läppää pitää osata heittää siitä se on kiinni..
Mulla oli muksuna paljon kavereita ja paljon toimintaa. Sit vähän vanhempana tyttöystäviä ja vielä vähän vanhempana vakavia parisuhteitakin kolme kappaletta. Nyt 34-vuotiaana ei kavereita, ei tyttöystävää, asun yksin teen kaiken yksin. Käyn töissä mut en osaa puhua duunissa kellekään mitään. En tee sitä tahallani, mut mua ei kiinnosta kenenkään jutut, vaikka yrittäisinkin. Olen unohtanut miten diibadaaba ja tsuubaduuba. Musta on tullut jäykkä paska ja täysi tosikko. En ymmärrä miten tässä on käynyt näin? Mitä mulle on tapahtunut!?
Mulla oli muksuna paljon kavereita ja paljon toimintaa. Sit vähän vanhempana tyttöystäviä ja vielä vähän vanhempana vakavia parisuhteitakin kolme kappaletta. Nyt 34-vuotiaana ei kavereita, ei tyttöystävää, asun yksin teen kaiken yksin. Käyn töissä mut en osaa puhua duunissa kellekään mitään. En tee sitä tahallani, mut mua ei kiinnosta kenenkään jutut, vaikka yrittäisinkin. Olen unohtanut miten diibadaaba ja tsuubaduuba. Musta on tullut jäykkä paska ja täysi tosikko. En ymmärrä miten tässä on käynyt näin? Mitä mulle on tapahtunut!?
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Musta on tullut jäykkä paska ja täysi tosikko. En ymmärrä miten tässä on käynyt näin? Mitä mulle on tapahtunut!?"
Olette kasvaneet aikuiseksi. Onnittelut ja virtuaalikaljat sinulle.
Lapsena ja teininä vieraisiin ihmisiin tutustuminen on vielä helppoa, mutta sitten kun saavuttaa aikuisiän, niin... Pitää osata kaikki asiat itse: työn ja harrastuksien hankinta, kavereiden/ystävien hankita, kumppanin hankinta, terveydestä huoltapitäminen jne. Asiat menee mutkikkaammiksi ja paljon ihmisiä putoaa väliaikaisesti kelkasta.
Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä eriytytyneempiä omat kiinnostusten kohteet ovat toisista. Nuorena kun tapaa kaikilla olemaan suurinpiirtein samat elämäntilanteet, niin on paljon puhuttavaa ja kaikki suunnilleen samalla vivalla.
Vanhemmaksi kun tulee, niin polut alkavat erkaantua, kuka mihinkin valitsemaansa suuntaan.
Ihmisten kanssa on enää vähän yhteisiä puheenaiheita. Sää, mahdolliset lapset/perhe, televisio ja töissä tietenkin työ. Näin karrikoidusti.
Siksi kannattaakin yrittää etsiä seuraa sieltä missä oma viiteryhmä on, eli omat kiinnostusten kohteet. Sitten ei tarvitse puhua diipadaapaa, kun voi puhua siitä mikä kiinnostaa.
Musta tuli jaykkäpaskatosikkokalkkis jo yläasteella...
Minkäs teet kun filosofia ja fysiikka kiinnostaa enemmän kun viina ja naiset.
Hienoa et sä oot löytänyt fysiikan ja filosofian. Mä oon löytänyt oluen, sohvan ja teeveen, ja mikään näistä ei oikeesti mua kiinnosta. Paitsi olut.
ja veitikoiden elämään. Täytyy vaan ajatella koko ajan kamalan vakavasti. Sitten jos painaa töitä vaan, niin ei sitten muuta ehdikään tekemään. Parisuhteeseen pitää panostaa ja jos ei ole parisuhdetta, niin pitää hankkia sellainen. Ne on valintakysymyksiä. Ei ne työ tekemällä lopu.
Ei hemmetti!! Just tajusin että noinhan se on käyny minullekin... tosin ei ihan noin vauhdikkaista lähtökohdista ehkäpä, oon koko ajan ajatellu että nyt on joku tosi pahasti vialla kun ei naurata:), mutta vielä mitä. Mua kovaa vauhtia raahataan aikuisten maailmaan... EEEEIIII!!! Tätäkö tää on?!?! ONKS PAKKO JOS EI TAHO?!!!
Voisko tähän saada jotain kunnollista vertaistukiryhmää muilta "aikuisilta"?
Etkö parempaa keksinyt ? Aika heikkotasoista perjanta-illan viihdettä.
No minä en oikein voi tälle heikkotasoisuudelleni mitään!! Se tosiaan on joku rakenteellinen VIKA ja puskee esiin vaikka kuinka yritän hillitä. Ei se mitään... ei sinun tarvitsekaan ymmärtää.
AAAAHH... Minä niin rakastan tätä internetin tarjoamaa "viihdettä".
Viihtyisää.. tarkoitan tasokkaan viihtyisää iltaa sinullekin!:D