Kokeillaanpa nyt, voiko tällä palstalla keskustella asiallisesti. Epäilen, mutta yritetään. Kerron omasta, todellisesta tapauksestani.
Saimme lisää perhettä, joten syksyllä tuli ajankohtaiseksi muuttaa uuteen. Vanha asunto on hyvällä alueella pk-seudulla, mutta liian pieni.
Olimme kytänneet hyvää asuntoa jo noin vuoden päivät, tuloksetta. Aina oli jotain vikaa, yleensä huono kunto tai posketon hintapyyntö. Vihdoin lokakuussa tärppäsi. Lehdessä oli ilmoitus asunnosta, joka oli sopivalla, ei-kansainvälisellä alueella, vain muutaman vuoden vanha ja vielä kohtuuhintainen eli noin 50 000 euroa alle normaalin pyyntitason. Tupa oli aivan täynnä porukkaa, mutta kun jätimme tarjousta, kävi ilmi, että vain toinen on jättänyt tarjouksen lisäksemme. Tämäkin saattoi olla bluffia. No ei kun 5000 euroa paremmaksi, ja asunto oli meidän. Alkuperäisestä pyynnistä tingimme noin 25 000 euroa. Kysyimme kaupantekotilaisuudessa myyjiltä, mikseivät he yrittäneet saada asunnosta enempää. -"Halusimme myydä sen emmekä roikottaa kuukausitolkulla", oli vastaus.
Olimme siis kahden asunnon loukussa. Ei kiva, varsinkaan kun subprime-kriisit ja alati pahenevat rommausjutut kummittelivat mediassa. Oma kämppä myyntiin ASAP.
Laitoimme noin 10 000 euroa kovemman pyyntihinnan kuin välittäjät suosittelivat (liikuttavan yksimielisiä olivat hinnasta). Tupa oli täynnä katsojia, mutta ei ensimmäistäkään tarjousta. Kului kuukauden päivät, viisi näyttöä ja muutama privaattinäyttö. Aloimme olla epätoivoisia, pitäisikö hintaa pudottaa, kun kukaan ei edes jätä tarjousta?
Kuinka ollakaan, jostain sitten pölähti ostaja, joka tarjosi täsmälleen pyyntihinnan. Huh, homma hoidossa. Myöhemmin saimme kuulla, että kaksi muuta ostajaa oli soittanut hädissään välittäjälle ja ihmetelleet, että joko se meni?
Mitä opimme tästä kierroksesta? Ainakin sen, että asunnoissa on pk-seudulla todella paljon ilmaa, eikä pyyntihintaista tarjousta kannata jättää, jos asuntoa (meidän tapauksessa rivari) hankkii vähänkään syrjempää.
Opimme myös sen, että nousevat korot ovat pelottaneet ihmiset varovaisiksi. Mutta opimme myös sen, että jos PALAVASTI haluat jonkun kämpän, jätä tarjous, sillä kyllä sitä muutkin kyttäävät hinnanpudotuksen toivossa. Meidän kämppämme oli ostajalle ns. napakymppi sijaintinsa ja kuntonsa puolesta, ja mielestämme hän teki hyvät kaupat. Omiin kauppoihimmekin olemme erittäin tyytyväisiä.
Jonkinnäköinen hintojen lasku on varmasti alkanut, mutta vielä ainakaan ei ole rommannut. Kahden asunnon loukkulaisia on varmasti paljon ja kohta tämä suma alkaa purkautua. Mutta älkää kuvitelko, että halpa kämppä hyppää silmillenne. Joudutte näet kilpailemaan siitä!
Saimme lisää perhettä, joten syksyllä tuli ajankohtaiseksi muuttaa uuteen. Vanha asunto on hyvällä alueella pk-seudulla, mutta liian pieni.
Olimme kytänneet hyvää asuntoa jo noin vuoden päivät, tuloksetta. Aina oli jotain vikaa, yleensä huono kunto tai posketon hintapyyntö. Vihdoin lokakuussa tärppäsi. Lehdessä oli ilmoitus asunnosta, joka oli sopivalla, ei-kansainvälisellä alueella, vain muutaman vuoden vanha ja vielä kohtuuhintainen eli noin 50 000 euroa alle normaalin pyyntitason. Tupa oli aivan täynnä porukkaa, mutta kun jätimme tarjousta, kävi ilmi, että vain toinen on jättänyt tarjouksen lisäksemme. Tämäkin saattoi olla bluffia. No ei kun 5000 euroa paremmaksi, ja asunto oli meidän. Alkuperäisestä pyynnistä tingimme noin 25 000 euroa. Kysyimme kaupantekotilaisuudessa myyjiltä, mikseivät he yrittäneet saada asunnosta enempää. -"Halusimme myydä sen emmekä roikottaa kuukausitolkulla", oli vastaus.
Olimme siis kahden asunnon loukussa. Ei kiva, varsinkaan kun subprime-kriisit ja alati pahenevat rommausjutut kummittelivat mediassa. Oma kämppä myyntiin ASAP.
Laitoimme noin 10 000 euroa kovemman pyyntihinnan kuin välittäjät suosittelivat (liikuttavan yksimielisiä olivat hinnasta). Tupa oli täynnä katsojia, mutta ei ensimmäistäkään tarjousta. Kului kuukauden päivät, viisi näyttöä ja muutama privaattinäyttö. Aloimme olla epätoivoisia, pitäisikö hintaa pudottaa, kun kukaan ei edes jätä tarjousta?
Kuinka ollakaan, jostain sitten pölähti ostaja, joka tarjosi täsmälleen pyyntihinnan. Huh, homma hoidossa. Myöhemmin saimme kuulla, että kaksi muuta ostajaa oli soittanut hädissään välittäjälle ja ihmetelleet, että joko se meni?
Mitä opimme tästä kierroksesta? Ainakin sen, että asunnoissa on pk-seudulla todella paljon ilmaa, eikä pyyntihintaista tarjousta kannata jättää, jos asuntoa (meidän tapauksessa rivari) hankkii vähänkään syrjempää.
Opimme myös sen, että nousevat korot ovat pelottaneet ihmiset varovaisiksi. Mutta opimme myös sen, että jos PALAVASTI haluat jonkun kämpän, jätä tarjous, sillä kyllä sitä muutkin kyttäävät hinnanpudotuksen toivossa. Meidän kämppämme oli ostajalle ns. napakymppi sijaintinsa ja kuntonsa puolesta, ja mielestämme hän teki hyvät kaupat. Omiin kauppoihimmekin olemme erittäin tyytyväisiä.
Jonkinnäköinen hintojen lasku on varmasti alkanut, mutta vielä ainakaan ei ole rommannut. Kahden asunnon loukkulaisia on varmasti paljon ja kohta tämä suma alkaa purkautua. Mutta älkää kuvitelko, että halpa kämppä hyppää silmillenne. Joudutte näet kilpailemaan siitä!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Onnea vaan. Hyvä, että kaupat onnistui. Olen samaa mieltä siitä, että ilmaa on pk-seudulla ja rutosti. Mutta eri mieltä siitä, että kämpästä kannattaisi hirveästi ruveta kilpailemaan. OK, todelliset rahamiesten arvoasunnot miljoonahintoineen varmaan ovat asia erikseen, mutta normaalin työssäkäyvän keskituloisen kukkarolle sopivat kämpät ovat mielestäni sellaisia, joita tulee ja menee. Jos ei tärppää tänään niin odottaa vaan seuraavaa.
Mutta yllättävän paljon näyttää olevan noita "heti vapaa" -asuntoja. Kertoisiko se sitten jotain 2 as loukusta.
Kiitos.
Ei hirveästi kannatakaan kilpailla, enkä sitä tarkoittanut. Mutta hyvä kämppä uudehkosta talosta kiinnostaa taatusti muitakin, jos sijaitikin on ok. Monet kyttäävät sitä meneekö kämppä kaupaksi ja on valmis jättämään alemman tarjouksen.
Jos haluat jonkun tietyn kämpän, ei auta kuin maksaa pyynti (olettaen tietysti että pyyntihinta on asiallinen), ettet jää ilman tai joudu kilpailemaan muiden kanssa. Meidänkin tapauksessamme yksi olisi ollut valmis jättämään 10 000 euroa pienemmän tarjouksen, mutta ilmoitimme heti kättelyssä välittäjälle, että korkeitaan pari tonnia tullaan alas.
Toisaalta sitten samalla alueella on paljon vuodenkin myynnissä olleita asuntoja. Jos yrittää liian kovaa hintaa, kämppä menee "pilalle" eikä kiinnosta enää ketään.
Kaupankäynti on taitolaji.
Varsinkin suurempien firmojen välittäjät. Me olemme myyneet kaksi asuntoa, ja molemmilla kerroilla saimme juuri sen mitä välittäjä sanoi että asunnosta tulisimme saamaan.
Alennus on myös aina ollut laskettuna pyyntihintaa. Esimerikiksi edellistä asunnostamme halusimme 240 000- 245 000€, joten laitoimme myyntihinnaksi 250 000€. Lopulta kaupat sovittiin hintaan 244 000€, eli asuntomme hinnan "ROMMAUS!!!1111YKSI!!YKSI" oli noin 2,5%. Sitä edellisestä saimme noin 5% pyyntiä alemman hinnan, mutta oli pyyntikin silloin 50% enenmmän kuin maksoimme aiemmin.
Sukulaiseni myi juuri asuntonsa ensimmäselle katsojalle. Hän laittoi hinnan hieman välittäjän arviota alemmalle tasolle (ja myi itse säästäen välityspalkkion), ja asunto meni parissa viikossa. Hinta pyyntö oli samaa luokkaa kuin yhtiöstä saadut hinnat.
Summa summarum. Oikein hinnoitellut asunnot käyvät kaupaksi, ja ostajia tuntuu riittävän kaikkiin kokoluokkiin.
Vaikka hintojen nousu pysähtyisikin, en usko että tulee tilannetta jossa yhtäkkiä kaikille olisi saatavilla laadukkaita asuntoja halvalla.
Kyllä hinnat kaupunkialueella ovat sen verran hyvin välittäjien tiedossa, että he osaavat suunnilleen sanoa, millä hinnalla asunto sitten lopulta myydään. Meidän tapauksessamme kämpässä oli ns. luksusta mukana, ja sen takia nostimme tuon kymppitonnin arviota korkeammaksi. Ja yksi ostajahan riittää.
Mutta kuten sanottua, tingimme 25 000 euroa siitä rivarista, jonka hinta siis oli noin 50 000 euroa yleistä hintatasoa alempi. Kyseessä on iso asunto, 5 makkaria jne. Tässä tapauksessa "ROMMAUS!!1yksi1!" oli siis 75 000 euroa, jos sen niin laskee. Tosin alueen toteutuneisiin nähden hinta oli noin 15 000 - 20 000 euroa halvempi, vaikea sanoa, kun niin isoja asuntoja on alueella vähän.
Välittäjien kanssa tilanteesta keskusteluani sain sellaisen kuvan, että välittäjien arvioita ei uskota, vaan hintaan halutaan laittaa monta kymppitonnia päälle, kun se oma on muka niin hyvä jne. Tämä sitten aiheuttaa rauhoittuvilla markkinoilla nykyisen tilanteen, kauppa ei vain yksinkertaisesti käy jos hintaa ei ymmärrä pudottaa. Koskee erityisesti suuria asuntoja.
Voi olla että hinnat taas kääntyvät nousuun JOS korot laskevat, mutta nyt kauppaa tehdään asiallisilla hintapyynnöillä ja muut jäävät sitten sinne nettiin roikkumaan kuukausitolkulla.
nousu asuntojen hinnoissa on sekoittanut myyjien päät useissa tapauksissa. Etuovessa katsellessa pystyy heti sanomaan mitkä asunnot menevät kaupaksi ja mitkä tulevat keikkumaan kuukausikaupalla myytävänä.
Nyt kun huonot uutiset ovat palauttaneet ihmiset maan pinnalle, en usko että nämä aivan poskettomat hintapyynnöt kiinnostavat ketään.
Asuntoa etsiessämme jätimme lukemattomia kämppiä kokonaan katsomatta, koska hintapyyntö ei ollut tästä maailmasta. Ja etsimme siis kämppää vuoden päivät eli vielä keväällä ei ollut mistään subprimeistä tietoakaan.
Jos asuntonsa haluaa myydä, ei kannata pelottaa katsojia pois ylikorkealla hintapyynnöllä. Vielä tullaan näkemään sekin aika, jolloin välittäjät eivät enää ota toimeksiantoa vastaan, jos pyynti on liian kova. Kuka sitä huvikseen viitsii esittelyissä ravata.
On aivan tyhmää laittaa myyntiin välittäjälle älyttömään pyyntihintaan ja roikottaa sitä kuukausitolkulla. Lopulta tullaan alas ja välittäjä ottaa lisäksi omansa pois.
Kun myy itse ja laittaa hinnan oikealle tasolle, asunto näyttää halvalta ja ostaja löytää eikä tinkiä tarvitse.
Välittäjän käyttö on useimmissa tapauksissa täysin turhaa, siis jos satut olemaan ns. normaali ihminen varustettuna normaalein taidoin. Toki on pieni joukko ihmisiä, jotka karsastavat yksityiseltä ostoa, mutta puhutaan marginaalisesta joukosta.
Osakkeen myyntiin tämä pätee etenkin, sillä sehän on todella helppoa. Kiinteistökaupassa tosin todennäköisesti käyttäisin asiantuntijaa (en välttämättä tosin välittäjää ellen tietäisi jotain varmasti hyvää)
Näin on, mutta sen verran pitää vetää takaisin, että vaikuttaa missä asunto on myynnissä, millaisia (kuinka koulutettuja) immeisiä alueella asuu. Kerran myin uudehkoa kämppää, mutta ostajakandit olivat enimmäkseen eläkeläistä eikä niin koulutettuja. Vaikka teki mieli asuntoa, oli ostaminen heille vaikeaa eikä olisi onnistunut ilman ostajan tuttua ja turvallista pankkikonttoria.
Meidän tapauksessamme välittäjä teki todella paljon töitä asunnon myymiseksi. Mielestäni hän oli palkkionsa ansainnut.
Lisäksi onnistuimme neuvottelemaan normaalia pienemmän välityspalkkion.
teki?
Enpä nyt lue enää aloitusta uudestaan, mutta etkö maininnut, että teillä oli ihan ok kämpää myynnissä ok-alueelta ja saitte sen hyvin kaupaksi. Katsojiakin oli ollut paljon. Tällaisen myy helposti itse. Eri asia on asunnon kanssa, josta jo etukäteen tietää, ettei kaupankäynti tule olemaan helppoa. Silloin hyvän välittäjän käyttö kohtuuhintaan on perusteltua
En epäile, etteikö välittäjä olisi töitä tehnyt. Kysymys kuuluu, olisitko voinut tehdä itse samat hommat, joista nyt maksoit XX tuhatta euroa?
Minä ainakin tein(ja suurin osa tutuista myös) ja pääsin aika huikeille liksoille. Ja sitä paitsi, se myyminen kaikkinensa oli ihan mukavaa puuhaa eikä tosiaankaan kovin aikaavievää.
...joka ei kyllä totta puhuen ollut tullut mieleenikään. Itse ja tuttumme olemme myyneet asuntomme ihan tavalliselta "normaalimaineiselta" alueelta pk-seudulta, jolla ei takuulla ole asunut mitenkään erityisen korkeakoulutettuja ihmisiä ja hyvin on porukkaa käynyt katsomassa ja ostanut. Itse näkisin, että asunto sinänsä kaikkine ominaisuuksineen on se ylivoimaisesti merkittävin tekijä.
Ja sitä paitsi, mikä ongelma on, jos ostaja haluaa käyttää apunaan "pankkikonttoria"? Sehän on ihan ok, jos joku eläkeläinen haluaa toimia näin eikä mikään ongelma yksityiselle myyjälle.
Ei pankin käyttäminen ole ongelma. Yleensä kauppa sinetöidään pankissa ja se täysin ok. Se on teknisesti järkevää ja kätevää, mutta tarkoitin lähinnä niitä tapauksia, joissa luottamusta omaan "lukutaitoon" ei juurikaan ole, vaan kauppa täysin pankkineidin sanan varassa. On paljon ihmisiä, joille sinänsä selkeiden kauppakirjan virkkeiden sisältö on puolittain hepreaa.
En ymmärrä koko lausetta "välittäjä teki kovasti töitä". Välittäjä laittaa ilmoituksen lehteen ja odottaa asunnossa ihmisiä ja puhuu heidän kanssaan. Onko se erityisen kovaa myyntityötä?
Ei asuntoa voi kenellekään väkisin myydä. Välittäjän keinot ovat mielestäni hyvin vähäiset. Asunnon myyminen on lähinnä sitä, että odottaa että ostaja kävelee sisään. Jokainen voi tehdä sen, jos on siihen aikaa.
Toinen juttu on, että kaikki eivät uskalla ostaa yksityiseltä. Myyminen on helppoa, mutta ostaminen ei.
Joo, sanotaanko näin, etten itsekään oikein tiedä. Epäilen kuitenkin, että ns. "kilpailutti". Mutta en tiedä enkä ole kysynyt.
Itsellä ei olisi pokkaa mihinkään vedätykseen, kun jäisin heti kiinni jos vähänkään yrittäisin jotain.
ekalla näytöllä. Käytin paikalla kolme välittäjää ja valitsin sen joka ehdotti alhaisinta hintaa (erot oli pieniä) ja sitten pirtti myyntiin ehdotetulla hinnalla välityspalkkio 2k€ ja ekalla näytöllä tuli kolme tarjousta pyyntihintaa. Näistä valitsin sen jossa oli pisin vapautumisaika kun sen sai vielä nopeasti kirjallisena.
Tokihan olisin voinut saada pari prosenttia kovemmankin hinnan mutta kun olen rakentamassa uutta, niin halukkuus viettää aikaa näytönalla siivoten oli mitätön.
paitsi, että tuo 75 tonnin "alennus" kertomasi mukaan verrattuna "normaaliin" pyyntitasoon arveluttaa aika kovasti. Se voi toki pitää paikkansa, jos olette ostaneet asunnon arvo-alueelta ja hinta on ollut 500t
Pyynnistä siis saimme alas 25 000 euroa, emme enempää. Mutta kämpän pyynti oli siis alueen normaalia etuovi.com-tasoa noin 50 000 euroa alhaisempi. No 40-50 000, jotain sellaista kuitenkin.
Pyyntihintataso alueella on vastaavista, melko harvinaisista kämpistä noin 420 000 - 450 000. En viitsi kertoa itarkkoja lukuja enkä aluettakaan, etten tule tunnistetuksi. Vaikka asunto on iso, on se sentään vain rivari, eli ihan rahvaan kämppä. Nousevat korot ovat aiheuttaneet maksukyvyn laskua, mikä näkyy lainatiskillä. Lainallahan ne rivarinpätkät yleensäkin ostetaan.
Mutta mitään rommausta en todellakaan manaa, ennustanpahan vain sen, että hinnat muodostuvat jatkossa maksukyvyn mukaan. Jos korot eivät laske, on pyyntejäkin pakko pudottaa, jotta kauppa lähtisi taas käyntiin.
pyyntihinnalla? Tässä tämä taas nähdään! Oma on aina oikeanhintainen, jopa ylihintainen, mutta silti ostaja tekee hyvät kaupat:))) mutta toisen kämpässä oli siis 75000 euroa liikaa hintaa.
Ensin 50000 alle yleisen hintatason ja sitten vielä tingitte 25000 euroa! Tuota en usko ollenkaan! Pliis, anna nyt itse sitä asiallista keskustelua.
Meidän asunto oli kantakaupungissa erittäin hyvällä paikalla. Kantakaupungissa asunnot menevät edelleen kaupaksi, eikä hinnoissa ole alenemista tapahtunut. Toista on kehä ykkösen ulkopuolella. Usko tai älä.
tuossa ap:n kirjoituksessa mättää tosiasiallisesti tuo hänen arvionsa siitä, että alkuperäinen pyynti oli 50 tonnia alle alueen "normipyynnin". Jos ja kun tuo arvio on jonkin verran väärä, niin eihän tuo 25 tonnin poishöyläys pyyntihinnasta tuollaisesta pitkälti yli 400 tonnin asunnosta ole mikään suuri alennus.
Tuo on ihan tavallista, että ostaja ajattelee asian tietenkin omalta kantiltaan paremmaksi kuin se onkaan. (Eihän tosielämässä oikeasti näe 50 tonnia pienempiä pyyntejä vs. vastaava asunto). Illuusiota usein voi pahentaa myös se, jos alueella on tarjontaa suht vähän, jolloin vertailukelpoisia asuntoja ei ole--> voidaan verrata kahta asuntoa toisiinsa väärin perustein ja tehdä siitä vääriä johtopäätöksiä.
Kyllä se vain näin meni. Mutta eipä mennyt sitten tarjouksen hyväksymisessäkään aikaa kuin kolme päivää ekan näytön jälkeen. He halusivat myydä.