oon vakavasti harkinnut itsemurhaa..tuska vaan lisääntyy..miksi en ajoissa tehnyt asioille mitn, syyllisyys painaa. tai ehkä vaan lakkaan olemasta. elämästä voi saada niin kurjan kuin vain haluaa, ja minä onnistuin siinä.
en jaksa enää..
toobad*
111406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minusta tuntuu aivan samalta. Miten elämäni onkin mennyt tähän.Itsemurha vaikuttaa ainoalta vaihtoehdolta, ei ole enää mitään muuta :(
heittää milloinkaan,kovimmistakin paikoista ponnistellaan ylös entistä vahvempina.
te ette oo vielä heittänyt kaikkea toivoa pois kun tänne kirjoititte:) hakeutukaa hoitoon heti niin paranette. moni on katunut itsemurhayritystä,siinä tilassa ei vaan ymmärrä eikä aivot toimi oikealla tavalla. pitää ymmärtää että on sairas ja tarvii hoitoa ja helpotustahan te etsittekin.
olen pitäkstä aikaa täällä.miksi sait tai mikä teki elämästäsi niiin kauheaa?olen juuri täyttänyt 11 ja olen kärsinyt kovasta masennuksesta ja haluan auttaa jopa niiitä jotka ovat minua vanhempia koska en tiedä ketäään joka olisi minun iässäni masentunut. olen itsekkin miettinyt itsemurhaa kun päätä painaa ja alkaa olla kuumeinen olo hikoilen enkä ajattele muutakuin masennustani ja kurjjuutta.joten sinulla varmaan on sama tunne.minä käsitän masennukseni on parempaan päin mutta en luultavasti koskaan parane siitä kun eivät vanhemmat usko! haluan auttaa mutten tiedä miten pelkkä yst'vyyys on iloinnut minua paljon kun joku sanoo minulle hei koulussa olen onnen kukkuloilla.haluan olla näin netin kautta ystävä!haluan auttaa.
Mitä on tapahtunut ?????????
oon 21-vuotias.. on sattunut kaikenlaisia pettymyksiä tielle ja tuntuu että koko terveys on mennyt. oon vaan niin lukossa, etten pääse ulos umpikujasta.. ahdistaa IHAN liikaa.. läheiset pitävät hulluna, (mikä varmaan olenkin) mutta kaikki näyttää nyt niin mustalta. kadun asioita joita olen tehnyt/en ole tehnyt. en tosiaan tiedä mikä muu kuin poispääsy täältä auttaisi. mikä surullisinta läheisille se olisi varmaankin helpotus.
Rukoilin kaikkien teidän puolestanne!
Kyllä kaikki vielä selviää!
Älkää jättäytykö yksinäisyyteen, vaan menkää kertomaan ja puhumaan, vaikka mielenterveystoimistoon tai papille.
Pappien tehtävä on auttaa sielunhädässä olevia. Ja sielunhätä on myös jos tuntee elämänsä arvottomaksi.
Itse kävin kerran puhumassa asioistani papille ja koin saaneeni siitä uutta näkökulmaa asioihin.
Tai voi soittaa vaikka johonkin palvelevaan puhelimeen. Itse olen kokeillut tätäkin keinoa ja kyllä siitä oli apua.
Entä sukulaiset ja ystävät? Eikö heille voisi purkaa sydäntään. Usein vuorenkorkuiselta tuntuvat vaikeudet vajuvat kummasti, kun voi niitä jollekulle purkaa ja jonka kanssa niistä puhua.
En usko että kukaan teistä on tehnyt mitään, mikä olisi itsensätappamisen arvoista! Masennuksessa ja yksinäisyydessä sitä suurentelee asioita!
Luulen että teidän vikanne on vain huono itsetunto ja ihmisten puute; yksinäisyys, ja sehän ei ole teidän vikanne!
Vaikka kannattaa yrittää päästä siitä pois, Pienin askelin lähestymällä ihmisiä!
anteeksi!
Tie itsensä hyväksymiseen ja elämän iloon lähtee siitä, että oppii antamaan itselleen anteeksi ja hyväksymään itsensä vajavaisena olentona.
Mikä ei tietenkään merkitse sitä, ettei pitäisi pyrkiä parempaan.
Katumus on ihan hyvä ja oikea tunne, jos on menetellyt huonosti ja väärin, mutta siihen ei kannata jäädä rypemään eikä pilata elämäänsä.
On jatkettava eteen päin. Minkä pystyy korjaamaan, korjattava, muuten vain nostettava pää pystyyn ja pyrittävä uudestaan parempaan.
Jos on rikkonut muita ihmisiä vastaan ja asiat painavat kovasti omaatuntoa, auttaa jos rukoilee niitä anteeksi tai käy tunnustamassa synnit papille.
Sä olet nuori. Olisi hirveää tuhlata nuori elämä itsemurhaan. Sulla täytyy olla vielä jotakin toivoa.
En tiedä mutta voisin ajatella että sulla on jokin ihmissuhde päättynyt ja suret sitä.
Sellanen kyllä tuottaa suurta tuskaa.
Kun kaipaa toista ja toinen ei nää tunne mitään.
Eikä sun poismenosi ainakaan saisi olla helpotus läheisillesi. Läheisten pitäisi pitää huolta omistaan.
Sun pitää hakea apua jostain. Ihan vaan tavalliselta lääkäriltä tai jostain. Eikä se mitään jos olet jo aikaisemminkin hakenut, hae uudestaan. Tai soita Palveleva Puhelin. (Googlesta löytyy). Sinne minäkin soitin kun tuli avioero.
Hei,jos haluut jonkun jonka kaa jutskaa..sillä oon ollu ihan samas tilantees ja kaiken lisäks viel saman ikäne..tuntu just tolta et ei enää kestä..mut onneks mul o tullut toivoo paremmast ja se auttaa eteenpäin. Mut monen asian seurauksen luulen kyl et moni tuskin muo tajuu tai pitää hullun..heh ehkä oon sit hiukan kilahtanut..
Kohta ei enää jaksa, parisuhde menee päin persettä, koulunkäynti turhauttaa kun pitkästyn ala-aste tasoisiin harjoituksiin (ammattikoulu) ja odotan vain että valmistun. Haluaisin muuttaa takaisin Etelä Suomeen, täällä ei oikein ole kavereita ja olen liikaa takertunut äitiini :/ Lisäksi sain ärsyttävän sairauden, joka lykkäsi valmistumistani. Kohta en ihan oikeasti enää kestä!!!!