Olen miettinyt erästä asiaa todella todella kauan ja ajattelin että olisi kiva jutella aiheesta vaikka vähän nuorempien ihmisten kanssa, vaikka itse olenkin jo hieman vanhempi mutta luulen että ei tällä palstalla mitää ikärajaa ole juttelemiselle. Eli pyytäisin sitten asiallista keskustelua ja sellaiset pissisviestit yms. lapselliset teiniäksäthommia ei tähän ketjuun sitten mielellään kirjotettaisiin. (Vaikka sanotaankin, että täällä on suomen lapsellisimmat foorumikirjoittajat, niin kuiteskin...)
Mutta jos sit kertoisin vähän ajatuksiani:
Olen 20-vuotias mies. Olen jo pitemmän aikaan miettinyt erästä asiaa, jota varmaa joku muukin on: Miksi en ole löytänyt sellaista ihmistä, jonka kanssa voisin jakaa elämän ilot ja surut? Itselläni on jonkinlaista seurusteluhistoriaa takana, mutta kuitenkin tuntuu että niistäkää jutuista ei tullu oikein mitään... eivät kestäneet kovinkaan pitkään jne. Mutta menneet menneitä.
Olen pannut merkille, että tuntuu siltä että nykyaikana ulkonäkö tuntuu olevan ratkaiseva kriteeri siitä, että voiko seurustella toisen kanssa. Ja pakko kait tässä on heti sanoa, että en ole mistää parhaimmasta päästä todellakaa ulkonäössä. Olen ylipainoinen ja tiedän sen (tosin se ei liity kovasti tähän).. Luonteeltani olen luotettava, rehellinen, huumorintajuinen, rauhallinen, tunnollinen, kiltti, herkkä ja myös jonkin verran ujo/hiljainenkin...
Alkoholia käytän todella harvoin ja jos käytänkin niin kohtuudella, että esimerkiksi humalassa en ole ollut koskaan. Tupakkaan en ole koskenut ikinä, enkä aiokkaan koska mun mielestä siinä ei ole mitään järkeä.
Voisiko kukaan vastakkainen sukupuolen ottaa minua oikeasti tosissaan? Näkee kyllä usein kadulla, että moni nuori mies ja nainen ovat yhdessä ja onnellisia.. siitä tulee haikea olo kun itsellä ei ole ketään.. Tuntuu että kukaan ei halua tutustua tosissaan... Olen yrittänyt etsiä muun muassa internetin kautta kumppania, mutta tuloksetta. On muutama kerta ollut, että olen itse ottanut yhteyttä johonkin henkilöön, mutta en ole saanut minkäänlaista vastakaikua. Tuskin mistään baaristakaan, sitä kumppania en löydä koska en ole hirveästi sellainen ihminen, että joka viikonloppu pitää pyöriä baareissa. Toki olen käynyt muutaman kerran, mutta tuntuu että se ei kuitenkaan ole se oikea paikka löytää kumppania. Ennemmin sieltä löytyy niitä yhden illan juttuja, joita itse en harrastele mielellään, enkä haluaisikaan. Mieluiten vietän aikaani kotona tai muualla, kuin baarissa.
Minun ihannenaiseni olisi luonteelta edes jonkin verran samanlainen kuin minä. Tärkeetä vaan että se nainen olisi oma itsensä eikä esittäisi mitään, mitä ei ole todellisuudessa. Ulkonäkö ei ratkaise minulle mitään, jos ihminen miellyttää minua luonteelta ja olemuksellaan, niin mikäs siinä sitten :) Kaikissahan meissä on jonkinlaista "kauneutta", joko sisältä tai ulkoa. Itse ainakin kiinnitän naisessa huomiota olemukseen ja luonteeseen. Mieluiten olen vähemmän suositun ja mukavan kanssa, kuin sellaisen itseääntäynnä olevan naisen kanssa (joita ikävä kyllä on ollut minunkin kohdalla)....
Näitä asioita olen miettinyt jo aika kauan. Viimeisestä todellisesta suhteesta on jo melkein vuosi aikaa ja sekin kaatu kun nainen ei halunnut olla kanssani. Joka ilta haaveilen että rakkaani nukkuisi vierelläni ja aamulla herättäisin hänet suudelmalla tai jollakin muulla ihanalla tavalla...
Välillä ajattelen, että jään ikisinkuksi. Olen pettynyt naisiin jo monesti, ja välilä tuntuu että en voi luottaa enää kehenkään heistä.
Nyt olisi kiva kuulla teidän ajatuksia, erityisesti naispuolisista. Onko sellasia naisia olemassa, jotka oikeasti huolisi kiltin rauhallisen miehen ja että onko se ulkonäkö sit kaikki kaikessa?
Samalla toivotan hyviä joulun odotuksia ja pitäkää huolta itsestänne ja lähimmäisistänne.
Mutta jos sit kertoisin vähän ajatuksiani:
Olen 20-vuotias mies. Olen jo pitemmän aikaan miettinyt erästä asiaa, jota varmaa joku muukin on: Miksi en ole löytänyt sellaista ihmistä, jonka kanssa voisin jakaa elämän ilot ja surut? Itselläni on jonkinlaista seurusteluhistoriaa takana, mutta kuitenkin tuntuu että niistäkää jutuista ei tullu oikein mitään... eivät kestäneet kovinkaan pitkään jne. Mutta menneet menneitä.
Olen pannut merkille, että tuntuu siltä että nykyaikana ulkonäkö tuntuu olevan ratkaiseva kriteeri siitä, että voiko seurustella toisen kanssa. Ja pakko kait tässä on heti sanoa, että en ole mistää parhaimmasta päästä todellakaa ulkonäössä. Olen ylipainoinen ja tiedän sen (tosin se ei liity kovasti tähän).. Luonteeltani olen luotettava, rehellinen, huumorintajuinen, rauhallinen, tunnollinen, kiltti, herkkä ja myös jonkin verran ujo/hiljainenkin...
Alkoholia käytän todella harvoin ja jos käytänkin niin kohtuudella, että esimerkiksi humalassa en ole ollut koskaan. Tupakkaan en ole koskenut ikinä, enkä aiokkaan koska mun mielestä siinä ei ole mitään järkeä.
Voisiko kukaan vastakkainen sukupuolen ottaa minua oikeasti tosissaan? Näkee kyllä usein kadulla, että moni nuori mies ja nainen ovat yhdessä ja onnellisia.. siitä tulee haikea olo kun itsellä ei ole ketään.. Tuntuu että kukaan ei halua tutustua tosissaan... Olen yrittänyt etsiä muun muassa internetin kautta kumppania, mutta tuloksetta. On muutama kerta ollut, että olen itse ottanut yhteyttä johonkin henkilöön, mutta en ole saanut minkäänlaista vastakaikua. Tuskin mistään baaristakaan, sitä kumppania en löydä koska en ole hirveästi sellainen ihminen, että joka viikonloppu pitää pyöriä baareissa. Toki olen käynyt muutaman kerran, mutta tuntuu että se ei kuitenkaan ole se oikea paikka löytää kumppania. Ennemmin sieltä löytyy niitä yhden illan juttuja, joita itse en harrastele mielellään, enkä haluaisikaan. Mieluiten vietän aikaani kotona tai muualla, kuin baarissa.
Minun ihannenaiseni olisi luonteelta edes jonkin verran samanlainen kuin minä. Tärkeetä vaan että se nainen olisi oma itsensä eikä esittäisi mitään, mitä ei ole todellisuudessa. Ulkonäkö ei ratkaise minulle mitään, jos ihminen miellyttää minua luonteelta ja olemuksellaan, niin mikäs siinä sitten :) Kaikissahan meissä on jonkinlaista "kauneutta", joko sisältä tai ulkoa. Itse ainakin kiinnitän naisessa huomiota olemukseen ja luonteeseen. Mieluiten olen vähemmän suositun ja mukavan kanssa, kuin sellaisen itseääntäynnä olevan naisen kanssa (joita ikävä kyllä on ollut minunkin kohdalla)....
Näitä asioita olen miettinyt jo aika kauan. Viimeisestä todellisesta suhteesta on jo melkein vuosi aikaa ja sekin kaatu kun nainen ei halunnut olla kanssani. Joka ilta haaveilen että rakkaani nukkuisi vierelläni ja aamulla herättäisin hänet suudelmalla tai jollakin muulla ihanalla tavalla...
Välillä ajattelen, että jään ikisinkuksi. Olen pettynyt naisiin jo monesti, ja välilä tuntuu että en voi luottaa enää kehenkään heistä.
Nyt olisi kiva kuulla teidän ajatuksia, erityisesti naispuolisista. Onko sellasia naisia olemassa, jotka oikeasti huolisi kiltin rauhallisen miehen ja että onko se ulkonäkö sit kaikki kaikessa?
Samalla toivotan hyviä joulun odotuksia ja pitäkää huolta itsestänne ja lähimmäisistänne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on vähän samantapaisia ajatuksia ollut.Itse viihdyn kyllä ravintolassa,mutta en sieltä seuraa hae,koska sitä sieltä minusta ei löydä.Kavereitten kanssa olen.Yhdenillan juttuja varmaan saa,mutta ei muuta.Minä olen seurustellut yhden kanssa,mutta sekin päättyi tuossa helmikuussa.Sen jälkeen olen yhden tavannut netistä,mutta kun en tuntenut häntä kohtaan mitään vetoa,niin sanoin,että ei tapailla enää.No sitten nyt tapasin yhden tosi ihanan tyypin,mutta kun tunnustin hänelle tunteeni,niin sitten se sanoi,että ei halua mitään vakavaa.Siitä pidin kauheesti,mutta en mä sitä voi mun kanssa pakottaa olemaan.en tiedä syytä.ehkä se,että olen hieman pyöreä.eli ei minun jutuista ole mitään tullut.Minäkin toivon vain,että saisin hänet vierelleen tai sitten jonkun muun jota rakastaisin.mutta en kanssa tiedä mistä sen löytäisi.en oikeen innostu mistään nettijutuistakaan,kun täällä nyt on kaikenlaisia. Mutta katson usein nuoria pareja kateellisena,että he ovat onnellisia.heidän ei tarvitse puristaa vain tyynyä.Sitten kun vielä kaikki koulutoverit vain puhuvat seurustelusta,kihloihin menosta yms.Se tuntuu tosi pahalta,kun itse on aina saanut pakit jostain syystä. Kun muut saavat olla onnellisia.he puhuvat vain mitä tekevät poikaystävien kanssa ja suunnittelevat,että kun koulu on ohi niin hankkivat lapsia. Itekin haluis suunnitella niin,mutta ei ole mitään toivoa,että löytäisin ketään ketä haluis mut.Sanon vielä,että ehkä mullakin hieman ulkonäkö vaikuttaa siten,että on aina jokin piirre ihmisessä joka täytyy miellyttää,kuten usein katson silmiä tai jotain sellaista.jos ei ole mitenkään sairaaloisen lihava.niin ei sellaiset asiat minua haittaa.
Niin no joo, niinhä se on että ainahan sitä "alussa" katsotaan miltä se kumppani näyttää, mutta jos se kumppani on muuten ihana niin loppupeleissä ei mitää väliä. Tuntuu vaa, että en kelpaa naisille sen takia että olen ylipainoinen...
Ei muhun se ainakaan vaikuta,että jos on ylipainoinen.Tota just tarkoitin,että alussa katsoo,mutta ei loppupeleissä.
Onko rakkautta enää olemassa?
EI OLE
...ja seksimarkkinointi vetävät nuoria puoleensa ja tappavat tehokkaasti rakkaudesta sen aitouden, joka on perusta kestävälle parisuhteelle.
Haluatko tietää miksei sitä rakkautta enää ole olemassa?
Onpa tullu kumman outoja vastauksia :o
Mutta siis niin. Itse seurustelen kaltaisesi nuorukaisen kanssa: hän on suunnilleen ikäisesi, ei mitenkään maailman hoikin, hiljainen, rauhallinen ja omalla tavallaan suloinen. Mielestäni hän on todella komea mutta ilmeisesti kovin moni ei ole kanssani samaa mieltä o.O
Me ollaan tunnettu tuon pojan kanssa reilu vuosi ja seurusteltu reilu puol vuotta. Sitä ennen hänellä oli hyvin samanlaisia ajatuksia kuin sinulla - niin hän ainakin on kertonut. Mielestäni kaikkien olisi hyvä käydä tuo vaihe jossain vaiheessa elämäänsä läpi - kelpaanko tällaisena vai olenko huono. Toivottavasti päätyy siihen, että oikeasti tulisi kelvata jotakuinkin sellaisenaan. Tietty, jos tietää itsessään jotain kehnoja piirteitä niin niitä voi pyrkiä kehittämään hiukan parempaan suuntaan :)
Eli siis.. Niin. Pointti kuitenkin oli se, että ole oma itsesi. Kyllä jos oikeanlainen tyttö tulee eteen niin hän ei välitä pyöreydestä (ehkä jopa tykkää siitä kuten minä) ja tykkää susta just sellasena kuin olet. Ja useinhan rakkaus pompsahtaa kulman takaa kun sitä vähiten odottaa. Mulla ja poikaystävälläni kävi niin, samoin aika monella tutullani. Reipasta mieltä eikä saa vaipua toivottomuuteen. Tutustuu vaan niitten likkojen kanssa ihan kaveritasolla ja kattoo sit jos juttua alkaa tulla enempi johonkin suuntaan muutenkin ;)