Jack linkkasi ja välillä raahasi itsensä Violet cityyn ja sieltä Hotellille... Päivä oli jo pitkällä hänen päästyään kaupungille. Cassie seisoi hotellilla hieman hämillään. "Jack minä juoksin etsimään sinua! Mark siepattiin viime yönä
kun hän oli menossa tapaamaan minua! Hän oli unohtanut minulle lainaamani kirjan... hän tuli hakee sitä keskellä yötä!"
"Nenä...lähden perään..En hetken päästä vaan nyt"
Jack sanoi ja huomasi Cassien katsovan hänen ontumistaan. Jack kielsi häntä kysymästä miksi
hän ontui..
Kaiken kukkuraksi hotellin omistaja käski hänen maksaa Markin lasku koska ei ollut muita ketkä maksaisivat laskun...
Mentyään PokeCentteriin hoitoon pokénsa Jack katsoi Pokejensa ruokailua. Yksi pokémon ei ollut nälkäinen.. "Pidgeot...Mikä sinun on?Oletko sairas? "Minusta sillä on ikävä jotakuta? kuului Falkerin ääni.. "Ehkäpä..Hetkinen.. Sinun Pidgeot
tuntee minun pokeni varmaan..."
Jack mumisi "Tuttuja ne ovat... Samasta metsästä pyydettyjä läheltä Safronia.." Falker sanoi..
"no siinä tapauksessa ne ovat tuttuja koska pyydystin Pidgeynä olleen pokén läheltä Safronia..
Myöhemmin sovittiin että Pidgeot saa jäädä hetkeksi Violet cityn PokéCentterin hoitolaan jotta se voisi tavata Falkerin Pidgeotin..
Jack istui läheiselle puiston penkille miettimään
kuinka usein on joutunut jättämään pokemonin
hetkeksi... Hänen muistiinsa viilsi vanha muisto..
Hän muisti että oli saanut lahjaksi 3 vuotiaana
Vulpixin lemmikiksi. Hän ja vulpix olivat parhaita ystäviä kunnes vuosi sitten kun hän oli 11 vulpix jäi auto alle. Vanha taksikuski oli ollut juopuksissa ja ajanut autoa!!! Siinä näki
miten julmia toiset ihmiset ovat! (ja tyhmiä)
Jack oli huutanut suorat sanat taksi kuskille
ja itkenyt ensi kertaan elämässään... Vulpix oli karannut kotoa öiselle saalistus retkelle. Vulpix oli purrut kaulahihnan poikki ja juossut kävelytietä pitkin ulos.. Taksikuski ajoi kävely tietä pitkin 120 km h. Eikä älynnyt missä ajoi ja miksi. Jack tavisti päätään eikä halunnut muistella koko asiaa..
to be coinune.
kun hän oli menossa tapaamaan minua! Hän oli unohtanut minulle lainaamani kirjan... hän tuli hakee sitä keskellä yötä!"
"Nenä...lähden perään..En hetken päästä vaan nyt"
Jack sanoi ja huomasi Cassien katsovan hänen ontumistaan. Jack kielsi häntä kysymästä miksi
hän ontui..
Kaiken kukkuraksi hotellin omistaja käski hänen maksaa Markin lasku koska ei ollut muita ketkä maksaisivat laskun...
Mentyään PokeCentteriin hoitoon pokénsa Jack katsoi Pokejensa ruokailua. Yksi pokémon ei ollut nälkäinen.. "Pidgeot...Mikä sinun on?Oletko sairas? "Minusta sillä on ikävä jotakuta? kuului Falkerin ääni.. "Ehkäpä..Hetkinen.. Sinun Pidgeot
tuntee minun pokeni varmaan..."
Jack mumisi "Tuttuja ne ovat... Samasta metsästä pyydettyjä läheltä Safronia.." Falker sanoi..
"no siinä tapauksessa ne ovat tuttuja koska pyydystin Pidgeynä olleen pokén läheltä Safronia..
Myöhemmin sovittiin että Pidgeot saa jäädä hetkeksi Violet cityn PokéCentterin hoitolaan jotta se voisi tavata Falkerin Pidgeotin..
Jack istui läheiselle puiston penkille miettimään
kuinka usein on joutunut jättämään pokemonin
hetkeksi... Hänen muistiinsa viilsi vanha muisto..
Hän muisti että oli saanut lahjaksi 3 vuotiaana
Vulpixin lemmikiksi. Hän ja vulpix olivat parhaita ystäviä kunnes vuosi sitten kun hän oli 11 vulpix jäi auto alle. Vanha taksikuski oli ollut juopuksissa ja ajanut autoa!!! Siinä näki
miten julmia toiset ihmiset ovat! (ja tyhmiä)
Jack oli huutanut suorat sanat taksi kuskille
ja itkenyt ensi kertaan elämässään... Vulpix oli karannut kotoa öiselle saalistus retkelle. Vulpix oli purrut kaulahihnan poikki ja juossut kävelytietä pitkin ulos.. Taksikuski ajoi kävely tietä pitkin 120 km h. Eikä älynnyt missä ajoi ja miksi. Jack tavisti päätään eikä halunnut muistella koko asiaa..
to be coinune.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.