Olen monta kertaa ihmetellyt, mitä sanotaan vauvakuumeeksi?
Mikä on se tauti? Miten sitä huomaa sairastavansa?
Minä en tietääkseni sitä ole koskaan sairastanut. Olenko sitten jotenkin poikeava? Kuuluuko kaikkien naisten olla koko ikänsä sen kourissa? Ja ovatko he, vai vain ajoittain?
Tuleeko se monta kertaa? Olenko menettänyt nyt jotakin järisyttävää? Niin ja sitten tärkein kysymys: miten sen saa, jollei se itsekseen tule?
Kiva jos joku kommentoisi! Asiallisesti kiitos!
Mikä on se tauti? Miten sitä huomaa sairastavansa?
Minä en tietääkseni sitä ole koskaan sairastanut. Olenko sitten jotenkin poikeava? Kuuluuko kaikkien naisten olla koko ikänsä sen kourissa? Ja ovatko he, vai vain ajoittain?
Tuleeko se monta kertaa? Olenko menettänyt nyt jotakin järisyttävää? Niin ja sitten tärkein kysymys: miten sen saa, jollei se itsekseen tule?
Kiva jos joku kommentoisi! Asiallisesti kiitos!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se on minulla ainakin sitä että hullaantuu näkemistään vauvoista totaalisesti ja haluaa palavasti oman sellaisen. Jos kuulen vauvan itkua, rintaa ihan puristaa ja alan kuvitella miten ihana olisi oma pallero.
Tuo "vauvakuume" on siis sama kuin vaikka miehillä "autokuume" tai hevoshulluilla "hevoskuume". Haluaa vain jotain mielettömästi.
Vauvakuume on luonnollista, se takaa paremmin sen että joku vauvan pyöräyttää ja elämä jatkuu.
olen epänormaali, kun en kyseistä juttua tunne.
Minä olen pyöräyttänyt viisi vauvaa, vaikken koskaan ole hullaantunut vieraitten vauvoista. En edes sylissä mielelläni pidä muita kuin omia lapsiani.
on juuri oikea sana!
Olen kyllä eri mieltä. Olen kirjoitellut tänne samalla nimimerkillä, joten vaihdatko nimimerkkiä sinä vai vaihdanko minä?
ei se ole mitään epänormaalia. Jos 'kuume' tulee niin se on tullakseen, mutta minullakin on ollut vauvakuume vaan kerran ja se meni ohi ihan ottamalla 'järki' käteen. Ei kaikki saa mitään vauvakuumeita, eikä kaikki ihmiset edes halua lapsia. Niin yksinkertaista.
Mulla ei ole ollut vieläkään vaikka olen 30. Olen tosin yrittänyt olla kohteliaasti ilahtunut ystävieni vauvoista ja yrittänyt myös esittää jonkun verran vauvakuumeista "voi miten ihana saanko pitää sitä sylissä" vaikkei itse asiassa ne vauvat mua mitenkään erityisemmin liikauta. Ehkä joskus, ehkä ei. Toivotte varmaan etten ikinä tee lapsia ettei tällainen epänormaalius periytyisi eteenpäin. Olen mielestänne kylmä ja epänormaali ihminen. Kykenemätön aitoihin tunteisiin, rakkauteen ja oikeaan elämään. En ole koskaan mielestänne saanut tuntea elämän ihania asioita. Olen mielestänne katkera akka.
Vaan enpä vaan ole. Tuollaista saan tosin kuulla, ja siitä voisi jopa katkeroitua ;)
Eikös täällä suurin osa vastanneista ole sitä mieltä, että ei vauvakuumeeseen tarvitse sairastua. Olet ihan normaali sen suhteen. Ei vauvakuume tule kaikille ja sillä siisti. Minullekin se on tullut aina vasta sitten, kun pidän OMAA lastani sylissä. Eikä kaikkkien tarvitse hankkia sitä omaa lasta ilman kuumettakaan. On ihmisillä arvo ilman lastakin. Eri asia on sitten se, miten jaksat tai haluat selitellä asiaa tutuille ja tuntemattomille.
ja tunteet hienosti sanoiksi. Juuri tämä on mullakin tilanne.
IHANAA, että toisiakin samoin ajattelevia...