Mille aloille voisi soveltua? Vai soveltuuko minnekään? Kokemuksia? Itse opiskelen tällä hetkellä ammattiin, jossa pitäisi olla suht. sosiaalinen. Rankkaa on jo pelkkä opiskelu...
Miten te muut, lievästi "assit" olette pärjänneet työelämässä?
Miten te muut, lievästi "assit" olette pärjänneet työelämässä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
numero 5 on ilmestynyt. Sieltä löytyy monenlaisia kokemuksia. Niin kyllä assistentti pärjää sosiaalisissakin ammateissa. Ei istune avustettaviensa päällä kuten tämän päivän HS:ssa.
http://www.hs.fi/keskustelu/Hoitaja sivalsi kahvia vaatinutta potilasta kasvoihin/thread.jspa?threadID=89829&tstart=0
niin taiteilijana, kirjailijana tai säveltäjänä voi olla onnellinen. Tai käsityöläisenä. Tai puutarhurina. Jotain, jota voi tehdä yksin, kotona, jotain yksityiskohtaista ja vaativaa. Ihmisten kanssa seurustelupakko on kidutusta ainakin minulle, yhä, ja täytän pian viisikymmentä vuotta. Onnekseni saan työskennellä yksin.
Juuri tuon tyyppiset puuhastelut sopivat hyvin, joita mainitsit. Yrittäjänä ne luonnistuvat parhaiten. Yrittäjyyttä ei kannata pelätä, vaikka sen myötä luonnollisesti ainakin toisinaan joutuu ihmisten kanssa tekemisiin. Vapauden tunne kuitenkin lieventää tuota pelkoa. Ainahan voi ajatella: enpä soita (tai mene) sinne vielä tänään, Tai no, voinhan soittaakin. On myös aikaa valmistautua tilanteisiin, kun ei tarvitse toimia nopeasti toisen käskystä.
ei tarvitse vastata jos ei halua! Minä yritän paraikaa treenata asiakkaitani käyttämään sähköpostia, sen sijaan, että soittaisivat. Inhoan puhelinta, paitsi ystävien kanssa jutellessa. Mutta sekin on parempi kuin kasvokkain uusien ihmisten kanssa tapaaminen, jatkuvasti. Olin kerran vastaanottotiskillä - en kestänyt kuin pari viikkoa. Ai niin, oli toinenkin kerta. Samoin kävi. Nyt olen ollut onnellisesti itselleni töissä jo monta vuotta. Oi auvoista aikaa! Kunhan vaan puhelin lakkaisi soimasta, ja sähköpostiluukku olisi aina pullollaan.
ihme kapistus. Miksi sen käyttäminen on niin vaikeaa? Lähestulkoon ylitsepääsemättömän vaikeaa vastata tai soittaa puhelimella mihinkään myös minulle!
Sähköposti on loisto keksintö...Naamatustenkin on helpompi toimittaa asioita kuin puhelimella, koitan kouluttaa ihmisiä käyttämään vastaajaa tai tekstiviestiä, mutta vaikeaa on ja sitten ollaan vihaisia "kun et sinä ikinä vastaa siihen puhelimeesi" tai soita.
Ja puhelinvastaajaan viestin jättäminen se vasta vaikeaa onkin!
Kuvitelkaas, teet jonkin pikkumokan ja tuo nauhoittettu vastauksesi pyörii kohta internetissä YouTubella... Ja siihen on jostain ympätty valokuvasi ja laitettu leuka liikkumaan.
sitten alkaisi yksityisyrittäjänä? Vaikeaa on minullakin töissä, olen toimistotyöntekijä ja todella omituisen maine minulla on. Esim. yhdessä työpaikassa sain erikseen toruja kun en vastannut puhelimeen, olin luullut ettei minun tarvitse kun ei minun työssäni tarvinnut soitella. Sitten rupesin vastaamaan ja puhuin ihan mitä sattui, esim. soitin kerran kuolleen ihmisen äidille ja pyysin sitä kuollutta puhelimeen epähuomiossa... mutta siitä on vuosia aikaa. Sittemmin olen saanut vähän rutiinia, mutta vaikeeta on.
aika usein tulee laitettua ihan liian nopeasti postia jollekin, lukematta sitä ensin läpi ja karsimalla ne sanat ja asiat, jotka luultavasti normi-ihminen käsittää väärin. Sitten on kiva jälkeenpäin laittaa "anteeksi, niin siis tarkoitin/en tarkoittanut" viestejä...Helpompaa silti kuin puhelimessa puhuminen, koska voi yleensä yrittää oikolukea viestit ennen kuin painaa send nappulaa.
helpompaa. Itselle sähköposti oli alussa vaikea, mutta sitten yhtäkkiä minusta on kehittynyt todella hyvä sähköpostin kirjoittaja, tosin ei siitä minulle ole mitään hyötyä kun työssäni sitä tarvii minimaalisen vähän ja sosiaalisia taitoja vaan pitäisi olla :(.
Juuri niin, erityistaitojensa, tai harrastuksensa harjoittajana assi voi olla onnellinen. Ongelmana onkin sitten se, että nämä erityistaidot pyritään monesti kieltämään ympäristön toimesta ja helposti onkin niin, että assin on pakko sopeutua ympäristön manipulointiin ja elää jäykkää pakkoneuroosia ja käydä tehtaassa tylsässä työssä.
Kykenen kyllä myös toimimaan ihmisten kanssa ja seurustelukin hoituu, kunhan saan pitää tietyn yksityisyyden ja oman rauhan.
Koulussa onkin se ongelma, että tällaista selvää yksityisyyttä ei ole mahdollista pitää ja opiskelijatoverit säntäävät kylään ryyppäämään jne.
Pahinta on se, kun ei voi itse vaikuttaa vapaa-ajan tekemisiinsä, eikä voi itse suunnitella asioita.
Minulle on jostain kummallisesta syystä annettu sellainen lahja että pystyn kirjoittamaan ammattislangia - lääketieteestä, lakiasioista -
enkä ole kumpaakaan koskaan opiskellut.
Muut taidot ovatkin sitten toinen juttu, eli vaikeata on ollut työelämässä, tosi vaikeata.
perustaa yrityksen, johon sitten palkkaisitte vain meitä asseja joka hommaan? Sen pitäisi tietysti olla jotain tehdastyötä tai muuta sellaista, ei siis myyntiä ollenkaan. Asiakkaat vain ja pelkästään netin kautta. Lounastunnilla ei tarvitse puhua. Kahvitauoilla voisi olla jopa keskustelukielto, ja kunkin pitäisi pitää tauko eri aikaan. Hei, siellä tehtäisiin tehokkaasti töitä!
Olen harkinnut...
hommissa leipomossa. Pakkaan pullaa ja leipää, välillä teen lähetyslistoja. Varsinkin pakkaaminen on älyttömän tylsää. Toisaalta koneet metelöi sen verran, ettei tarvitse seurustella kenenkään kanssa. Mulla on korvatuplat ja mietiskelen omia asioitani tai sitten kuuntelen puhelimella radiota. Yötyönä tienaa ihan ok. Sopii mulle myös hyvin, kun olen yöihminen.
Rahoitan elämisen lisäksi leivällä ja pullalla koirajuttujani, mitkä on mulle elämän tarkoitus.
ihan hyvin muuten mutta parikertaa on tullut lintsattua kun ei enää pääkestänyt ja yhen kerran koska opettaja lupasi vapaan jos työskentelemme 4
no sit ku piti päästä seuraavana päivänä kotiin ni ei päässytkään..siinä kohtaa meni hermot ja lähdin kotiin:)