Heips!
Minulla on ollu jo vuosia jatkunut pakko-oireinen häiriö, joka on muuttanut aina välillä muotoaan. On ollut pesemistä, tarkistamista, numeroiden laskemista, kaikenlaisia pelkoja etc. Lääkitystäkin on aina välillä vaihdettu. Nyt viimeisinpänä on ollut Zoloft ja sen halvemmat versiot. Olen nyt syksyn mittaan vähentänyt lääkitystä ihan omatoimisesti pikkuhiljaa, ja jollain tasolla tuntuu että olo on helpottunut. Esimerkiksi tarkistuspakko tuntuu lievittyneen, kuten myös eräisiin oireisiini liittyvät tietynlaiset epärealistiset ajatuskuviot. Tulee sellainen tunne, että onkohan mahdollista, että lääkitykseni on jopa pahentanut joitakin näitä oireitani? Etenkin tuntuu, että se on vaikuttanut pahentavasti juuri noihin epäloogisiin ajatuksiini ja pelkoihini, joita tähän pakko-oireiseen häiriöön liittyy. Nyt olen yrittänyt lopettaa lääkityksen kokonaan, ja vaikka olo onkin oletettavasti lopettamisoireiden takia toisaalta ihan hirveä, niin toisaalta tuntuu, että ajatusten loogisuus ja realistisuus on taas parantunut.
Tietenkin nämä asiat ovat aina yksilöllisiä, ja mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle.
Mutta onko kellään samanlaisia kokemuksia?
T: Nuori nainen
Minulla on ollu jo vuosia jatkunut pakko-oireinen häiriö, joka on muuttanut aina välillä muotoaan. On ollut pesemistä, tarkistamista, numeroiden laskemista, kaikenlaisia pelkoja etc. Lääkitystäkin on aina välillä vaihdettu. Nyt viimeisinpänä on ollut Zoloft ja sen halvemmat versiot. Olen nyt syksyn mittaan vähentänyt lääkitystä ihan omatoimisesti pikkuhiljaa, ja jollain tasolla tuntuu että olo on helpottunut. Esimerkiksi tarkistuspakko tuntuu lievittyneen, kuten myös eräisiin oireisiini liittyvät tietynlaiset epärealistiset ajatuskuviot. Tulee sellainen tunne, että onkohan mahdollista, että lääkitykseni on jopa pahentanut joitakin näitä oireitani? Etenkin tuntuu, että se on vaikuttanut pahentavasti juuri noihin epäloogisiin ajatuksiini ja pelkoihini, joita tähän pakko-oireiseen häiriöön liittyy. Nyt olen yrittänyt lopettaa lääkityksen kokonaan, ja vaikka olo onkin oletettavasti lopettamisoireiden takia toisaalta ihan hirveä, niin toisaalta tuntuu, että ajatusten loogisuus ja realistisuus on taas parantunut.
Tietenkin nämä asiat ovat aina yksilöllisiä, ja mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle.
Mutta onko kellään samanlaisia kokemuksia?
T: Nuori nainen
Vastaukset 7
Vanhimmat
lopeta lääkkeiden ottoa pahenee olosi vielä.Yrittäisit päästä terapiaan.
ettei tätä sairautta paranna loitsu eikä rukous. Se pitää vaan kestää ja käsitellä uudestaan ja uudestaan järkevästi päässä.
Hmm... Mä sairastuin pakko-oireiseen häiriöön puoltoista vuotta sitten. Nyt on kolmas lääke, Optipar, menossa ja käyn terapiassa. Olo on nyt hyvä ja oireet kurissa. Mulla on just päinvastoin kun sulla; pelottaa ajatuskin siitä jos joskus täytyy kokeilla lääkkeiden lopettamista... Mutta hyvähän se vaan on jos sitten tulet ilman lääkkeitä toimeen.
Hei, toivottavasti vielä luet tätä, nimittäin mulla oli just samoin, heti kun lopetin lääkkeet, tuli olo jotenkin selvemmäksi. Noin vuoden verran oli sellaista oloa, että näin ei voi jatkua. Lääkkeet otti pois jonkun tunteen, mikä on olennaista tämän sairauden käsittelyssä. Voi-olla, että se oli motivaatio taistella tätä vastaan, tai sitten se, että en tuntenut olevani läsna omassa elämässä. Nyt olen ollut n. puoli vuotta ilman lääkkeitä ( söin Cipralexia 5 v.), olo on ihan siedettävä. Silloin kun aloitin lääkkeet olin kovin nuori ja en tiennyt tästä sairaudesta paljon mitään, uskoin vaan kaikkea mitä psykiatri sanoi. Vuosi vuodelta hankkisin tietoa tästa tilasta ja ymmärsin, että tämän pystyy pitämään kurissa vaan tahdonvoimalla ja selvällä järjellä. Eli aina kun se (OCD) hyökkää, käytän järkeä, tämä on taas hänen (OCD) temppuja. Laitan tänne hyvän linkin, mistä on sulle varmaan hyötyä, siinä kirjoittaa yks mies omasta kokemuksesta, miten hän tätä vastaan on taitellut. Lääkkeet ei auttanut häntäkään. Meitä on moneksi, kaikkia ei auta lääkkeet!http://www.ocdtruth.com/
Nyt olen ollut n. 2 viikkoa ilman lääkkeitä. Vähentämisen myötä olo siis aina vain parani. Kun olin ollut muutaman päivän täysin ilman lääkkeitä, olo muuttui helvetilliseksi; oireet paheni ja ahdisti ja menin jotenkin "jumiin". Lopulta nöyrryin ja otin ihan pienen annoksen lääkettä, joka auttoi. Nyt taas olen ollut ilman lääkkeitä jonkin aikaa, ja olo alka helpottua. Ilmeisesti lopetin lääkkeet liian nopeasti, vaikka luulinkin lopettaneeni ne tarpeeksi hitaasti. Mutta nyt siis olo alkaa olla taas hyvä. Jotenkin olo ilman lääkkeitä on selkeämpi ja helpompi, ajatukset eivät ole niin puurona kuin läkkeiden kanssa. Ja tosiaan, ehkä silloin kun on ne lääkkeet voi tuo taistelumotivaatio näitä OCD oireita vastaan olla huonompi. Oireet vaan tulee, ja koska tunteita on turrutettu lääkityksellä, niistä ei niin edes välitä. Ne ei jotenkin ota päähän tarpeeksi paljon, että viitsisi taistella niitä vastaan. Ja jos näitä oireita ei opi vastustamaan, voiko tätä sairautta muka hallita ikinä? Minä kanssa yritän vastustaa näitä oireita käyttämällä normaalia järkeä ja ajattelemalla että nämä ovat vaan OCD:n temppuja. Välillä huudan mielessäni OCD:lle pakkoajatusten tullessa, että "Ole sinä (OCD) nyt hiljaa siinä!" :D. Se auttaa.
Tänään muuten soitin lääkärille, että mitä mieltä hän on lääkkeiden lopettamisesta ja että jos tulee tunne että tarvitsisin välttämätä lääkettä, niin mitä hän suosittelisi. Kirjoitti mulle reseptin tuohon Cipralexiin. En siis ole käynyt noita lääkkeitä, mutta jos olo tästä radikaalisti huononee, niin sitten voin harkita noitakin. Mutta jos näin hyvin menee ilman lääkkeitä, niin ehdottomasti mieuummin olen ilman.
Joo ja olen sitä mieltä, että lääkärit ei aina edes tiedä mistä puhuvat. Työntävät vaan pilleriä ihmisille. Tää on kummallinen ja monimutkanen sairaus tämä OCD. Terapiassa käyn, ja toivon, että apu löytyy sitä kautta. Lääkkeisiin en koske enää kuin äärimmäisen hädän edessä.
Nyt olen ollut n. 2 viikkoa ilman lääkkeitä. Vähentämisen myötä olo siis aina vain parani. Kun olin ollut muutaman päivän täysin ilman lääkkeitä, olo muuttui helvetilliseksi; oireet paheni ja ahdisti ja menin jotenkin "jumiin". Lopulta nöyrryin ja otin ihan pienen annoksen lääkettä, joka auttoi. Nyt taas olen ollut ilman lääkkeitä jonkin aikaa, ja olo alka helpottua. Ilmeisesti lopetin lääkkeet liian nopeasti, vaikka luulinkin lopettaneeni ne tarpeeksi hitaasti. Mutta nyt siis olo alkaa olla taas hyvä. Jotenkin olo ilman lääkkeitä on selkeämpi ja helpompi, ajatukset eivät ole niin puurona kuin läkkeiden kanssa. Ja tosiaan, ehkä silloin kun on ne lääkkeet voi tuo taistelumotivaatio näitä OCD oireita vastaan olla huonompi. Oireet vaan tulee, ja koska tunteita on turrutettu lääkityksellä, niistä ei niin edes välitä. Ne ei jotenkin ota päähän tarpeeksi paljon, että viitsisi taistella niitä vastaan. Ja jos näitä oireita ei opi vastustamaan, voiko tätä sairautta muka hallita ikinä? Minä kanssa yritän vastustaa näitä oireita käyttämällä normaalia järkeä ja ajattelemalla että nämä ovat vaan OCD:n temppuja. Välillä huudan mielessäni OCD:lle pakkoajatusten tullessa, että "Ole sinä (OCD) nyt hiljaa siinä!" :D. Se auttaa.
Tänään muuten soitin lääkärille, että mitä mieltä hän on lääkkeiden lopettamisesta ja että jos tulee tunne että tarvitsisin välttämätä lääkettä, niin mitä hän suosittelisi. Kirjoitti mulle reseptin tuohon Cipralexiin. En siis ole käynyt noita lääkkeitä, mutta jos olo tästä radikaalisti huononee, niin sitten voin harkita noitakin. Mutta jos näin hyvin menee ilman lääkkeitä, niin ehdottomasti mieuummin olen ilman.
Joo ja olen sitä mieltä, että lääkärit ei aina edes tiedä mistä puhuvat. Työntävät vaan pilleriä ihmisille. Tää on kummallinen ja monimutkanen sairaus tämä OCD. Terapiassa käyn, ja toivon, että apu löytyy sitä kautta. Lääkkeisiin en koske enää kuin äärimmäisen hädän edessä.
Tää foorumi jumittaa.