osa täälläkin kirjoittavista tuntuu häpeävän sairastumistaan. Heille on sama mitä he sairastavat ja miten heitä lääkitään sairauteen, josta ei ole olemassa diagnoosia tai varmuutta mitä se voisi olla.
Putoaminen sosiaaliturvan ulkopuolella katsotaan elämän arvojen tarkasteluun sopivaksi ja kuuluvaksi tilaksi. Vasta äärimmäinen köyhyys ja puute saa heidät heräämään ja huomaamaan elämänsä tarkoitus ja arvo. Tästä heräämisestä he kertovat ja uskovat, että elämänarvoja ei olisi muutoin löytynyt. Kerrotaan yleisesti, että nyt sitä aikaa on, kun kaikki turha on pois, on tilaa lapsille, kun koti on tyhjä, ruoka on terveellistä viimein, kun se tehdään kotona, on helppo siivota, kun ei omista juuri mitään ja asunto on pienenpieni. Pienuus koetaan läheisyytenä ja nöyryys elämää kohtaan saa elämän maistumaan elämästä, kun kaiken menettänyt on jäänyt perheen kanssa yksin ongelmiensa kanssa. Apua ei saa sosiaalipuolelta, ei lääkäreiltä, eikä sitä tarjoa kirkko tai järjestötkään.
Tärkeänä pidetään sitä, että tilanteeseen on sopeuduttu ja löydetty siitä omasta tilanteesta kaikki se hyvä mitä jäljellä on, eikä sitä ole paljon, mutta sen jäljelle jääneen, läheisten, perheen ja mahdollisesti ystävien arvo vain kasvaa. Tuntuu, että ääriköyhyys saa henkilöt tarttumaan läheisiin tiukasti kiinni, pelottavan tiukasti.
Miten elämä ääriköyhyydessä, ilman hoitoa ja tukea koetaan niin tärkeäksi. Miksi siitä pitää erityisesti mainita, että vasta se sai elämänarvot kohdalleen? Miksei niitä arvoja ja elämää ollut näillä henkilöillä aikaisemmin?
Tuntuu, että sairastuneet ovat olleetkin niitä työorjentoituneita ja heidän sairastuttuaan on ollut järkytys huomata, ettei se työyhteisö olekaan tukena, sairastunut onkin jäänyt yksin, ehkä ivattavana tekosairaana vielä. Ammattitautitutkimukset eivät ole tuottaneet tulosta ja näin henkilö on leimattu ikuisesti tekosairaaksi. Vaikka tutkimukset ovat aivan lastenkengissä, niiden avulla lyödään jo lyötyä. Apua ei saa mistään.
Jäljelle jää omaiset jos hekään, sillä täältä on luettu omaisten jättämistä sairastuneista, riidoista perheen ja ystävien kanssa. Riidoista lääkäreiden ja tutkijoiden kanssa. Yksi yhteinen asia on, epävarmuus kaiken suhteen. Sitä elämän kivijalkaa ei enää ole, ei tukea ei turvaa. Yksinäiset sairastuneet ovat vaikeimmissa tilanteissa ja heidän jaksamisensa ei ole kenenkään ongelma.
Siksi heidän on pakko jaksaakseen hyväksyä järjetön toiminta, tietämättömyys, ääriköyhyys ja vääryydet, jaksaakseen elää elämää, jossa jäljellä edellisestä on vain muistot.
Putoaminen sosiaaliturvan ulkopuolella katsotaan elämän arvojen tarkasteluun sopivaksi ja kuuluvaksi tilaksi. Vasta äärimmäinen köyhyys ja puute saa heidät heräämään ja huomaamaan elämänsä tarkoitus ja arvo. Tästä heräämisestä he kertovat ja uskovat, että elämänarvoja ei olisi muutoin löytynyt. Kerrotaan yleisesti, että nyt sitä aikaa on, kun kaikki turha on pois, on tilaa lapsille, kun koti on tyhjä, ruoka on terveellistä viimein, kun se tehdään kotona, on helppo siivota, kun ei omista juuri mitään ja asunto on pienenpieni. Pienuus koetaan läheisyytenä ja nöyryys elämää kohtaan saa elämän maistumaan elämästä, kun kaiken menettänyt on jäänyt perheen kanssa yksin ongelmiensa kanssa. Apua ei saa sosiaalipuolelta, ei lääkäreiltä, eikä sitä tarjoa kirkko tai järjestötkään.
Tärkeänä pidetään sitä, että tilanteeseen on sopeuduttu ja löydetty siitä omasta tilanteesta kaikki se hyvä mitä jäljellä on, eikä sitä ole paljon, mutta sen jäljelle jääneen, läheisten, perheen ja mahdollisesti ystävien arvo vain kasvaa. Tuntuu, että ääriköyhyys saa henkilöt tarttumaan läheisiin tiukasti kiinni, pelottavan tiukasti.
Miten elämä ääriköyhyydessä, ilman hoitoa ja tukea koetaan niin tärkeäksi. Miksi siitä pitää erityisesti mainita, että vasta se sai elämänarvot kohdalleen? Miksei niitä arvoja ja elämää ollut näillä henkilöillä aikaisemmin?
Tuntuu, että sairastuneet ovat olleetkin niitä työorjentoituneita ja heidän sairastuttuaan on ollut järkytys huomata, ettei se työyhteisö olekaan tukena, sairastunut onkin jäänyt yksin, ehkä ivattavana tekosairaana vielä. Ammattitautitutkimukset eivät ole tuottaneet tulosta ja näin henkilö on leimattu ikuisesti tekosairaaksi. Vaikka tutkimukset ovat aivan lastenkengissä, niiden avulla lyödään jo lyötyä. Apua ei saa mistään.
Jäljelle jää omaiset jos hekään, sillä täältä on luettu omaisten jättämistä sairastuneista, riidoista perheen ja ystävien kanssa. Riidoista lääkäreiden ja tutkijoiden kanssa. Yksi yhteinen asia on, epävarmuus kaiken suhteen. Sitä elämän kivijalkaa ei enää ole, ei tukea ei turvaa. Yksinäiset sairastuneet ovat vaikeimmissa tilanteissa ja heidän jaksamisensa ei ole kenenkään ongelma.
Siksi heidän on pakko jaksaakseen hyväksyä järjetön toiminta, tietämättömyys, ääriköyhyys ja vääryydet, jaksaakseen elää elämää, jossa jäljellä edellisestä on vain muistot.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minäpä työtatapaturman uhri v. 1995 vastaan Sinulle mielipiteisiisi omasta näkö- ja kokemuskulmastani.
Asenneongelma
Kirjoittanut: sairaudesta, 13.12.2007 klo 10.40
"osa täälläkin kirjoittavista tuntuu häpeävän sairastumistaan."
***En häpeä millään muotoa sairauttani. Miksi häpeäisin?
"Heille on sama mitä he sairastavat"
****Minulle ei ole sama mitä sairastan. Sairauteni on ttl diagnosoinnut astma, ja myös
useat keuhkotautilääkärit ovat tuon todenneet astma. Elän siis vaikean astman kanssa.
"ja miten heitä lääkitään sairauteen"
****Lääkitykseni olen kokenut helpotukseksi siitä alkaen, kun ensimmäinen tukehtumisen
tunne tuli sain avun astmalääkkeistä.
"josta ei ole olemassa diagnoosia tai varmuutta mitä se voisi olla."
****Minulle on annettu jykevä diagnoosi astma=ttl. Ja siihen luotan silmittömästi.
Tuon diagnoosin ovat antaneet Suomen huippu lääkärit, miksi en luottaisi heihin.
"Putoaminen sosiaaliturvan ulkopuolella katsotaan elämän arvojen tarkasteluun sopivaksi ja kuuluvaksi tilaksi."
****Kun putosin sosiaaliturvan ulkopuolelle, niin silloin myin asuntoni ja elin napisematta
sillä rahalla, kunnes sain sairauseläkkeen diagnoosilla astma.
Mainitsemasi "kuuluva tila" ainakin minun
kohdalla oli ainut tila tässä Suomalaisessa yhteiskunnassa tällä vuosikymmenellä.
"Vasta äärimmäinen köyhyys ja puute saa heidät heräämään ja huomaamaan elämänsä tarkoitus ja arvo."
****Äärimmäinen köyhyys ei ole kohdannut ainakaan minua.
Vertaan itseäni mm. asuntovelallisiin, jotka eivät omista mitään.
Suomalaiset tilastot mielestäni vääristävät tiedon.
Esim.1: Köyhä on se joka tienaa tai saa eläkettä alle 1000,00 euroa?
Tuolla alle 1000 euroa saavalla voi olla ruhtinaallinen omaisuus,
mm. maalaistalo metsineen - en puhu itsestäni.
Esim.2: Rikas saa yli 1000 euroa, siitä vero pois, siitä asuntolaina pois, kulutuslaina pois.
Tuo suurempaa tuloa nauttiva ei omista mitään, hänellä on vain velkaa. Onko hän rikkaampi
kuin esim. 1, maalaistalon metsineen omistava?
Eli kumpi Sinun mielestäsi on se varakaampi ?
"Tästä heräämisestä he kertovat ja uskovat, että elämänarvoja ei olisi muutoin löytynyt."
****Sairaus itse muutti välittömästi puhjettuaan elämäni ja sen arvot.
"Kerrotaan yleisesti, että nyt sitä aikaa on, kun kaikki turha on pois,
on tilaa lapsille,"
****Noin se menee luonnollisesti aina, jos työ jää pois eli ihminen jää eläkkeelle elämän tyyli
muuttuu pakostakin.
"ruoka on terveellistä viimein, kun se tehdään kotona"
***Minulla avautui ruuan ihmeellinen maailma, kun jäi aikaa, olen tutustunut suomalaisen
ruuan terveydellisiin vaikutuksiin, tutkinut. Se on mielenkiintoista tutkia, ja sitten laittaa
terveellistä ruokaa. Ruon parantavaa vaikutusta on tutkittu mm. Englannissa.
Tulokset olivat hämmästyttäviä mm. masentuneilla.
Eli olet sitä mitä syöt. Miten Sinä syöt?
"on helppo siivota, kun ei omista juuri mitään ja asunto on pienenpieni."
****Niin miten päin kullakin menee pienentyykö vai muuttuuko suuremmaksi,
kun sairaus vie mm. maaseudun raikkaaseen ilmaan "suurkaupungin" saasteista.
"Pienuus koetaan läheisyytenä ja nöyryys elämää kohtaan saa elämän maistumaan elämästä"
****Minä tunsin itseni "pieneksi" ennen sairautta, sairauden taistelun tiimellyksessä
olen kasvanut suorastaan tiikeriksi:-
"...yksin ongelmiensa kanssa."
***Meillä ihmisillä tuppaa aina olemaan ongelmia olimme terveitä tai sairaita niin ongelmia
riittää. Elämään kuuluu ongelmia. Elämä ei ole pelkkää viihdettä ja lisää viihdettä -tyyliä.
Todellisessa elämässä meillä kaikkilla on aina jokin ongelma meneillään.
Huonoja päiviä, hyviä päiviä, niitä meillä kaikilla ihmisillä on arvoon ja asemaan katsomatta.
Minä voin kertoa sinulle, että minä itse olen positiivinen ja iloinen sairaudestani ja
sen tuomista ongelmista huolimatta ja huolimatta
elämään kuuluvista huonoistakin päivistä. Ja >Ongelmat ovat sitä varten, että ne ratkaistaan.
"Apua ei saa sosiaalipuolelta, ei lääkäreiltä, eikä sitä tarjoa kirkko tai järjestötkään."
***Niin apua ei saa sossusta silloin kun sinulla on omaisuutta. Tuo omaisuus pitää syödä ensin
pois. Mutta LÄÄkäreiltä minä ainakin olen saanut suuren avun ja tuen, omalta lääkäriltäni.
Luotan häneen.
"Tärkeänä pidetään sitä, että tilanteeseen on sopeuduttu"
***Elämään yleensä on aina hyvä pyrkiä sopeutumaan. Elämä vaatii sopeutumista joka käänteessä.
"...ja löydetty siitä omasta tilanteesta kaikki se hyvä mitä jäljellä on"
***Viisas ihminen löytää omaksi hyväkseen kaikesta elämän tilanteestaan hyvän.
"eikä sitä ole paljon, mutta sen jäljelle jääneen, läheisten,
perheen ja mahdollisesti ystävien arvo vain kasvaa."
****Nuo arvot ovat mielestäni elämän tärkeimpiä arvoja.
"Tuntuu, että ääriköyhyys saa henkilöt tarttumaan läheisiin tiukasti kiinni, pelottavan tiukasti."
***Minulla ainakin sairauden ja omaisuuden menetyksen myötä kasvoi rohkeus kohdata oma itseni.
Nykyihmiselle on erittäin vaikeaa jäädä omien tunteidensa kanssa kahden kesken eli kohdata
oma itsensä mikä olisi erittäin tärkeää jokaiselle ihmiselle.
"Miten elämä ääriköyhyydessä, ilman hoitoa ja tukea koetaan niin tärkeäksi."
***Kukahan meistä kosteusvaurioista sairastuneista on jäänyt ilman hyvää hoitoa, ilman tukea?
"Miksi siitä pitää erityisesti mainita, että vasta se sai elämänarvot kohdalleen?"
***Lue yllä olevat vastaukseni.
"Miksei niitä arvoja ja elämää ollut näillä henkilöillä aikaisemmin?"
****Miksi noin kuvittelet, että ei ollut elämän arvoja aikaisemmin.
Minulla ainakin on aina ollut ylevät elämän arvot oli tilanne kuin tilanne.
On myös nyt, sairaus ei vie elämän arvoja, mutta voi kyllä tuoda lisää
saada ihmisen havahtumaan mitä elämä todella on.
"Tuntuu, että sairastuneet ovat olleetkin niitä työorjentoituneita ja
heidän sairastuttuaan on ollut järkytys huomata"
***Niin minä voin vastata sinulle, että olin todella työorjentoitunut,
kesti ja vei aikaa sopeutua ei-työelämään, mutta sopeuduin.
Vakava sairaus on aina ihmiselle järkytys, sitä ei pidä väheksyä.
Menetetty terveys on shokki.
"ettei se työyhteisö olekaan tukena, sairastunut onkin jäänyt yksin"
***Sairastunut jää helposti yksin. Miksi? Työkaverit ja läheiset ahdistuvat
tuon kaiken keskellä, kun eivät voi auttaa.
"ehkä ivattavana tekosairaana vielä."
***Se joka ivaa vakavasti sairastunutta on yksinkertaisesti sivistymätön moukka,
ei muuta. Saa minun puolestani jäädä omaan arvoonsa.
"Ammattitautitutkimukset eivät ole tuottaneet tulosta"
***Minä sain ammattitaudin sairastuttuani kosteusvaurioista, diagnoosi astma.
Sain avun.
"ja näin henkilö on leimattu ikuisesti tekosairaaksi."
****Ainoastaan täysin tietämätön ihminen leimaa, ei kukaan muu.
"Vaikka tutkimukset ovat aivan lastenkengissä, niiden avulla lyödään jo lyötyä."
***Kukahan mahtaa lyödä?
"Apua ei saa mistään."
***Avun saa lääkäriltä, tukea saa vertaisiltaan. Elämään tuo myös paljon apua
taide, musiikki, kirjoittaminen, hyvän kirjan lukeminen, ja tieto sairaudesta.
"Jäljelle jää omaiset jos hekään"
***Minulle on opetettu "sinä itse seisot aina ja joka tilanteessa itse omilla jaloillasi ei kukaan muu".
"sillä täältä on luettu omaisten jättämistä sairastuneista, riidoista perheen ja ystävien kanssa."
***Nuo kaikki ongelmat yleensä tulevat juuri siitä, että nuo ihmiset ahdistuvat, kun eivät voi
auttaa omaistaan sairaudessa ja sen tuomassa taloudellisessakin ahdingossa.
Kysyisit mieluummin >Miksi Suomessa syntyy taloudellinen ahdinko >työtapaturman uhrille.
Missä on työsuojelu, työturvallisuus -sanat? Ovatko hukkuneet nuo sanat, kadonneet taivaan
tuuliin?
"Riidoista lääkäreiden ja tutkijoiden kanssa."
*** Vakavasti sairastunut voi oireilla myös psyykkisesti, jolloin purkaa pahaa oloaan
juuri lääkäriinsä, noinkin voi käydä. Tutkijoiden kanssa ei varmasti monikaan ole riidoissa,
kysymyksiä voi esittää tutkijoille ja etsiä itse tietoa, jos on saanut hyvin ristiriitaisia
tietoja. Se ei tarkoita, että riitelee tutkijoiden kanssa jos on saanut erilaista tietoa
ja pyytää jotakuta tahoa tutkimaan/tarkistamaan kuka puhuu totta.
"Yksi yhteinen asia on, epävarmuus kaiken suhteen."
****Elämä on yleensä useimmilla vuoristorata.
"Sitä elämän kivijalkaa ei enää ole, ei tukea ei turvaa."
*** Ihmisen pitää seisoa omilla jaloillaan aina. Ihminen syntyi yksin, lähti yksin.
"Yksinäiset sairastuneet ovat vaikeimmissa tilanteissa ja heidän jaksamisensa ei ole kenenkään ongelma."
***Minä olen yksinäinen. Viihdyn yksin erittäin hyvin. Nyt voin olla sairauteni kanssa
miten vain se ei haittaa ketään, erittäin huonot päivätkään.
Olen suhtkoht onnellinen sinkku sairaudestani huolimatta.
"Siksi heidän on pakko jaksaakseen hyväksyä järjetön toiminta, tietämättömyys,
ääriköyhyys ja vääryydet, jaksaakseen elää elämää, jossa jäljellä edellisestä on vain muistot."
***Tuossa tiivistyy jo koko maailman, koko maapallon kansojen elämän kirjo.
http://www.youtube.com/watch?v=_-BP4q7yptY
On lohduttavaa, että täällä on myös kaltaisiasi asioihin asiallisesti ja tietämyksellä osallistuvia ihmisiä.
Tuokin väite, ettei sosiaalipuolelta saa apua, on todellakin omituinen. Toimeentulotuki on lakisääteinen etuus kuten työttömyyskorvaus, kansaneläke, lapsilisä jne. Kyllä sitä kaikki saavat, jotka ovat siihen oikeutettuja. Ne, joilta se on evätty, ovat ilmeisesti ihmisiä, jotka katsovat, että toimeentulotuki on sitä varten, että ihminen säilyttää entisen elintasonsa (ja omaisuutensa), kun ansiotaso laskee.
siitä ei pitäisi olla kyse, että minäpä kirjoitan tässä kritiikin ja siinä se oikea totuus on. Kuten kirjoittaja jo kertoi, ei yhtä totuutta ole, tärkeintä on keskustelu aiheesta. Eikä varmaankaan ole kyse sosiaalituen väärinkäytöstä tulotasoon johon henkilöt ovat tottuneet. Kyllä se totuus on, ettei nuo tuet kuulu juuri kenellekään. Ei saa omistaa yhtään mitään, kaikki omaisuus on myytävä ja syötävä, jos myynti edes onnistuu. Ja jos auto myydään, voi olla vaikea päästä kauppaan yms. Ei nämä asiat ole niin yksioikoisia, ei pidä syyllistää henkilöitä jotka ongelmien kanssa ihan oikeasti joutuvat pärjäämään. Helppoa sitä on kertoa mitä kaikkia tukia on olemassa, oikeasti ... aikuisten oikeasti tilanne on toinen, aivan toinen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000031101603
" Kyllä se totuus on, ettei nuo tuet kuulu juuri kenellekään. "
Jos Suomessa elää 238.000 kotitaloutta (v. 2005) toimeentulotuen varassa, ei voi sanoa, etteikö nuo tuet kuulu kenellekään.
Kun ansiotulot laskevat on edessä elintason lasku. Ei autonkaan myyminen ole mikään maailmanloppu. Sadat tuhannet perheet joutuvat selviämään ilman sitä. Asennekysymys. Harvempi toimeentulotukiasiakas on itse syyllinen tilanteeseensa. Suurimman osan takaa löytyy onnettomia olosuhteita, joihin he eivät ole voineet vaikuttaa. Heidänkin kaikkien on pärjättävä ihan oikeasti ongelmiensa kanssa. Ei kai kukaan voi oikeasti ajatella, että myös niille ihmisille, jotka vain haluavat säilyttää tulotasonsa ja omaisuutensa jaettaisiin sosiaaliavustuksia.
haluamme säilyttää edes tämän elämäntason/terveydestä sen mitä on jäljellä. Siksihän juuri yritämme järjestää elämäämme nyt parhaan kykymme mukaan, että se ei olisi vain päivästä toiseen elossa pysymistä, vaan myös elämistä....
Minun elämäni on paljon ollut sängyn, vessan ja ruokapöydän välissä kulkemita. Sairaalassa makaamista, vuosia pimeää. Haluaisin toteuttaa unelmiani nyt kun terveydentilani sen sallii harrastusten merkeissä, joista olen aina haaveillut,tavata ystäviä muissakin merkeissä,kuin sairauksien, tutustua uusiin ihmisiin, käydä konserteissa... Eli, jos terveydentilani nyt sallisi, niin sitten pahimmassa tapauksessa rahatilanne ei salli, kuin välttämättömimpään... Ja ilman jalkoja ei pärjää ilman autoa... No tilaan näkövammaisten kirjastosta CD-kirjoja ja teen mielikuvamatkoja.... Se on vielä ilmaista, se.
ja heidän toimeentulonsa on kyseessä. Jo HL teki tutkimustyötä siitä, että tilanne on vaikea ja siitähän se tunnetusti on vain vaikeutunutkin vain. Mitä tukia saisi hometalossa asuva perhe, äti, isä ja 4 lasta, vanhempien olessa sairaina ja sairastumisen loppua ei näy? He eivät jaksa järjestellä asioitaan itse, ei ole kyseessä laiskuus vaan sairaus ja siitä johtuvat ongelmat. Vanhemmat omistavat talon pankin kanssa ja heillä on kulkemiseen kaksikin autoa, vanhoja ja käytännössä arvottomiakin, mutta tarpeellisia, koska julkista liikennettä ei ole, ei ole mahdollista käydä töissä ilman autoja. Sitten kun he joskus parantuvat sairaudestaan. Nyt he asuvat tilapäisesti vuokratussa talossa ja omistusasunto on tyhjillään.
Mitkä tuet olisivat heille tulossa ja tyrkyllä. Sairaslomat ovat olleet niin pitkiä, ettei tuloja enää ole. Lääkäri ja lääkkeet vievät osansa, loppuelämään ei juuri ole varaa. Mutta kerrohan ne tuet, niin he osaavat niitä hakea?
"Harvempi toimeentulotukiasiakas on itse syyllinen tilanteeseensa. Suurimman osan takaa löytyy onnettomia olosuhteita, joihin he eivät ole voineet vaikuttaa."
Autoa ei tarvitse myydä saadakseen toimeentulotukea, jos se on välttämätön perheen itsenäisen selviytymisen kannalta. PÄINVASTOIN. Auton aiheuttamiin kuluihin on sellaisessa tapauksessa mahdollista saada TUKEA toimeentulotuen lisäosasta. Tiettyjen edellytysten täyttyessä myös kahden asunnon kustannukset voidaan huomioida toimeentulotukilaskelmissa. Lisäksi Kelalta on mahdollisuus saada asumistukea vuokra-asunnon vuokraan, vaikka omistaisi toisen asumiskelvottoman asunnon, jos tulotaso sitä edellyttää. Vähävaraiset voivat lisäksi saada asuntorahastolta korjausavustuksia sairaan talonsa korjauksiin. Lääkkeet, lääkärit ja muut sairaanhoitokustannukset korvataan erillisinä toimeentulotuesta, jos omat tulot eivät siihen riitä.
Jos asiointi ei suju sosiaalityöntekijän kanssa eikä itse ole perillä tukiviidakosta tai jaksa niitä selvittää, niin sitä varten on kunnissa sosiaaliasiamies, jonka velvollisuuksiin auttaminen näissä asioissa kuuluu.
Hometalollinen ei saa asumistukea koska katsotaan että on omaisuutta eli se homeinen asumiskelvoton talo. Näin se kuules menee käytännössä.
Auton aiheuttamiin kuluihin tilanne on aivan sama.
Asuntorahaston korjausavustuspäätöksillä on kriteereitä joita ei todellakaan voi moni hometalollinen täyttää, vaikka talo on asumiskelvoton ja kaikenlisäksi päätösten odottelu vie kuukausia ja kun lopulta sen saat, se onkin hylätty päätös.
Moni sosiaaliasiamies on aivan ulkona omasta toimenkuvastaan. Vain harvoilla paikkakunnilla heiltä on hometalollinen saanut asiallista neuvontaa josta on ollut jotain hyötyäkin.
Teoriassa kaikki on niin helppoa ja kaunista, mutta todellisuudessa tukiverkoston viidakko on aika härski hylkypäätöksillään.
nim. kokemusta on itselläni ja tietoa myös muiden kohtalosta samassa tilanteessa
että etuudet ovat jääneet saamatta liian suurten tulojen takia. Itse olen ainakin saanut asumistukea Kelalta vuokra-asuntoon, vaikka olen omistanut hometalon (terveydensuojeluviranomaisen lausunto terveyhaitasta siinä). Sen lisäksi olen siinä samassa tilanteessa saanut myös toimeentulotukea.
Jos saa normaalia kuukausipalkkaa tai sen perusteella määräytyvää sairauspäivärahaa/työttömyyskorvausta tulotaso ylittää useimmiten toimeentulotukirajat. Varsinkin, jos perheessä on kaksi huoltajaa, niin toimeentulotuki- tai asumistukinormien tasolle ei pääse. Etuuksien epäämisen kohdalla on siis kysymys liian suurista tuloista eikä tukien puutteista aidosti vähävaraisille. Perustoimeentulotuki on lakisääteinen subjektiivinen oikeus.
Kyllä nyt olet perin pihalla tämän maan sosiaalijärjestelmän koukeroista.
Ei pitäisi unohtaa miten valtion laitokset ovat kytkykaupassa vakuutus-ym. laitoksien kanssa.
Pelkkää p... mainostetaan ihmisille tämän maan hyvinvoinnista.
Alahan jo katsoa omasta sisäänpäin lämpiävästä maailmastasi ja huomata millaista jallitusta kaikki tämä hyvinvointi nykyään on.
mainostetaan hyvinvointivaltiona on tosiaankin tänä päivänä täysi kupla. Joskus saattoi asia olla niin, mutta ei ole enää pitkään aikaan ollut. Tämä yhteiskunta on amerikkalastunut kovaa vauhtia ja siihen ei hyvinvoinnit sovi. Vain ne pärjäävät, joilla on tarpeeksi pätäkkää.