pelottaa

minä synnyttänyt 3 lasta mutta aina se vaan jännittää... sille ei mitään voi.voisit olla lukematta kauhu tarinoita.ensinnäkin on sinun muistettava että esin.imukuppiin turvaudutaan harvoin,yleisin syy lieneen se että äiti on pyytänyt liikaa kipu lääkitystä ja näin ei kykene ponnistamaan itse joudutaan turvautumaan imukuppiin.itse en ole missään synnytyksessä ottanut mitään puudutteita lääkkeitä .ainoastaan olen ottanut maskin kautta hengitettävää ilokaasua.olen sillä parjäillyt.ja näin ollen itse vaikuttanut vähentävästi komplikaatioita.sitä paitsi kun yrittää pärjäillä ilman hirveitä lääkitystä synnytyskin on yleensä vielä nopeampi koska lääkitykset pidentävät synnytystä.suurin osa synnytyksistä sujuu ilman ongelmia.on sitä paitsi ihan normaalia pelätä tuntematonta.mutta kun itse synnytys alkaa unohtuu pelko voisit kokeilla pärjätä ilokaasulla koko synnytyksen ilokaasu on vaaraton kivun lievittäjä ja se myös poistaa jännityksesi.muista että sinulla on ympärillä osaava henkilö kunta.ilman kipua ei kukaan synnytä mutta supistukset voi ajatella vievän lähemmäksi maalia,kivun kestää positiivisella asenteella.ja edessä ihana palkinto ja se fiilis minkä siitä saa on uskomaton.uskon kun lähdet synnyttämään positiivisellä asenteella ilman suunnitelmia kaikki menee ihan hyvin kipu ei ole voittamaton ja koviksi jos kivut menevät aina voi pyytää lääkettä mutta itse pärjäsin ilokaasulla se oli todella hyvä lievitti kipua ja rentouttaa ja näin myös synnytykseni ovat olleet nopeita.puudutteet pitkittävät aina synnytystä ja lapsi voi joutua hapen puutteeseen niitä ei ole pakko ottaa.onnea synnytykseen.se minullakin edessä 4 viikon päästä nyt 4 kertaa ja kyllä se jännittää,mutta muista minäkin pieni nainen selvisin .enkä pidä synnytystä niin karmeana.se on luonnollinen tapahtuma josta saat palkinnon vauvan. onnena matkaaan

En sano ettei synnyttäminen sattuisi. Mutta se kipu on erilaista. Yleensä kipu kertoo jostain pahasta, mutta synnytyskipu tekee lapselle tilaa, se on ikäänkuin hyvää kipua. Sen kanssa voi ystävystyä. Synnytys on ihmeellinen tapahtuma, itsestään löytää voimavaroja joita ei tiennyt olevan olemassakaan. Luota itseesi, uskalla mennä synnytykseen mukaan, anna supistusten tehdä työtään äläkä pistä niille vastaan.

Tottakai sitä jännittää, mutta pelätä ei tarvitse. Voit yrittää selvitä mahdollisimman pitkälle rentoutumisella, sillä voi selvitä loppuun astikin. Itse synnytin esikoiseni ilman piikkejä ja lääkkeitä ja toivon että tämä toinenkin onnistuu niin. Jos vesi tuntuu hyvältä pyydä päästä ammeeseen tai ainakin suihkuun, ota mukaan musiikkia joka saa sinut hyvälle mielelle, pysy liikkeellä ja pystyssä ja hae aktiivisesti asentoja joissa tuntuu helpommalta olla. Hengitä rauhassa, hengitykseen keskittymällä supistuksista on helpompi selvitä. Käytä mielikuvia joissa tunnet kuinka supistukset avaavat kohdunsuuta ja tuovat lasta lähemmäs. Käänny rauhassa sisäänpäin, mistään ympärillä olevasta ei tarvitse välittää eikä huolehtia.

Voit koko ajan olla rauhallisella mielellä koska olet sairaalassa ja saat kyllä lääkitystä jos et muuten pärjää, ja siellä huolehditaan että sinulle ja lapselle ei satu mitään. Älä huolehdi esim. epiduraalista etukäteen, saatat selvitä ilmankin, mutta jos päädyt pyytämään sitä niin siinä tilassa tuskin huomaat sen laittoa ;)

Jos piikit ja puudutteet hirvittävät, voit lueskella aktiivisen synnytyksen sivuja, sieltä löydät tukea ja esim. lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja:
http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/

Tsemppiä ja rentoutta vaan h-hetkeen, hienosti se menee ja kaikki ikävä unohtuu kuitenkin heti kun saat vauvan syliisi!

on ainakin parasta mitä ikinä voit toivoa kunnon synnytyssupistusten keskellä! Vie yleensä kaikki kivut, joiden olet ehkä kitunut jo viimeiset 12 tuntia.. Siinä ei paljoo itse piikki enää kammota! Sitä paitsi et näe sitä kun se laitetaan alaselkään. Ennen epiduraalia laitetaan vieläpä paikallispuudutus pistoskohtaan pikkuneulalla, ettet tunne kipua epiduraalineulasta, joka on paksumpi.

"Repeämä" kuulostaa ikävältä mutta tarkoittaa käytännössä haavaa. Et välttämättä huomaa ollenkaan kun haava tulee, jos sinulla on päällä epiduraalin tehoa ja lisäksi kätilö suihkuttaa alapäähän puuduttavaa ainetta, kun vauva on tulossa pitkin synnytyskanavaa. Siis joku ehkä kertoo sinulle jälkeenpäin, että laitetaan pari tikkiä, mutta et ole itse huomannut mitenkään revenneesi. Samanlaisia haavoja voi tulla limakalvoille yhdynnässäkin, toki hiukan pienempiä. Tikit alapäässä eivät tunnu millään tavalla ja sulavat pois itsestään.

Kaikkia synnyttäjiä jännittää ja hirvittää jonkin verran, vaikka sitten olis kuinka monetta kertaa synnyttämässä. Auttaa huomattavasti kipuun, kun keskittyy lihasten rentouttamiseen tietoisesti. Etenkin kasvolihasten rentouttaminen on tärkeää; kireä leuka aiheuttaa turhaa jännitystä eli kipua myös alavatsan alueelle.

Onneksi luonto hoitaa ja onneksi nainen selviää vaikka mistä! Sekin tilanne menee ohi. Kätilöt osaavat asiansa ja niin osaat sinäkin, kun luotat itseesi! :)

Nuo mainitsemasi pahimmat pelot olivat minullakin päällimmäisenä mielessä. Kaikki muut on koettu paitsi imukuppi. Näin jälkikäteen ajatellen olen kiitollinen epiduraalista, joka teki synnytyksestä jollain tapaa siedettävän kokemuksen. Lisäksi ponnistusvaiheessa leikkasivat välilihan ja johan oli lapsi maailmassa. Lähinnä toivoin, että olisivat leikanneet aikaisemmin ;) Puudutteet oli päällä joten itse leikkaus ei tuntunut yhtään.
Mainittakoon vielä, että olen todella piikkikammoinen, mutta epi ei tuntunut juuri ollenkaan, taisi olla taitava lääkäri laittamassa!
Ne asiat taas koin ikävimmäksi, mitä en ollut etukäteen edes panikoinut juurikaan.
Avoimin mielin vaan synnärille. Itse luotin täysin kätilöihin ja se oli kohdallani oikea ratkaisu :)

Raskauden aikana, minunlle kerrottiin kaikenlaisia "kauhujuttuja" synnytyksestä, mutta annoin nen lähinnä mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
Meillä siis näin synnytys oli ensimmäiseni ja se oli todella nopea ja helppo. (jos niin voi sanoa)
Sairaalaan päästessäni en kokenut supistuksia mitenkään kovin kivuliaiksi, enkä siinä vaiheessa halunnut mitään lääkitystä. Kävin lämpöisessä suihkussa ja sain lämpöhoitoa jaka auttoi alkuun riittävästi. SEn jälkeen sain ilokaasua, mutta siitä ei mielestäni ollut hirveästi hyötyä, en varmaan muistanut tarpeeksi hengittää supistuksen aikana. Sitten kun rupesi tuntumaan siltä, että voisi jotain puudutusta ottaa, niin se ei ollut enää mahdollista. Eikä siinä enää ollut kuin se loppurutistus :) Poika syntyi noin 2 tunnin sairaalassa olon jälkeen. "pikku" poikamme painoin melkein 4,5kg ja siitä selvisin ilman mitään repeämiä. Ja se kipu mitä tuntui niin se unohtui kyllä samantien kun poika syntyi.
Onnea tulevaan synnytykseen

Kyllä se lapsi sieltä tulee tavalla tai toisella. Itsekin tottakai pelkäsin, varsinkin ekan kohdalla ihan tajuttomasti. Mut pitää vaan itelleen tehdä selväks et se pelko vaan pahentaa. Olen aina ollut kivulle herkkä, ja kun en edes puudutusta kerennyt saada, ni eihän se ihan herkkua ollut. Mut se synnytyskipu on ihan tosissaan sellaista et sen kestää. Jälkeenpäin olen monesti ajatellut, et kuinka sen oikein kestin, mut sillä hetkellä kun synnyttää, niin eletään just sitä hetkeä. Sillon on vaan tärkeää saada lapsi syntymään. Ehkä siitä saa voimia, tai sit ne tulee jostain ylempää, en tiedä..
Ja onhan siellä ammattitaitoista henkilökuntaa apuna, et sinä yksin ole. Lapsen saaminen on kipuna positiivista, ja toivottavasti sinäkin haluat kokea sen vielä uudelleen. Kyllä siitä selviää, yritä vaan ajatella positiivisesti. Synnytyksen aika tulee kun tulee, ja sit se on vaan menoa, luonto hoitaa kyllä. Voimia sulle ja positiivista mieltä. Ja mehua ja suklaata mukaan saliin!! :)