Tosiaan menee kohta hermot. Tyttäreni kummi ei anna meidän olla rauhassa, Hän soittelee joka ikinen päivä ja on jatkuvasti änkeämässä kylään meille. Kun en vastaa puhelimeen niin päivän aikana on tullut lähes 20 puhelua häneltä. En tajua, miksi hän kuvittelee että istumme vain kotona häntä varten ja että meillä ei ole muuta tekemistä kun tavata häntä!? Todellakin on muutakin tekemistä! Kyläilytkin menevät niin että hän tulee ilta kuudelta ja lähtee vasta seuraavana iltana pois! Kerran yritin vihjaista hänelle että "onpas myöhä, taidan mennä nukkumaan" johon hän vain tokaisi "minä voin nukkua tässä sohvalla".. ÄRSYTTÄVÄÄ! Hän on muuten mukava ja ns hyvä tyyppi, mutta liika on liikaa, todellakin liikaa, tämä puoli hänestä on todella rasittava. Ei hän ennen ollut tuollainen, mutta nyt kun erosi miehestään niin en saa olla ikinä rauhassa. Nyt en ole vastannut hänelle pariin päivään puhelimeen (en vain jaksa enään) ja silti puhelin vain pirisee.. onneksi sen saa äänettömälle. Hänelle ei voi sanoa asiaa suoraan sillä hän ei ymmärrä, suuttuu vaan.. En tiedä mitä tehdä, puhelimeen en kuitenkaan aijo vastata vähään aikaan....
Kummi ongelma/ongelmakummi...
.Äääh....
6477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ompa kyllä ärsyttävää..aargh! Eihän tuollaista voi suoraan sanoa, sen ymmärrän. Hänellä itsellään ei varmaan ole lapsia?! Auttaako jos vihjailet että lapsiperheessä ei yleensä viivytä kuin korkeintaan pari tuntia...
Mullakin on ystävä (lapseton) joka ei osaa "piipahtaa" kylässä (vaikka sanookin aina että tulen piipahtamaan) vaan on ainakin 2-3 tuntia kerrallaan, yleensä iltaisin. Meillä on lapsilla aamuisin hoiton meno ja aikainen herätys joten illalla mennään nukkuun jo 19-20 välillä. On tosi hankalaa tehdä iltatoimet ym kun vieras vain istua läsöttää ja puhuu ja puhuu ja puhuu omista asioistaan. Olenkin joskus hienovaraisesti yrittänyt sanoa että kävisitkö mieluummin viikonloppuisin tai että lapsiperheessä jossa vanhemmat käy töissä aika on kortilla ja illat ainoata koko perheen yhteistä aikaa... Välillä menee perille, välillä taas ei...
Minullakin oli joskus tuollainen kaveri... Naapuri... Samasta pihapiiristä... Hän saapui jo aamusta aamukahville (ja samalla aamupalalle) poikansa kanssa. Kun tiesi, että teen lapsilleni joka tapauksessa aamupalaa ja olen kotona, kun olin äitiyslomalla. Sitten menivät välillä kotiinsa, mutta sattuivat sopivasti tulla tupsahtamaan lounasaikaan kylään.
Jos vaikka leivoin pullaa, niin eiköhän pullan tuoksu jotenkin houkutellut heidät päiväkahville. Varmuudenvuoksi tulivat jo ennenkuin edes sain ensimmäiset pullat ulos uunista.
Siitä sitten menikin leppoisasti aika aina päivälliseen saakka, apua ei tietenkään tarjottu ruuan ostamiseen ja valmistamiseen, mutta ruokapöydässä istuttiin jo hyvissä ajoin. Ruoka maistui ja syönnin jälkeen he poistuivat, mutta saapuivat taas aamulla...
Lopulta lasteni isä hermostui tuohon naapuriin ja sanoi hänelle, että meillä on ihan tarpeeksi suita ruokittavana omasta takaakin. Sitten loppui kyläilyt - joksikin aikaa. Kun hän seuraavan kerran tuli, niin varmisti etukäteen, ettei mieheni ole paikalla. Mutta jatkuva kyläily ja meillä ruokailu loppuivat. Nyt emme ole juurikaan enää tekemisissä. 10 viimeisen vuoden aikana olemme vain kerran nähneet ja muutaman kerran soitelleet.
vaikka toinen suuttuukin siitä kun sanot asiasta suoraan niin se on lopulta kaikkein toimivin ja paras keino ja se suuttumuskin menee ohi kun toinen saa miettiä asiaa vähän ja huomaa olleensa aika kohtuuton.
Jos et vastaa niin kyllä sekin ärsyttää ja tavallaan enemmän aiheesta kuin se että suuttuu suorasta puheesta. ja eihän sun tartte töräyttää päin näköä kaikkea, vaan kiltisti selittää asia. Aseta vaikka rajat soitoille ja käynneille vaikka toisaalta kannattaa korostaa että on mukavaa nähdä jne.
Et kerro, mutta onko kyse nyt myös vierailuista joilla kummius korostuu vai onko enemmän yleensä sosiaalisesta kanssakäymisestä aikuisten kesken? Kummia kun ei kannata häätää ihan ehdoin tahdoin, mutta jokin raja se on oltava siinäkin.
Kysehän on siis eron aiheuttamasta yksinäisyydestä sun muusta? Juttele asiasta hänen kanssaan jos asia puhuttaa.
hyödyntäkää innokas kummi!! samalla ratkaisu ehkä vähän loiventaa hänen halujaa olla teillä jatkuvasti.
kerro että olet onnellinen kun olet huomannut miten kiintynyt hän on kummilapseensa ja ehdota hänelle lapsen yökyläilyä muutaman viikon välein. näin saat/saatte omaa , varmasti kaivattua aikaa, kummi saa aimo annoksen lastenhoitoa ja rupeaa ehkä arvostamaan oman kotinsa rauhaa. mitäs sanot? voit tietenkin rehellisesti kertoa että tämä ratkaisu antaisi sinulle hiukan hengähdysaikaa ja hän saisi silti nauttia kummilapsestaan.
kieltäytyy ehdotuksestasi, ja soitta kohta taas, sano ettei vierailu nyt käy koska teillä on muuta suunniteltu, mutta että ylihuomenna voisit tuoda lapsen yökylään.
Jos kummi tulee kerran väkisin kylään, niin se kannattaa pistää töihin. "Mulla oli tarkoitus imuroida ja pestä lattiat tänään. Imuroitko sä sillä aikaa kun minä laitan ruokaa?" "Kuoripas nämä perunat ja salaatinkin voisit tehdä." jne. Yleensä jossain vaiheessa vieraat huomaa, että on aika lähteä kotiin, kun sielläkin on siivottavaa. Ja jos ei huomaa, niin ainakin saat ilmaista kodinhoitoapua.
Ja tosiaan. Joka kerran kun hän tulee tai soittaa, niin jos jonkin palveluksen pyydät, niin kyllä ne soitot vähenee.