Mä pelkään öitä, pelkään mennä nukkumaan ja valvotan itseäni väkisin, niin kauan, että nukahdan.En saa itseäni rauhotettua, oon niin levoton, en keskity kunnolla mihinkään ,kun vaan
mietin oloani.
Pelkään aamuja, sillä melkein joka aamu mua ahdistaa ja heti kun nousen mun sydän alkaa hakkaamaan miljoonaa, että jee hyvin alkaa päivä.
Mulla on lääkitys, ollut jo viisivuotta.
Onkohan lääkitys menettänyt tehonsa?
Onko muilla tällaisia nukkumis/heräämispelkoja?
Ei tästä tuu yhtään mitään, jos vaan kokoajan pelkää ja on jännittynyt kuin viulunkieli.
Mä en jaksa edes itkee enää. Mä oom ihan loppu.
mietin oloani.
Pelkään aamuja, sillä melkein joka aamu mua ahdistaa ja heti kun nousen mun sydän alkaa hakkaamaan miljoonaa, että jee hyvin alkaa päivä.
Mulla on lääkitys, ollut jo viisivuotta.
Onkohan lääkitys menettänyt tehonsa?
Onko muilla tällaisia nukkumis/heräämispelkoja?
Ei tästä tuu yhtään mitään, jos vaan kokoajan pelkää ja on jännittynyt kuin viulunkieli.
Mä en jaksa edes itkee enää. Mä oom ihan loppu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei! Sun elämäsi kuulostaa todella tutulta. Mä tiedän, millaista on elää jatkuvan pelon kanssa. Se ei tosiaan tunnu elämisen arvoiselta. Se tuntuu siltä, että jokainen ihminen täällä sua lukuun ottamatta on jotenkuten ok ja tarkoitettu tänne. Että sä olet se, joka on vaan jostain ihan toiselta taajuudelta eikä tarkoitettu tähän elämään.
Sun ei kuitenkaan tarvitse kestää tuota kaikkea. Sanoit, että sulla on lääkitys. Onko se ensimmäinen, jota aikanaan kokeilit? Harva (kuten en minäkään) nimittäin löytää kerralla sopivan avun. Ja vaikka tämä lääkitys olisi aikaisemmin ollut toimiva, ei sen toimivuudesta tulevaisuudessa ole takeita. Kaikki muuttuu. Me ihmiset, meidän elämäntilanteemme. Jopa fysiologiamme!
Onko sinulla muuta apua kuin lääkitys? Ongelmien ja niiden syiden perinpohjainen tutkiminen ja purkaminen terapian muodossa on erittäin tärkeää. Ne kun eivät katoa oireita lääkkeillä hillitsemällä.
Älä luovuta. Älä menetä toivoa. Kaikki on tilapäistä, tiedäthän? Aina kannattaa yrittää. On meitä, jotka ovat päässeet jaloilleen, joten mikset sinäkin pystyisi?
:)
Et kirjoittanut mitä pelkäät iltaisin ja öisin, älä anna pelolle valtaa, pelkääminen kuuluu osana elämään kun se ei ole jatkuvaa.
Sinuna ajattelisin illalla ja aamulla sinulle mieluisia asioita ne rauhoittavat myös nukkumaan menoa lue vaikka kirjaa, ulkoile ja ota ystäviin yhteyttä älä jää yksin, jos et harrasta niin etsi harrastus sinulle mieluinen elämän säännöllisyys on tärkeää, auttaa aamusta jo päivän alkamaan kun tiedät mitä teet, laadi itsellesi joku ohjelma, älä jää sänkyyn kieriskelemään pelkojesi kanssa, vaan aamupalan jälkeen lähde vaikka lenkile jos mahdollista tee itsellesi sopiva päivärytmi se autttaa myös illalla nukkumaan, minulla on lievä paniikkihäiriö ja meen toistuvasti sinne missä ne on minua vaivanneet eli ei saa antaa pelolle valtaa, koska jos, ei ole mitään pelättävää niin silloin ei todellakaan ole, elämä on tässä ja haluan tehdä kaikkeni että voin hyvin, harrastan ulkoilen käyn ystävien luona. itsesäälissä keiriskely ei auta ketään meistä, on tartuttava ohjaksiin omalla tahdolla, ulkoilu on erittäin hyvä tapa päästää paineet ja luonnossa liikkuminen avartaa mieltä ja tulee hyvä olo. Älä vaan jää sisälle roikkumaan sängynpohjalle ikkunasta katsominen ei ole parhaita tapoja nauttia ulkoilusta, toivon että elämäsi laatu paranee, pillerit eivät ole välttämättä se paras ratkaisu niistä tulee riipuvaiseksi ennemin tai myöhemmin.
vaikka jäisin lääkkeisiin riipuvaiseksi, kunhan ne vaan poistas tän kaiken pa....
Oon sairastanut tätä kakskytvuotta.
Välillä on kausia, että menee vähän paremmin, mutta ei tää pirulainen koskaan mihinkään kokonaan katoo. Oon kokeillut ihan kaikkee mahdollista hoitoo, ainoo mikä ois jäljellä ois varmaan lobotomia.
Mä en vaan saa pelkooni loppumaan ja itteeni rauhalliseksi. Pelkään, että milloin saan kohtauksen, pelkään kaikkia sairauksia, luulen,että mulla on milloin mikäkin sairaus.
Tätä se on ollut kakskytvuotta. Perhe-elämä on kunnossa ym., mutta en vaan saa itteeni mitenkään balanssiin, on kuin mulla olis jotkut piuhat sekasin, siis muuten mulla toimii järki ja katon minkä näkönen oon, mut itsekontrolli puuttuu.
Rentoumisen taito on ehkä eräs tärkeimmistä taidoista joita voi opetella, yhdessä syvän hengityksen ja mielen tyhjennyksen lisäksi.
Kun luo optimaalisen ympäristön parantumisella, oppii rentoutumaan ja syömään oikein, voidaan mikä tahansa tauti parantaa.
Myös visuaalinen meditointi on erittäin toimiva mielen ja elimistön rauhoitukseen, täältä vinkkejä.
http://geocities.com/yinyangparantaja/meditation.html
se, että AJATTELISIN jotain ahdistavaa. Se olis mulle just sitä normaalia ahdistusta. Mun mieli nimenomaan on tyhjä ja sitten alkavat kamalat fyysiset oireet. Niiden tullessa, en tietenkään pysty keskittymään "ei-mihinkään", vaan ajattelen sitä oloani. Mutta se tässä on mun mielestä ollut just ällöttävintä. Ettei tunnista syitä eikä ahdistu asioista - ei hämähäkeistä, yksin olosta tai julkisista paikoista. Vaan yksinkertaisesti ahdistuu. Tietysti niitä alkaa sit tulemaan joissain tietyissä paikoissa useammin, mutta se pelko ei edelleenkään liity niihin paikkoihin vaan siihen itse ahdistukseen ainoastaan. Et en mä sitä paikkaa näe mitenkään irrationaalisesti vaarallisena. Ni mitä mä sit voisin tehdä tälle?
T. Yks toinen