Viime viikonloppu tuli oltua poikkeuksellisesti selvin päin. Moiseen ei edes mikään pakottanut vaan ei vaan tuntunut siltä, että olisi halunnut vetää viinaa. No, kyllä silloin keskiviikkona tuli ryypättyä kun oli torstaina itsenäisyyspäivä mutta viikonloppuna olin selvin päin.
Olen aiemmin kertonut kuinka minulla on juomisesta muodostunut jonkinlainen lohdutus siihen, että tunnen itseni niin yksinäiseksi ja siihen asiaan ei ole luvassa parannusta. Elämäni suurin tragedia on ollut tämä yksin jääminen ja se, että ei kelpaa yhtään kenellekään. Aiemmin sitä oli optimisti, että kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin mutta nyt on tilalle iskenyt ymmärrys, että tämähän on pysyvä olotila. Minä tulen jäämään yksin.
Onnekseni, asiat ovat kehittyneet sillä tavalla, että olen pääsemässä pahimman kriisin ylitse. En minä esim 2-3v sitten tämän asian kanssa piehtaroinut ja nyt tuntuu siltä, että olen hyväksymässä kohtaloni.
Juomiseen tuo kaikki on kuitenkin vaan tekosyy sillä koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän rankasti ryypännyt. Viime aikoina se ryyppääminen on vaan muuttunut entistä itsetuhoisemmaksi.
Viime kesänä huolestuin asiasta ja kävin lääkärissä tarkistuttamassa kuntoni ja yllätyksekseni minun kaikki arvot olivat kunnossa. En ole sittenkään vielä niin paljon ryypännyt, että olisin terveyteni pilannut, vielä.
Jotenkin on alkanut tuntumaan siltä, että kun tämä vanhaksipojaksi jäämisen ajatus alkaa olla jo siinäpisteessä, että olen asiaan tottumassa ja pääsemässä asian yli niin voisin keskittyä tähän ryyppäämiseen. Ei välttämättä kokonaan lopettamiseen mutta rajuun vähentämiseen. Viime viikonloppuna kun oli selvin päin niin tuntui kuin olisi jokin aivan uusi kokemus ollut. Edellisestä selvästä kokonaisesta viikonlopusta oli aikaa kulunut.
Olen aiemmin kertonut kuinka minulla on juomisesta muodostunut jonkinlainen lohdutus siihen, että tunnen itseni niin yksinäiseksi ja siihen asiaan ei ole luvassa parannusta. Elämäni suurin tragedia on ollut tämä yksin jääminen ja se, että ei kelpaa yhtään kenellekään. Aiemmin sitä oli optimisti, että kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin mutta nyt on tilalle iskenyt ymmärrys, että tämähän on pysyvä olotila. Minä tulen jäämään yksin.
Onnekseni, asiat ovat kehittyneet sillä tavalla, että olen pääsemässä pahimman kriisin ylitse. En minä esim 2-3v sitten tämän asian kanssa piehtaroinut ja nyt tuntuu siltä, että olen hyväksymässä kohtaloni.
Juomiseen tuo kaikki on kuitenkin vaan tekosyy sillä koko aikuisikäni olen enemmän tai vähemmän rankasti ryypännyt. Viime aikoina se ryyppääminen on vaan muuttunut entistä itsetuhoisemmaksi.
Viime kesänä huolestuin asiasta ja kävin lääkärissä tarkistuttamassa kuntoni ja yllätyksekseni minun kaikki arvot olivat kunnossa. En ole sittenkään vielä niin paljon ryypännyt, että olisin terveyteni pilannut, vielä.
Jotenkin on alkanut tuntumaan siltä, että kun tämä vanhaksipojaksi jäämisen ajatus alkaa olla jo siinäpisteessä, että olen asiaan tottumassa ja pääsemässä asian yli niin voisin keskittyä tähän ryyppäämiseen. Ei välttämättä kokonaan lopettamiseen mutta rajuun vähentämiseen. Viime viikonloppuna kun oli selvin päin niin tuntui kuin olisi jokin aivan uusi kokemus ollut. Edellisestä selvästä kokonaisesta viikonlopusta oli aikaa kulunut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Että edes viikonlopun.
Muistanpa tapauksen jolloin pyysin nätisti ja naisellisia keinoja kaihtamatta erästä henkilöä olemaan yhden perjantain selvinpäin minun takiani. Hän joi tvelvarin kaljaa. No, oli kai saavutus kun yleensä on mennyt se pullo kossua.
Sinähän olet juuri niin alkoholisti kuin itse tunnet olevasi.
Se Virtahepo olohuoneessa- kirjan kirjoittaja nokukaperkeleseoli niin Ben Furman kertoo mielestäni hyvin alkoholisimista, lukasehan joskus.
Pirullista tuo yksinolo. En ole itsekään seurustellut kovin pitkään eli muistan hyvin ajan ennen sitä. Tylsäähän se oli, ja mikäs muu siihen tylsyyteen auttoi paremmin kuin kapakkiin lähtö.
Eipä sillä että jokainen hetki parisuhteessakaan olisi ainutlaatuisen ihana-kaipaan välillä riippumattomuutta ja sitä että sai olla spontaani ja halutessaan heittäytyä mihin lystäsi. Muistapa että nämä edellä mainitut vapaudet ovat sulla nyt. Ja en minä lähtisi kyllä kokonaan toivoani menettämään kumppanin suhteen.
itseäsi. sulla on koko loppuelämäsi aikaa tehdä tyhmyyksiä ja järkevyyksiä. kummat meinaat noin pääsääntöisesti valita ?
on sulla ymmärrystä, käytä sitä:
"En ole sittenkään vielä niin paljon ryypännyt, että olisin terveyteni pilannut, vielä. "
sanovat juomisen olevan erittäin vittumainen tapa tehdä itsemurha ja olen siinä just samaa mieltä.