tämä saattaa olla väärä palsta kirjoittaa ,ehkä pitäisi paremminkin etsiä joku neuroosipalsta mutta ajattelinpa kysellä onko muilla yhtä "tylsää" kuin minulla?
jo siitä asti kun muutimme mieheni kanssa yhteiseen kotiin, olen ollut hurja siivoushirmu, kaiken täytyy olla kokoaja tiptop, eikä hiekanmuruja/pölyä saa olla missään:P
nyt meillä on sitten puolivuotias maailman suloisin pikkupoika, ajattelin että ehkä rentoudun hieman kun tulee vähän muutakin ajateltavaa mutta tuntuu että ei... poika nukkuu päivisin ruhtinaalliset kolmen tunnin päikkärit ulkona, ja tuntuu että siivoan ja siivoan vaan joka ikinen päivä sen kolme tuntia putkeen:D tai ainakin nyt joulun alla nämä viimeisimmät päivät ovat menneet niin...
ajattelinpahan vain että löytyykö sellaisia tyyppejä jotka ovat olleet samanlaisia mutta lasten myötä ja heidän kasvettua olisivat vähän osanneet ottaa rennommin?? tuli tuossa mieleeni että sitten kun poika kasvaa isommaksi ja saa vaikkapa sisaruksia ja alkavat olan takaa täällä sotkemaan ja kantamaan kuraa kengissään niin mitäköhän minulle tapahtuu? onko tämä vain tylsyyttä? opinko siinä vaiheessa rentoutumaan kun ei kertakaikkiaan voi enää olla mahdollista siivota kaikkia jälkiä tiptop kuntoon? vielä kun sitä itse palaa jossain vaiheessa töihin niin eihän sitä sitten ainakaan kerkiä..VAI tuleeko minusta karmaiseva nipottava vihainen äiti joka pakottaa lapsensa elämään ihan tyhmästi:D:D:D
no itsestäänhän se on kiinni mutta olen välillä yrittänyt olla rennompi mutta ei se onnistu..tähän saakka olen pistänyt kaiken tylsyyden piikkiin, että kyllä tämä menee sitten ohi kun on tarpeeksi muutakin tekemistä..
no enpähän ainakaan vaan löhöä ja ole tekemättä mitään...
jo siitä asti kun muutimme mieheni kanssa yhteiseen kotiin, olen ollut hurja siivoushirmu, kaiken täytyy olla kokoaja tiptop, eikä hiekanmuruja/pölyä saa olla missään:P
nyt meillä on sitten puolivuotias maailman suloisin pikkupoika, ajattelin että ehkä rentoudun hieman kun tulee vähän muutakin ajateltavaa mutta tuntuu että ei... poika nukkuu päivisin ruhtinaalliset kolmen tunnin päikkärit ulkona, ja tuntuu että siivoan ja siivoan vaan joka ikinen päivä sen kolme tuntia putkeen:D tai ainakin nyt joulun alla nämä viimeisimmät päivät ovat menneet niin...
ajattelinpahan vain että löytyykö sellaisia tyyppejä jotka ovat olleet samanlaisia mutta lasten myötä ja heidän kasvettua olisivat vähän osanneet ottaa rennommin?? tuli tuossa mieleeni että sitten kun poika kasvaa isommaksi ja saa vaikkapa sisaruksia ja alkavat olan takaa täällä sotkemaan ja kantamaan kuraa kengissään niin mitäköhän minulle tapahtuu? onko tämä vain tylsyyttä? opinko siinä vaiheessa rentoutumaan kun ei kertakaikkiaan voi enää olla mahdollista siivota kaikkia jälkiä tiptop kuntoon? vielä kun sitä itse palaa jossain vaiheessa töihin niin eihän sitä sitten ainakaan kerkiä..VAI tuleeko minusta karmaiseva nipottava vihainen äiti joka pakottaa lapsensa elämään ihan tyhmästi:D:D:D
no itsestäänhän se on kiinni mutta olen välillä yrittänyt olla rennompi mutta ei se onnistu..tähän saakka olen pistänyt kaiken tylsyyden piikkiin, että kyllä tämä menee sitten ohi kun on tarpeeksi muutakin tekemistä..
no enpähän ainakaan vaan löhöä ja ole tekemättä mitään...
Vastaukset 13
Vanhimmat
-on todistettu,et LIIKA hygieenisyys lapsen elinympäristössä aiheuttaa myöhemmin allergioita,yliherkkyyttä ym. ikäviä vaivoja.Kun lapsi pienestä ptäen tottuu hieman myös bakteereihin,ja epäpuhtauksiin,se on kuin rokotus joka estää myöhempiä vaivoja.Tässä on sulle hyvä motivaatio liikaa siivoamiseen--lapsesi terveys.
niin..no , tässä siivouksessa olen kyllä huomannut että on meillä loppujenlopuksi aika pölyistäkin, taidan olla enemmän sellainen pintasiivooja ja tavaroiden järjestelijä vaikka sitä kokoajan teenkin...
toinen on ihan älytön asioiden organisointi ja järjestely.. tuntuu että teen kaikesta mahdollisesta erinäisiä muistilappuja.. jos lähdemme reissuun niin saatan alkaa miettimään pakkaamiseen liittyviä asioita jo viikkoa ennen, vaikkei itse operaatioon mene kuin 15min...huippuorganisaattori... sekin varmaan tekemisen puutetta
Minä olin ennen ihan samanlainen, mutta hellitin vähän kun meille tuli koira. Tai no en alkuun, mutta ajan kanssa annoin vissiin vähän periksi. Nyt kun vauvamme on puolivuotias niin olen hellittänyt jo paljonkin. En imuroi enää kuin 2-3 kertaa viikossa kun ennen (ennen kuin meillä oli koira) imuroin joka päivä "tyhjää". Nykyään olen todella tyytyväinen kun olen oppinut relaamaan, koska muuten kaikki vauvan nukkumisaika menisi oikeasti siihen, että siivoaisin. Ennen en voinut tehdä MITÄÄN muuta ennen kuin paikat oli tiptop. Nykyäänkin paikkojen pitää olla järjestyksessä, mutta lattialla saa olla roskia/karvoja.
siivoushullu!
Kaikki alkoi 10v sitten kun esikoinen syntyi. Alkoi älytön puunaaminen ja joka kerta kun laitoin vauvan lattialle piti minun imuroida ja pestä lattiat (hullua), joinankin päivinä lähes 10krt plus muut siivoamiset päälle. Mitä en päivällä ennättänyt tein ne yöllä. Nukuin n.4h/vrk ja jokainenhan sen arvaa kuinka siinä käy. Tätä jatku aina 2v10kk kunnes toinen lapsi syntyi, tosin nukkuminen lisääntyi, välillä jopa 12 tuntia putkeen. Olin alati huonolla tuulella ja en enään jaksanut "katella" mun ukkoa joten ajoin hänet matkoihinsa ja tuosta päivästä ei kulunut kun 2kk, iski burn out. Olin tulossa kaupasta lapsien kanssa kotiin kun huomasin kävelleeni yli kilsan kotitalon ohi ja ihmettelin mitä mä täällä teen.... Masennuslääkkeitä popsin jonkin aikaa ja kävin terapiassa 5kk ajan ja sit onneksi helpotti. Aivan kuin olisin herännyt pitkästä unesta.
Tänäpäivänä minulla on 3 ihanaa lasta joista nuorin 8kk ja ryömii jokseenkin putaalla lattialla yleensä, mutta en ala enään vauhkota jos jossain sohvan alla näkyy villakoiria, joskus vaan potkasen ne syvemmälle ettei häiritse.
Se harmittaa etten muista hyviä asioita juurikaan esikoisen vauva-ajasta.
sitä että tämä meikäläisen tilanne alkoi jo paljon ennen vauvan syntymää, tai kai olen aina ollut tällainen. eli en ajattele siivoamisen yhteydessä että vauvalla tulee olla mahdollisimman hygieeninen ympäristö, vaan olen aina siivonnut ajattelematta mitään:D
siivous hullu,imuroin ja pesen lattiat päivittäin, tiskaan joka kerta kun tulee yksikin tiski, pyyhin pöytiä koko ajan ja ihmettelenkin että miten niissä on pinnat edes jäljellä, meillä on iso koira joka karvastaa enkä voi sietää että vauva saa karvoja käsiin ja suuhun, lattiat pesen siksi päivittäin kun meillä lattialla on muovimatto joka kerää kaiken mahdollisen sonnan, vauva on ryömimisiässä ja lattialle laskettaessa on neito etupuolelta aivan harmaa, joka tiesi lisää pyykkiä...pyykkikone käy ihan kokoajan.. huoh helppoa ei ole mutta itseppä itselleen ihmiset nämä paineet luovat.
"itselleen ihmiset nämä paineet luovat"..tuota menoa luot myös allergian lapsellesi.Hänhän sairastuu heti,kun joutuu epäpuhtaimpiin ympyröihin,mm. kouluun.Ajattele lapsesi tulevaisuutta enemmän,ja lopeta neuroosisi ajoissa.
olen miettinyt tuotakin että vaikka tykkään kovasti koirista ja nuorempana olin oikea koirahullu, ja sainkin sen kultaisennoutajan joka sitten jäi vanhempieni luo asumaan kun minä muutin pois niin en kyllä varmaan koskaan pystyisi omaan kotiini koiraa hommaamaan..ellei jotain karvatonta mallia:D
myöntää lyöhän se aika reippaasti yli, mutta silti meillä ei ole koskaan siistiä vaikka kuinka siivoan.. mukula ja mies hoitaa kyllä sen puolen ettei tartte allergioita pelätä, ja mulla on niin vanhat siivousvälineet että kliinisen hygieenistä tänne ei tekemälläkään saa.=)
lauseen:meni 40vuotta hukkaan siivoamisessa!
Oliko kyseessä kotisiivous vai sitten työntekijä joka löysi itsenä vasta tuon jälkeen.
Itse olen lintsannut siivoamisesta aina. Viisveisaan sotkusta ja pölystä. Sitten otan imurin kun alkaa ärsyttämään, en ennen.
Enkä ole huomannut mitään oleellista eroa onko nurkat jynssätty vai ei!
Eteisen imuroin tiuhempaan,kun meillä ei ole rappukäytävää johon hiekka jää.
Muuten ollaan kuin pellossa,roskat toki viedään!
Elekää stressatko,30v kuluttua ette edes muista oliko jouluna jynssätty vai ei!
Turhaa hosumista...elkää stressatko!
Jossain oli myös hauskasti,että kaappeja ei tarvitse jouluksi siivota(jotkuthan siivoaa nekin)ellei sitten vietä jouluaan kaapissa;))
Olipas hauskasti sanottu;))) Mä oon kans kuullut että "jouluksi ei tarvi kaappeja siivota, ei se joulu sinne kattele";))
mikähän tässä joulussakin on, kai se on vaan aikojen saatosa opittu perinne, ja onkin. että pitää siivota niin perskuleesti, meille ei ainakaan ole tulossa ketään vieraita joulun pyhiksi eikä itsekään keritä olemaan kotona kun aattona päivällä ja loppuillasta, ja sitten joulupäivä ja tapani meneekin reissatessa, että ketäköhän varten tässä siivotaan, ei pitäisi olla mitään normaalista poikkeavaa, toisaalta onhan sitä joskus hyvä siivota vähän perusteellisemmin, niin joulu ja kevät(siivous) sitten kai hyviä "tekosyitä".. älytöntä..kappas:D ymmärrän sen itsekin mutten silti tee asialle mitään, neuroneuro