Mulla olis semmoinen ongelma, kun ei ole oikein elämää, eikä kavereita.
Ystävätärkin jätti, kun olen liian väritön persoona ja elämä mun kanssa kävi tylsäksi.
Hän oli minun ainut lenkkini elämään ja ainut jolle pystyin purkamaan tunteitani, mutta nyt sekin sitten meni.
Olen kyllä kohtuullisen sosiaalinen ja ihmistenkanssa toimeen tuleva, mutta ongelmani on, että en kenties päästä ihmisiä tietyllä tapaa lähelleni/elämääni en osaa luoda kaverisuhteita. En osaa ehdottaa mitään mitä voitaisiin jonkun tyypin kanssa tehdä.
Olen liian omintakeinen. Maailmassa ei liene kuin rakas isoveljeni, joka on kiinnostunut edes vähän samoista asioista, kuin minä.
Taitaa jäädä se perheen perustaminenkin haaveeksi, kun naisihmiset ovat nykyään niin menohaluisia.
Ihminen on laumaeläin. Olen sosiaalinen, mutta omintakeisuudellani tuomittu yksinäisyyteen. Ahdistaa! Tunnen itseni huonoksi.
Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia/tuntemuksia?
Juu ja värittömyyttäni todistaa se, että pohdin näitä asioita tällä palstalla, mutta josko edes bittiavaruus kuuntelisi.
Ystävätärkin jätti, kun olen liian väritön persoona ja elämä mun kanssa kävi tylsäksi.
Hän oli minun ainut lenkkini elämään ja ainut jolle pystyin purkamaan tunteitani, mutta nyt sekin sitten meni.
Olen kyllä kohtuullisen sosiaalinen ja ihmistenkanssa toimeen tuleva, mutta ongelmani on, että en kenties päästä ihmisiä tietyllä tapaa lähelleni/elämääni en osaa luoda kaverisuhteita. En osaa ehdottaa mitään mitä voitaisiin jonkun tyypin kanssa tehdä.
Olen liian omintakeinen. Maailmassa ei liene kuin rakas isoveljeni, joka on kiinnostunut edes vähän samoista asioista, kuin minä.
Taitaa jäädä se perheen perustaminenkin haaveeksi, kun naisihmiset ovat nykyään niin menohaluisia.
Ihminen on laumaeläin. Olen sosiaalinen, mutta omintakeisuudellani tuomittu yksinäisyyteen. Ahdistaa! Tunnen itseni huonoksi.
Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia/tuntemuksia?
Juu ja värittömyyttäni todistaa se, että pohdin näitä asioita tällä palstalla, mutta josko edes bittiavaruus kuuntelisi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
On muuten hemmetin vaikeaa tunnustaa muille, että on yksinäinen. Sitä yrittää peitellä viimeiseen asti. Sitä pelkää, että mitä muut ajattelee.
miksi? mitä häpeällistä siinä on?
entä jos välillä ajattelisit mitä itse ajattelet muista?
koskaan et tule täydellisesti tietämään mitä kaikki muut ajattelevat. ja kaikkiahan ei aina voi miellyttää. mutta miellytä itseäsi, samalla miellytät niitä, jotka sinusta pitävät.
ole ihan julkisesti ja vapaasti yksinäinen. silloin kukaan ei pysty enää haukkumaan sinua tai ajattelemaan huonoa kun tunnustat nämä puolesi.
silloihan haukku menee perille kun loukkaantuu. ei sinun tarvitse hävetä itseäsi sen takia jos olet yksinäinen, sehän on ihan hupsua.
No sepäs se, jos sitä on julkisesti/vapaasti yksin niin ihmiset syrjivät, tai säälittelevät sinua. Yksinäisyys on heikkouden merkki.
Enkä halua olla yksin... plaah!
anteeksi kieroutunut mieleni kuvitteli että olet nainen. ( en ajatellut ollenkaan mitä sukupuolta olet)
kuka sanoo että yksinäisyys on heikkouden merkki?
sinä.
miten voisitkaan saada ystäviä jos mielestäsi sellaiset ovat heikkoja joilla ei ole kavereita?
mielestäni juuri tuo on sitä heikkoutta että sanoo ihmisiä heikoiksi joilla ei ole ystäviä.
mielestäni heikkous ei liity koko asiaan.
miten kukaan haluaisi olla sellaisen ihmisen seurassa joka inhoaa itseään? mielestäni ei kukaan.
Miten kukaan voi pitää itsestään, jos muutkaan eivät hänestä pidä?
En minä sano niitä ihmisiä heikoksi, jotka ovat yksinäisiä, mutta tiedän monen ajattelevan näin.
Ne ihmiset ovat vahvoja, jotka pystyvät olemaan yksin ahdistumatta. Itse en ole sellainen.
Yksin olo EI todellakaan ole heikkouden merkki!! Yksin olo vahvistaa ihmistä.
Yksinäinen ei ole riippuvainen kenestäkään. Eikä tartte juosta kenenkään pillin perässä.
Viihdyn todella paljon yksinäni ku kaverini "muuttuivat". Yksin olo on vahvistanut minua todella paljon.
Mutta joillekin yksin olo käy ja jotkuu vaa ei kestä yksinäisyyttä.
I love it.
Mulla on vähän samantapainen ongelma. Mul on kyl muutama hyväkin kaveri, enkä pidä itseäni sinäänsä mitenkään värittömänä persoonana...mutta yksinäisyys vaivaa silti..
Ja sitä on kyllä tosiaan pirun vaikea myöntää! Joskus oon jopa valehdellu olleeni esim viikonloppuna kaverin luona tai baarissa, vaikka todellisuudessa olen tylsistynyt kotona. Mä elän tavallaan kulissi elämää. Ihmisten seurassa oon tosi iloinen ja nauravainen, ja kaikki varmaan luulee että oon onnellinen kun pääsin hyvään kouluunkin, raha ei oo tiukilla ja ulkonäköäkin on...Monet on ihmetellyt, että miten en seurustele kun oon niin nätti...
Mutta eihän se pelkästä ulkonäöstä oo kiinni, vaan pääkopasta enemmänkin...ja mä en osaa päästää ketään lähelle vaikka tavallaan haluisin. Pelkään kai että kulissit sortuu tai jotain. Ja jos ei päästä ketään lähelle, niin kukaan ei myöskään pääse satuttamaan...en oikeen tiiä itekkään mistä kiikastaa, mutta ei tää kivaa oo...:/
Pitäs kohta varmaan keksiä kuvitteellinen poikakaveri ees vähäks aikaa, koska en kestä sitä kun ihmiset aina kummastelee kun oon tällänen ikisinkku, jopa ne parhaat kaverit... Kerran oon kyl seurustellu hetken, mutta siitäkin on aikaa. Rakastunut en oo ollu ikinä...
Mullekin on tuttua tuo kulissi elämä. Itselläni on paljon harrastuksia ja yritän pysyä mahdollisimman paljon liikkeessä (ainakin noin ulospäin), mutta todellisuudessa harrastan vain koska ei ole muutakaan tekemistä ja ettei muut ihmettele miksi lopetan harrastukseni, en niistä niin suurta nautintoa saa.
Juu ja eihän se ulkonäkö (olen pirun komea ;D) mitään meinaa. Itseltäni on joskus kysytty, että mitens sun seurustelusuhteet, kaikki kylän tytöt on varmaan jo läpikäyty (kysyjä oli vielläpä muuten hyvin korrekti nainen). Ei siinnä voinnut, kuin punaiseksi ja hiljaiseksi vetää. Onneksi isäni ymmärtää minua ja pelasti tilanteen.
En kait itsekkään ole ollut rakastunut. Entinen ystävätterenikin oli hieman huo... noo sanotaan vaikka pohjimmiltaan jätös. Mukava ja avoin ihminen kaikin puolin ja hänelle pystyin ensimmäistä kertaa puhumaan kipeistäkin asioista, mutta yritti iskeä minua yhdenyön juttu mielessä. No en suostunut ja vaikka olin itselleni joskus luvannut, että kierrän tällaiset tytöt kaukaa, niin lopulta hän sai suostuteltua minut tapaamiseen.
Aloin ehkä seurustelemaan sen takia, että hänen kanssaan oli niin helppo olla ja keskustella ja kerrankin en ollut yksin. Kerittiin me asua hänen kanssaan yhdessäkin, kunnes hän kyllästyi siihen, että minulla ei ole elämää.
No joo, tähänkin tarinaan liittyy enempi dramatiikkaa ja toki satutin itseni, mutta ehkäpä se vahvisti ja uskallan päästää lisää ihmisiä lähelleni.
Väliillä tuntuu, että en edes halua ehkä kavereita. Haluaisin ehkä enemmin löytää vain sen elämäntoverin ja rakkauden, sekin on kait vain lisääntymisvietin järjestämää harhaa, mutta sepäs ei onnistu jos ei ole kavereita, niin ja luulen taas ettei sellaista tyttöä/naista olekkaan johon rakastuisin. Nykynaiset ovat niin kevytkenkäisiä...
Tulen hulluksi/ masennun yksin ollessani. Olisi vain helpompaa, jos ihminen osaisi olla yksin. Voisi tehdä mitä huvittaa.
Ehkä meidän pitäisi kuvitteellisesti seurustella keskenämme. Voisin aina väittää muille, kun lehdenmyyjä soittaa, että nyt se tytskä22 soitti. Ehkä se helpottaisi omaa ahdistustanikin.
Kiitos kommentista. Helpotti hitosti, kun sai kirjoittaa jotain omasta elämästään jollekkin/joillekkin.
Toihan kuulostaa ihan mun elämältäni... mulla ei oo koskaan ollu paljoo kavereita ja kun ne vähätkin asuu vähän kauempana, niin elämä on lähinnä sitä yksin kotona murjottamista. Ja sitä sitten yritän peitellä harrastuksilla, jotka on mullekin pelkkää ajanvietettä kun ei muuta ole.
Tavallaan pelkäänkin saada uusia kavereita, koska jossain välissähän niillekin pakolla selviäis miten tylsää mun elämä on ollut, ja samasta syystä pelkään seurustella... en haluu päästää ketään lähelle, pidän mieluummin kulisseja pystyssä. Aika säälittävää.
No joo, tulipa taas synkisteltyä... muuten, älä tuomitse ihmisiä noin helposti. Aika tylyä sanoo että ystävättäresi oli "pohjimmiltaan jätös", koska yritti iskeä sua! ehkä sekin oli yksinäinen, älä heti leimaa sitä huoraks.
Miksikä sinä kutsut naista jolle maksetaan seksistä? No joo, satuin saamaan selville hänestä liikaa.
Lisäksi hän valehteli paljon ja tapaili muita miehiä, kun viellä olimme yhdessä.
Voihan se toki olla, että olen niin huono ihminen, että olen ansainnut tulla petetyksi ja huijatuksi.
Kukaan ihminen ei ansaitse tulla petetyksi tai juijatuksi.
Ei todellakaan sellainen ihminen kuin sinä.
Elämä on ylämäki. Elämä voi olla raskas taakka kantaa, mutta jos itse ei joskus pysty jaksaaan niin kyllä joku aina tulee auttamaan.
Sä oot varmasti hyvä ihminen eikä hyvä ihminen koskaan ole yksin :)
Kuulimpas tässä, että entinen ystäväni lupasi antaa minulle selkään seuravankerran, kun näemme. En kyllä tiedä, että miksi.
Jos olisin hyvä, niin miksi olen siis yksin?
ehkäpä olet luonteeltasi vähän erakko? tai ehkä et ole vielä tullut ulos kuorestasi?
"en osaa luoda kaverisuhteita."
Ai pitäiskö mun vaihtaa naisista miehiin? Kieltämättä tuntuu, että miel tekis ruveta homoksi, kun noi nyky naiset on monasti moraalisesti arveluttavempia, kuin miehet.
Vaan en tunne vetoa miehiin.
Minua estää tekemästä mitään se, etten ole useinkaan ihmistenkanssa tekemisissä, enkä tiedä miten pääsisinkään tekemisiin.
Nyt se elämä sitten lähtikin villiin syöksykierteeseen.
Kaiken moiset pikkuasiat on ruvenneet menemään päin ahteria.
Mihin tämä kaikki johtaa? Mikä on syvin mahdollinen pohjamuta mitä ihmisen on mahdollista saavuttaa?
Ensinnäkin entinen ystävätär aukoo päätään ja sillä (kuinkas muutenkaan) menee hyvin nykyisessä suhteessaan ja elämässä muutenkin (en tajua mitä varten se mua kiusaa, eikö sillä ole yhtään sääliä), sitten oli parin kaverin tarkoitus tulla uutenavuotena kylään pitkästä aikaa ja nekin joutui perumaan, varpaaseeni tehtiin pieni leikkausoperaatio joka on mennyt päin ahteria, näyttää siltä että tänään ei saada ruokaa kun olin väärään aikaan väärässä paikassa (ok eihän siinnä tietty muuta kuin kaurapuurot kiehumaan niin siinnähän sitä olis, mut ei sitä kaurapuuroakaan aina jaksa).... mitähän viellä keksisin teille kerrottavaa...
Eipä tässä oikein voi muuta, kuin naureskella ja ihmetellä, että miten ylipäätään on inhimillisesti mahdollista, että menee näin huonosti. :D