Minun tyhjän elämänpussini paino
on musertaa minut alleen, kokonaan.
Tyhjät atomit poukkoilevat säkin
sisällä, tietäen mihin ne minua
ovat viemässä.
Eivät vain ole vaivautuneet
kertomaan päämäärää minulle.
Paino, suhteellinen käsite
toisille grammakin väärässä kohdassa
on liikaa, monet eivät välitä
kymmenistäkään kiloista.
Tyhjä, se pelottaa,
täysi, ei hyvä sekään,
puolillaaan, onko se silloin puoliksi
tyhjä vai puoliksi täysi.
Siinä välissä menen jossain minä,
etsimässä totuutta, itseäni.
Äläkää vaan kadehtiko, se ei kannata.
on musertaa minut alleen, kokonaan.
Tyhjät atomit poukkoilevat säkin
sisällä, tietäen mihin ne minua
ovat viemässä.
Eivät vain ole vaivautuneet
kertomaan päämäärää minulle.
Paino, suhteellinen käsite
toisille grammakin väärässä kohdassa
on liikaa, monet eivät välitä
kymmenistäkään kiloista.
Tyhjä, se pelottaa,
täysi, ei hyvä sekään,
puolillaaan, onko se silloin puoliksi
tyhjä vai puoliksi täysi.
Siinä välissä menen jossain minä,
etsimässä totuutta, itseäni.
Äläkää vaan kadehtiko, se ei kannata.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Saitpa sanoillasi ajattelemaan...
"Tyhjä, se pelottaa, täysi, ei hyvä sekään".
Koska en tunne Sinua, en voi kuin vähän kadehtia taitoasi kirjoittaa!
Kiitos, kiitos!
Kiitos Sinulle, arvostan sanomaasi kovasti.
jonka hienosti olet pukenut runon muotoon, silloin tällöin edessä itse kullakin. "tyhjät atomit" taitavia sanankäänteitä. Kiitos lukuhetkestä.
Mikähän moka tässä nyt kävi,nää sivut
taas olivat aamulla levällään, enkä
huomannut vastata sinulle, anteeksi!
Taisivat olla pahat atomit liikkeellä,
kun sinut ohitin.
Olen kiitollinen mitä sanoit #tummasta# runostani:)
Runosi on kuin omasta maailmastani, taiten kir-
joitettuja tuntemuksia.
Olet vain osannut kirjoittaa sen - minä en.
Kiitos Sinulle siitä.
Nämä minun sormeni vaan menivät kirjaimille,
niin tyhmältä kuin se kuulostaakin.
Pää oli tyhjä, mieli maassa,
itku kurkussa, mutta silti
sormet toimivat, se on omituista.
En niitä estele ja tekeleet,
ne löytyvät sitten täältä...
Kiitos, olet ystävä, isoilla kirjaimilla:)