ja viime viikolla alkoi neidin aivan järkyttävä riiviömäisyys... etsimällä etsii tuhottavaa ja järsittävää,tämä on todella rasittavaa... omat lelut kelpaa vain hetkittäin ja komennukset ei juurikaan tehoa...onko meillä muka jo nyt alkanut uhmaikä,vai olenko mennyt jossain kohtaan vikaan vai onko koirani vain todella noin viriili...älliä ei kyllä tunnu puuttuvan...olen yrittänyt olla askeleen edellä tuhoamisessa ja kaiken syömisessä..mutta aina jotain jostain löytää,koska etsimällä etsii....ravaa kämppää ja nuuhkii niin kauan että löytää jotain johon on hyvä iskeä hampaat...
koirani on 11 viikkoa
ällikällä
7776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voisit kokeilla hieman jäljestyksen alkeita, makkararuutua ja sen sellaista. Me aloitimme sen lähes heti ja kun 12 viikkoisena sai rokotukset menimme jo rottweiler yhdistyksen alaosaston järjestämään jäljestykseen. Siinä pentusi joutuu käyttämään päätään. Myös muut päänkäyttöharjoitukset, kuten namujen piiloittaminen vanhaan sukkaan tms ovat hyvää ajankulua. Muista myös kieltää pentuasi kun se tekee kiellettyjä asioita ja kehua kun se tekee oikein. Seuraavaksi kun pentusi on taas jyrsimässä jotain kiellettyä, sano topakka EI. Anna sille vaikka sitten heti luu ja kun se ottaa sen ja alkaa syödä, kehu ylitsevuotavasti! Kyllä se siitä, se on myös se ikä tällä hetkellä! :)
Voi miten soma se 11 viikkoinen rotikanpentu onkaan. Ihan tulee pentukuume :)
Mutta juu, pennut ovat pentuja ja osa melkoisia riiviöitä. Ikä ja opettaminen auttaa. Tuossa saitkin jo neuvoja aktivoinnista, eli aivojumppaa enemmän, niin ei jaksa tehdä tuhojaan. Namia piiloon, aktivointipalloja, aktivointipelejä jne.
Voit myös rajata koiraportin avulla asuntoa pienemmäksi. Nyt vintiöllä on koko kämppä tuhottavanaan, pienempi tila tuo turvallisuutta. Eli vaikka makuuhuone ja eteinen pennun tilaksi, josta sitten poistat ne tuhottavat jutut ja laitat paljon sallittua puuhaa (lelut, pelit).
Jos leikki alkaa menemään liian raisuksi ja pentu sitten käy hampaillaan ja kynsillään kiinni sinuun, niin jäähytauko on paikallaan. Pennulle voi ihan opettaa rauhoittumisen, eli otat pennun tiukasti syliisi ja pidät lähellä itseäsi - mielellään niin, että se kuulee sydämesi sykkeen, eli pää lähellä rintakehääsi. Sitten pidät tiukasti (pentua tietenkään satuttamatta) pennun sylissäsi ja puhut sille rauhallisella äänellä. Kun pentu heittäytyy veltoksi ja lakkaa rimpuilemasta, silitä vielä hetki ja päästä pois sylistäsi. Sylihoito auttaa usein rauhoittumaan ja sen voi tehdä ihan kuinka usein tahansa.
että nauroinkin ystävälleni että tehoaa sama kuin adhd lapseen tiukan hellästi syliin ja rauhottuu...hih.. tuota jäljestämistä taidankin kokeilla..kun hokas sen aktivointipallon aika nopeaa...kiitos teille...tuli heti parempi mieli :)
meillä oli käytössä, sellainen puusta tehty, siinä oli luukkuja ja niihin sai mahtumaan koiran karkkia, ja tassulla koira siirteli luukujen kansia edes sun takas, jossain oli nameja, toiset luukut oli tyhjiä. siinä meni aikansa ennekuin koira osasi leikkiä sillä kunnolla, mutta joutu käyttämään päätään ja aika kului hyvin sen kanssa puuhastellessa. muut tavarat sai olla rauhassa....suosittelen :)
Oma poika oli varsinainen termiitti siinä 6kk-9kk,mutta loppui kuin seinään. Tosiaan,muuta siinä ei auta kuin ottaa "mehut pois" koirasta. Ulkoilla sopivasti ja rasittaa pääkoppaa harjoituksilla.
Kyllä se siitä ;) vaikka vihaankin tuota kyseistä sanontaa.
Silloin aikoinaan.
Tosin ei noin pahasti, oli jotain 12v. en tarkalleen muista.
No, menin kauppaan ja ostin Naudan Putkiluun, arvelin että kutiaa kun maito hampaat putoavat.
loppui heti Pöydän jalan jyrsiminen.
Aloitin varovasti 5min. kerrallaan ja paljon ulkoilua, ja kun sisällä alkoi "oireilemaan"annoin taas luun.
Tottui sitten että ei tarvitse jyrsiä muuta kun saa sitä Luuta kalvaa, ja helpotti ....
T:D
niin 3pv jaksoi neiti olla enkelimäinen ja sitten siitä tuli suorastaan pikkupirulainen. Olin aluksi helisemässä sen kanssa vaikka olikin koirakokemusta, mutta en osannut varautua siihen että noin pieni sievä pentu olisi noin riiviömäinen 3pv:n päästä tultuaan meille. Ja sillä kun oli niin herttaiset ja kauniit silmätkin kun se katsoi minua kun olin sitä hakemassa. Hiuksia se repi ja yritti 10 vk:n iässä häätää minut sängystäni. Ihmettelin miten ketterästi se kiipesi sänkyyni vaikka oli vain 10vk ja että kun muut koirani eivät olleet pentuaikana noin ketteriä vaan enemmän tai vähemmän kömpelöitä. No, terveillä lonkilla on hyvä pomppia sängystä toisen koiran päälle ihan vain huvin vuoksi parin metrin ilmaloikalla puolentoista metrin korkeudelle ja alas (onneksi se jäi pois alta vuoden ikäisenä).
Ensimmäinen vuosi oli haastava kovaluonteisen nartun kanssa, mutta nyt kun tyttö on jo 3v6kk, niin tuntuu jo tajuavan että en vieläkään suostu antamaan sille periksi joten toteltava on.
Ja se taluttaminen. Ensimmäiset kuukaudet olivat yhtä helvettiä. Tuhansia kertoja kielsin puremasta hihnaa kun minä talutin. Se ei tykännyt talutuksesta niin päin että minä määräsin suunnan. Eikä se uskonut kymmenellä kerralla että kun lähden juoksuun, hihnan kimppuun ei saa käydä.No, uskoihan koira lopulta kun pidin vain oman pääni ja koulutin sitä.
... Enkä haluaisi luopua koirastani, kaiken sen vaivannäön vuoksi jo pelkästäänkin.