Vaatimus

Minulta vaadittiin niin paljon.
Piti olla vahva, kaunis ja korrekti.
Ei saanut nauraa ääneen,
ei saanut olla lapsellinen.
Ei saanut itkeä,
ei nähdä herkkyyttä rumuudessa.

Halusit että opettelen keinumaan huoneen poikki
stilettokoroissa läikyttämättä shampanjaa lasista.
Piti tietää mitä politiikassa tapahtuu.
Koulutus oli kova,
aina jotakin huomautettavaa juhlien jälkeen.

Minä jaksoin hyvin,
kunnes yhtenä iltana sain tarpeekseni.
Purin sinua keimaillen oopperassa korvalehdestä
ja se oli sinusta kamalaa.

Minä en jaksanut enää esittää,
minä en halunnut olla täydellinen prinsessa sinun vuoksesi.

Minä olen aina ja ikuisesti
pieni peikkolapsi joka nauraa ilkikurisesti elämälle,
ja kutittaa rakkaansa hermoja hellästi olemassaolollaan.
Nainen joka tanssii villasukissaan pimeässä huoneessa
silloin kuin pitäisi itkeä,
koska se saa tuntemaan että on elossa.

Korot on poissa,
shampanjaa en elää huulilleni halua.
On vain minä ja minun näköinen elämä.
Rakkaus joka vaatii eikä anna,
se ei ole rakastamisen arvoista.