Kotipaikkakunnaltani lähtee motari lähes keskeltä kaupunkia. Muutama sata metriä ennen 120:n merkkiä, eli varsinaista motaria, tie menee sillan yli ja heti sillan jälkeen on ramppi josta pääsee yhdelle esikaupunkialueista. Tää ramppi kaartaa sen samaisen sillan alle siten, että rampilta ulos tultaessa keula osoittaa lähes samaan suuntaa kuin motari, eli ramppi tekee lähes täyden ympyrän. Se on sen verran tiukka, että siinä on kiva kantata tonnikuutioisella kyykyllä n. 70:n vauhdissa tappi asfalttia raapien. Leveyttä rampilla on sellaset kaks autonleveyttä. Vaikka se ei toki laillista olekaan, mutta koska vauhti ei ole kova ja ramppi on tietenkin yksisuuntainen (kuten kaikki vastaavat), tuollainen täyskanttaus "pienellä" ylinopeudella on kohtuullisen turvallista tuollaisessa paikassa. Paitsi tunti sitten...
Meikäpoika tulee kuten satoja kertoja aikaisemminkin ja vastaan tulee kullanvärinen Toyota Corolla! Ratissa n. 5-kymppinen nainen ja vauhtia 1km/h per ikävuosi. Vi**u vieköön mikä tunne! Tuolla tavalla kantaten ei oikein voi kantata enää lisää, eikä jarruja voi juurikaan käyttää, koska pito on jo muutenkin lähellä maksimia, joten oikealle puolelle väistäminen tai voimakas jarrutus olis saanut sliksit irti asfaltista ja matka olis jatkunut vaakatasossa Corollan keulan alle. Ensin pyörä ja sitten jätkä. Tonnikuutioisella kyykyllä (tuskin paljon pienemmälläkään!) vaistäminen auton vasemmalle puolelle ei olisi ollut mahdollista. Matka ei olisi missään tapauksessa riittänyt, vaan varma törmäys keskelle Corollan keulaa olis lievästi karrikoiden vastannut ajamista 120km/h seinään! Mä olen ihan saletti, että kuski ei edes huomannut ajavansa ykssuuntaista väärään suuntaan.
Kotelokuski tuli siis keskellä tietä, ei väistänyt milliäkään, eikä painanut jarrua. Se tuli vaan ja olis tullut päälle jos mä en sattumalta olis kantannut koko kurvia alusta lähtien lähes viivan viertä oikeassa laidassa. Pienellä (niin suurella kuin tässä tilanteessa edes voi!) korjauksella väliin sai jäämään n. 30cm.
Niin, mitkä ne neuvot olikaan? Ne on ne samat mitä mä olen jo monta kertaa tälläkin palstalla toitottanut: moottoripyörällä liikkuessa on varottava aina autoa. Tuli se sitten oikealta tai vasemmalta, stop-merkin tai kolmion takaa, tai sieltä mistä sen ei edes pitäisi tulla. Moottoripyöräilijän on koko ajan hakemalla haettava liikenteen ongelmatilanteita, oltava siis vähän niin kuin olis ongelmatutka päällä koko ajan. Kun ongelman huomaa, se pitää pystyä välittömästi ratkaisemaan. Kotelokuskeilla on se kotelo ja turvatyynyt ja -vyöt ympärillä suojana, kun taas motoristilla ei ole mitään muuta kuin oma toiminta. Törmäystilanteessa motoristi on aina häviäjä. Ihan päivänselvä asia, joka kuitenkin helposti unohtuu ajanmittaan jos läheltä piti- tilanteita ei satu. Tää ei sitten tarkoita sitä, että mussa ei tässä tapauksessa ollut mitää vikaa. Sillä ei edes olisi mulle mitään merkitystä jos kunnon crashi olis sattunut kohdalle.
Turvallista matkaa joka jannulle ja tytsille.
Meikäpoika tulee kuten satoja kertoja aikaisemminkin ja vastaan tulee kullanvärinen Toyota Corolla! Ratissa n. 5-kymppinen nainen ja vauhtia 1km/h per ikävuosi. Vi**u vieköön mikä tunne! Tuolla tavalla kantaten ei oikein voi kantata enää lisää, eikä jarruja voi juurikaan käyttää, koska pito on jo muutenkin lähellä maksimia, joten oikealle puolelle väistäminen tai voimakas jarrutus olis saanut sliksit irti asfaltista ja matka olis jatkunut vaakatasossa Corollan keulan alle. Ensin pyörä ja sitten jätkä. Tonnikuutioisella kyykyllä (tuskin paljon pienemmälläkään!) vaistäminen auton vasemmalle puolelle ei olisi ollut mahdollista. Matka ei olisi missään tapauksessa riittänyt, vaan varma törmäys keskelle Corollan keulaa olis lievästi karrikoiden vastannut ajamista 120km/h seinään! Mä olen ihan saletti, että kuski ei edes huomannut ajavansa ykssuuntaista väärään suuntaan.
Kotelokuski tuli siis keskellä tietä, ei väistänyt milliäkään, eikä painanut jarrua. Se tuli vaan ja olis tullut päälle jos mä en sattumalta olis kantannut koko kurvia alusta lähtien lähes viivan viertä oikeassa laidassa. Pienellä (niin suurella kuin tässä tilanteessa edes voi!) korjauksella väliin sai jäämään n. 30cm.
Niin, mitkä ne neuvot olikaan? Ne on ne samat mitä mä olen jo monta kertaa tälläkin palstalla toitottanut: moottoripyörällä liikkuessa on varottava aina autoa. Tuli se sitten oikealta tai vasemmalta, stop-merkin tai kolmion takaa, tai sieltä mistä sen ei edes pitäisi tulla. Moottoripyöräilijän on koko ajan hakemalla haettava liikenteen ongelmatilanteita, oltava siis vähän niin kuin olis ongelmatutka päällä koko ajan. Kun ongelman huomaa, se pitää pystyä välittömästi ratkaisemaan. Kotelokuskeilla on se kotelo ja turvatyynyt ja -vyöt ympärillä suojana, kun taas motoristilla ei ole mitään muuta kuin oma toiminta. Törmäystilanteessa motoristi on aina häviäjä. Ihan päivänselvä asia, joka kuitenkin helposti unohtuu ajanmittaan jos läheltä piti- tilanteita ei satu. Tää ei sitten tarkoita sitä, että mussa ei tässä tapauksessa ollut mitää vikaa. Sillä ei edes olisi mulle mitään merkitystä jos kunnon crashi olis sattunut kohdalle.
Turvallista matkaa joka jannulle ja tytsille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.