Epätodellista

enpä tiedä taitavuudesta, kyllä se sanojen käyttö
on hyvinkin vaihtelevaista kuten varmaan meillä
kaikilla.

Mutta aina yhtä nöyränä kiitän sanoistasi, kiel-
tämättä lämmittää sydäntä. Etenkin tänään, kun on
jotenkin oikeasti sellainen epätodellinen olo.

Älä nyt sentään " maahan asti " minähän tässä
joudun taaskin hämilleni.

K i i t o s !

osa sitten tietenkin taas fiktiota. Mutta niinhän
se useinmiten näissä runoissa tahtoo olla.

Voi jestas tuota vastarunoasi jälleen, käsittä-
mättömän upea vastine, ja se on ihan pakko taas
napata talteen. Mutta sitä ennen, en malta olla
runoilematta siihen jotakin ...

Jokin minulle tuntematon
oli asuttanut sisinpäni
etkä Sinä ymmärtänyt sitä
et ymmärrä vieläkään.

Minun vastavirtaan kulkeminen
on kuin varjo välissämme
mutta minun on kohdattava huominen
yksin tai yhdessä
mutta koettava vaikka kipeimmän kautta.

.
.
.

Kiitos Kaaru, niin sanoistasi runoni suhteen
kuin koskettavasta vastarunostasikin.

ei ole viimeöinen, ei. Mutta ihan toden
sanoakseni - se olisi voinut syntyä viimeyönä tai
ehkä paremminkin eilispäivänä. Käyn elämässäni
läpi niin monia asioita, kipeitä ja osin hyvinkin
raskaita. Tämän runoni tyyppisiä olen viime viik-
kojen aikana synnyttänyt melko monta, ja kaipa
niitä tuon silloin tällöin tännekkin. Mutta
lienee kai hyväksi vastapainoksi tuoda aina toi-
sinaan hieman valoisampiakin runoja.

Sinun sanomasi liikauttaa minussa aina jotain,
osaat valita sanasi niin taiten.

Lämmin kiitos ja halaus Sinulle Peres.

... kotona jälleen.

Niin se todellakin on. En tiedä, oletko konkreet-
tisesti kokenut itse samaa. Mutta minulle se on
nykyään melkoisen totta, niin tuota runoa
kirjoittaessa, kuin itse asiassa eilen ja vielä
tänäänkin. Pitää joskus nipistää oikein itseään,
että tietää olenko täällä vai en.

Kun toteaa että olenhan minä, niin sitten on fii-
lis, että haluaa lakaista koko elämän maton alle.

Rauhaa ja rakkauttahan tässä toivoisi, ja sitä
toivon Sinullekkin.

Lämmin kiitos, että poikkesit jälleen.

se vastavirtaan kulkeminen kun on vaan niin
hemmetin raskasta toisinaan, ja kuluttaa kasvoja
jos muutakin osaa kehosta.

Tiedätkö kun tuossa vastavirrassa taistelee, niin
kuvittelee olevansa aavalla, keskellä ei mitään.
Ei ole rantaa näkyvissä, ei pelastavaa
alustakaan. Tulee toisinaan jopa mieleen rukous,
sellaisenkin tässä jokunen aika sitten kirjoitin.
En ole tuonut sitä tänne, mutta samanotsikkoisen
olen kyllä aikoinaan tuonut. Eiköhän siinä olene
suunnilleen samat ainekset.

Etsinmpä sen vanhan tähän ...


Anna minulle voimaa jaksaa
nämä valveilla olemisen
tunnit.
Sisimpäni ollessa
ääriään myöden täynnä.

Suo minun muistaa ystävää,
jonka vaivoista vääristyneiden
kasvojen alla
sykkii elämänhaluinen sydän.

Sydän
jonka ylitse on käynyt
rakkauden runnonut ratsu
haluan taakastaan osan kantaa.

Anna tuntea
jokainen pusertuva kyyneleeni.

Ja jos katsot
ne unohduksesta syntyneen,
senkin hyväksyn.

Nyt jo haluaisin niin
edes hetkeksi saada levon
olla puhumatta,
ajattelematta
jäsenteni tuskaa tuntematta.

Olen niin väsynyt.

Kuin tähän päivään kirjoitettu, vaikka tuosta on
aikaa toista vuotta pitkän matkaa. Samanlaisia
tuntemuksia silloin, kuin nytkin.

Mutta minä tiedän, että Sinä olisit varmaankin
minua vastassa rannalla - siihen luotan.

Kiitos Unisein, äläkä unohda tärkeintä
tänäänkään :)

Sinä se jaksat myöskin kannustaa aina, vaikka mi-
nulta tulisi sitten mitä tänne.

Kauniisti lausut, todella kauniisti. Tuo
lausumasi on kuin musiikkia korvilleni, niin kuin
tässä jonkun runoni sisällä sanoin jollekkin
muullekkin aiemmin - olen otettu sanoistasi.

Kiitos Liona. Ja Sinähän tiedät sen, kuinka
paljon runoni sisältöön kätkeytyy.

Lämmöllä linda.

ehkäpä tässä oli samaistumista, ja varmaankin
oman runosi aineksiakin osin. Olen kuitenkin syn-
nyttänyt tämän jo viikkoja sitten, mutta sopii
äärettömän hyvin tähänkin päivään.

Enemmän kuin loistava kiitos Sinulle, sielunvel-
jeni :)

... noinko todellakin on - oukei.

En tiedä, mistä kaikki syntyy kirjoittaessa.
Mutta sen tiedän kuitenkin, että elämästä hyvin
pitkälti.

Erittäin lämpöinen kiitos Sinullekkin kehuista -
kyllähän ne vanhan sielua lämmittää.

Kynttilän tuiketta iltaasi,
t. linda

Tiedän, tiedän.

Kiitos sydämestäni Sinulle sanoistasi.

Nyt on aika sulkea kone - hyvää yötä, nuku hyvin.

ei kai nyt sentään kurista, huh.

Jos se tunnelma on mielestäsi näkyvä, olen vain
ja ainoastaan otettu siitä. Ehkäpä koen jonkin-
laista onnistumisen riemua siitä, niin kuin monen
muunkin palautteesta tämän runoni sisällä.

Upea tuntuu liioitellulta, mutta kiitän sydämel-
lisesti Sinua aina yhtä lämmittävistä
sanoistasi.