavasti aikaa. Itse olen huomannut ( itselläni ei siis vielä ole omia lapsia), että oma-aloitteisuus kannattaa pikkulasten äitien kanssa:-)
Hyvää joulun aikaa!!
Puhuttiin ystäväni kanssa heidän lapsettomuudestaan ja vauvahaaveista. Meillä alkoi myös "vauvanhankinta" samoihin aikoihin kun heidän lapsettomuushoidot etenivät. Tulin melko pian raskaaksi, ystäväni ei niin nopeasti.
Itse kysyin suoraan mitä tykkää kun raskaudesta hänelle puhun jne. Hänestä siinä ei ollut mitään outoa, sanoi, että niinhän tekisi itsekin jos raskautuisi. Näin ollen olen puhunut niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä raskausaikana ja vauvan saannin jälkeen. Ja toki kyselen miten heillä menee? Ja myös kuuntelen mitä hän vastaa!
Myöhemmin saivat poikavauvan ja edelleen puhumme kaikesta taivaan ja maan välillä!
Ehkä ystäväsi ajattelevat, että pahoittavat mielesi, kun onnestaan puhuvat? Tai eivät enää tiedä mitä sinulle sanoisivat?
Otapa jonkun ystäväsi kanssa asia puheeksi ja tee selväksi ettei ole sinulta pois heidän raskautensa. Ehkä sitten "uskaltavat" jälleen puhua kanssasi, ja kysellä kuinka teidän haaveet etenevät. : )