Taas mun täytyy kirjottaa,
ikävääni helpottaa.
Aatokset nuo ulos lykkää –
kaikki siitä ei kai tykkää?
Eihän tartte kaikkee lukee
mitä toiset sanoiks pukee!
Lilluraa ja lalluraa
tänne työntää vissiin saa?
Tää on Hälle – yksin Hälle,
kaipuulle ja ikävälle.
En voi estää sanavuota –
enkä oottaa sataa vuotta
että saisin rakastaa
sitä aitoo, oikeaa!
Tiedän että hän ei kuule –
enkä ollenkaan mä luule
että hänen aatostaan
askarrutan minä vaan.
Täällä taas on ihan toisin –
jospa omas olla voisin!
Kainalossas kuhertaa –
voi, kun se ois ihanaa!
Mutta tiedän –
vaik en siedä
koko ajatustakaan:
ajan tullen
tämä tunne
minun täytyy unohtaa!
Se on helppo sanoa –
vaikee päähän takoa!
Kun suuret tunteet myllertää
mitä toivois enempää
kuin tunteen kaksipuolisen
iloisemman huomisen,
kaiken jakaa rakkaan kanssa
pitää hänet rinnallansa,
yhtä matkaa taivaltaa -
oi, kun se ois mahtavaa!
Toisin päättyy tämä taru –
voihan itku sekä parku!
Koskaan, missään, milloinkaan
en rakkautta osaks saa!
Minulle ei tule toista –
se ei ikävääni poista!
Sinun kuvas syömmeen piirrän –
tunteenikin sinne siirrän.
Niitä vaalin ikuisesti –
aina kuolemaani asti!
ikävääni helpottaa.
Aatokset nuo ulos lykkää –
kaikki siitä ei kai tykkää?
Eihän tartte kaikkee lukee
mitä toiset sanoiks pukee!
Lilluraa ja lalluraa
tänne työntää vissiin saa?
Tää on Hälle – yksin Hälle,
kaipuulle ja ikävälle.
En voi estää sanavuota –
enkä oottaa sataa vuotta
että saisin rakastaa
sitä aitoo, oikeaa!
Tiedän että hän ei kuule –
enkä ollenkaan mä luule
että hänen aatostaan
askarrutan minä vaan.
Täällä taas on ihan toisin –
jospa omas olla voisin!
Kainalossas kuhertaa –
voi, kun se ois ihanaa!
Mutta tiedän –
vaik en siedä
koko ajatustakaan:
ajan tullen
tämä tunne
minun täytyy unohtaa!
Se on helppo sanoa –
vaikee päähän takoa!
Kun suuret tunteet myllertää
mitä toivois enempää
kuin tunteen kaksipuolisen
iloisemman huomisen,
kaiken jakaa rakkaan kanssa
pitää hänet rinnallansa,
yhtä matkaa taivaltaa -
oi, kun se ois mahtavaa!
Toisin päättyy tämä taru –
voihan itku sekä parku!
Koskaan, missään, milloinkaan
en rakkautta osaks saa!
Minulle ei tule toista –
se ei ikävääni poista!
Sinun kuvas syömmeen piirrän –
tunteenikin sinne siirrän.
Niitä vaalin ikuisesti –
aina kuolemaani asti!
Vastaukset 3
Vanhimmat
houreissani allekirjoitan joka sanan. Se kertoi myös minun rakkaudestani. Kiitos runoilijani.
Enkä muuten tiennyt, että kellokin jo viisi..luin tuolla joitain marraskuun ketjuja ja unohdin ajan kulun. Nyt sänkyyn.
Oli tosi hyvä runo :)
-T-
(m) mansesta
Ajatusten ja tunteiden purkamista... kiva että joku tykkää!