Ajelin aktiivisesti 80 luvun puolesta välin aina 90 luvun puoleen väliin. omistin vielä tuolloin omia pyöriä. Nyt sain sattumalta alle koko kesäksi HDn (vm jostain 60-70 luvulta) ja pääsen taas fiilistelemään vapautta.
Mutta mikä on muuttunut. Olen ollut huomaavanani, että se mikä sai minut ostamaan pyöräni on alalta kadonnut. Jotain oleellista puuttuu, mikä kuskeista oli aiemmin nähtävissä. Ehkä tämäkin hupi on nyt normitettu kuoliaaksi ja se mikä aiemmin antoi syyn ajaa on katoamassa?!
Ilokseni kyllä huomasin, että en kuitenkaan ole vielä hukannut kipinää. Itselleni pyörä on "vain" väline; jokaisella on omat mieltymyksensä. Välinettä tärkeämpi on sen tuoma nautinto.
Voi ollakin että nykyisin tiellä liikkuvat korostuneen turvallisiin ajoasuihin, ym. varusteisiin pukeutuneet, korrektisti liikenteessä käyttäytyvät vanhat herrat antavat vain harhauttavan mielikuvan. Hyvä näin. En itse kannata mielipuolista kaahailua taajamissa, jossa nuoret kudit pääsee esiintymään kuin stagelle. Ja yleisöä riittää!
Mielestäni ajamiseen toki kuuluu tietty kokeilu, mutta siinä ohessa saa toki älyäkin käyttää. Miksi muuten ne tehot ja ajoominaisuudet. Nuoremmille tiedoksi: ratoja pystyy vuokraamaan. Itse kävimme usein ajamassa ahvenistolla jossa onnistuin romuttamaankin pari pyörää. Ja hauskaa oli! Tänä kesänä sain sitten kokea toisenlaista hupia kun poljin rautapäätä kylmiltään ja olin särkeä siinä lystissä polveni. Tosin kyllä rautapääkin taipui ja lähti p...kele käyntiin!
Olisi mielenkiintoista kuulla kuinka te muut koette asian? Minkä takia ajatte (ja maksatte siitä huvista tähtitieteellisen hinnan)?
Kaikin puolin rikasta kesää kaikille ...
Mutta mikä on muuttunut. Olen ollut huomaavanani, että se mikä sai minut ostamaan pyöräni on alalta kadonnut. Jotain oleellista puuttuu, mikä kuskeista oli aiemmin nähtävissä. Ehkä tämäkin hupi on nyt normitettu kuoliaaksi ja se mikä aiemmin antoi syyn ajaa on katoamassa?!
Ilokseni kyllä huomasin, että en kuitenkaan ole vielä hukannut kipinää. Itselleni pyörä on "vain" väline; jokaisella on omat mieltymyksensä. Välinettä tärkeämpi on sen tuoma nautinto.
Voi ollakin että nykyisin tiellä liikkuvat korostuneen turvallisiin ajoasuihin, ym. varusteisiin pukeutuneet, korrektisti liikenteessä käyttäytyvät vanhat herrat antavat vain harhauttavan mielikuvan. Hyvä näin. En itse kannata mielipuolista kaahailua taajamissa, jossa nuoret kudit pääsee esiintymään kuin stagelle. Ja yleisöä riittää!
Mielestäni ajamiseen toki kuuluu tietty kokeilu, mutta siinä ohessa saa toki älyäkin käyttää. Miksi muuten ne tehot ja ajoominaisuudet. Nuoremmille tiedoksi: ratoja pystyy vuokraamaan. Itse kävimme usein ajamassa ahvenistolla jossa onnistuin romuttamaankin pari pyörää. Ja hauskaa oli! Tänä kesänä sain sitten kokea toisenlaista hupia kun poljin rautapäätä kylmiltään ja olin särkeä siinä lystissä polveni. Tosin kyllä rautapääkin taipui ja lähti p...kele käyntiin!
Olisi mielenkiintoista kuulla kuinka te muut koette asian? Minkä takia ajatte (ja maksatte siitä huvista tähtitieteellisen hinnan)?
Kaikin puolin rikasta kesää kaikille ...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suuret tehot ja huippunopeudet eivät kiinnosta minua. Pienempitehoinen/kuutioinen pyöräkin kuitenkin kiihtyy ihan mukavasti ja jättää useimmat autot jälkeensä ja mahdollistaa esim. turvallisen ripeät ohitukset.
Ajaminen on vaan kivaa. Mp:n kanssa on ikäänkuin yhtä koneen kanssa. Tarkoitan, moottoripyörää ajetaan koko kropalla, kun auton ratissa taas ei tarvitse yhtä fyysistä osaanottoa ajamiseen (tykkään kyllä autollakin ajaa). Ja mp:n kanssa aistii ympäröivän luonnon paremmin, mäntymetsän kesäinen tuoksu jne., nurjana puolena tietenkin sateen ja kylmyydenkin sitten aistii selvemmin, kuin auton kanssa =D .
Minäkin joskus nuorempana kävin Ahveniston radalla kokeilemassa, en niin täysillä että olisi romua tullut. Sen huomasin, että se on aika rasittavaa puuhaa. Muutaman kierroksen kun ajaa tavanomaista lähempänä omien taitojen ja pyörän ominaisuuksien äärirajoilla, niin huomaa, että huomiointi jotenkin herpaantui ja lipsahti jossain mutkassa vaarallisen lähelle radan reunaa. Samanlainen herpaantuminen ja väsymys normaaliliikenteen seassa on hengenvaarallista, kun voi olla vastaantulijoitakin.
En muista kuinka kallista radan vuokraaminen oli silloin enkä tiedä mitä nykyään maksaa, mutta kun porukalla vuokraa, niin tuskin se aivan järjettömän kalliiksi tulee. Eli nuoret ja vähän vanhemmatkin vauhtihirmut radalle purkamaan pahimman kaahailuhalut, niin tulee vähemmän vaaratilanteita yleisillä teillä...
...vastasit "kysymykseeni", johon ei ole ainutta oikeaa vastausta. Se mikä sai minut asiaa pohtimaan on , että yhä useammalle tuntuu homma olevan status- luonteinen valinta. Itselleni kyse on enemmästä.
Tämä väittämä siksi että aiemmin nousi käsi joka kuskilla kohdatessa. Nyt siihen vaikuttavat kuskin valitseman ulkoisen olemuksen eroavaisuudet, eikä se mikä kuskeja yhdistää. Oli harvinaista jos 1000CC ei nostanut kevarille tassua?!
No onneksi voin olla väärässäkin asiani suhteen; eikä yleinen linja omaan käyttäytymiseeni tienpäällä juuri vaikuta.
Vielä tarkentaen: hyvää aiemmin oli se ettei yhteiskunnalliset erot, tai muut vastaavat seikat juurikaan vaikuttaneet motoristien keskinäiseen käyttäytymiseen. Nyt niiden rooli on selkeästi korostumaan päin. Mikä kehitystä ohjaa voi osaltaan olla myös harrastuksen kasvaneet kustannukset. Raha on syönyt sielua hyvältä asialta. Ja sen valta ei voi olla näkymättä.
Ihan ekaks on todettava, että itse ajan motskarilla koska se on ehdottomasti kivoin tapa liikkua paikasta toiseen. Ajan siis kaikki ajoni kakspyöräsellä, jos se suinkin vaan on mahdollista. Autoa käytän kesäaikaan vain ja ainoastaan sadesuojana ja tavarankuskauslaitteena. Ei mulla silti mitään fanaattista vakaumusta ole kyseiselle toimintatavalleni. Se vaan on tapa, josta yleensä tulee vielä hyvä fiiliskin.
Tokaks lainaan sun tekstiä:
"Mutta mikä on muuttunut. Olen ollut huomaavanani, että se mikä sai minut ostamaan pyöräni on alalta kadonnut. Jotain oleellista puuttuu, mikä kuskeista oli aiemmin nähtävissä. Ehkä tämäkin hupi on nyt normitettu kuoliaaksi ja se mikä aiemmin antoi syyn ajaa on katoamassa?!"
Kysymyksiä kun jäi vähän epäselväksi:
Mikä on muuttunut, mikä on kadonnut ja mitä oleellista puuttuu???
..siksi, että se on niin tolkuttoman kivaa.
Minä olen näitä ikämiehenä motoristiksi alkaneita - ei sitä osannut poijankopeksena edes kuvitella, että pyöräily näin mukavaa olisi, vaikka sitä rahattomana ja kateena pyörästä haaveilikin.
Nick "Turha jätkä" laittoi sen niin hyvin, että lainaan suoraan, kun en paremmin osaa kertoa:
**Ajan siis kaikki ajoni kakspyöräsellä, jos se suinkin vaan on mahdollista. Autoa käytän kesäaikaan vain ja ainoastaan sadesuojana ja tavarankuskauslaitteena. Ei mulla silti mitään fanaattista vakaumusta ole kyseiselle toimintatavalleni. Se vaan on tapa, josta yleensä tulee vielä hyvä fiiliskin.**
Eikä ne hinnat nyt niin tähtitieteellisiä ole, vaikka kieltämättä hieman suolasia. Siinähän ratkaisee aika paljon se, minkälaisella laitteella ajelee. Kohtuullisesti kuutioita, maltillisesti hevosia ja hieman tee-se-itse -mentaliteettia, niin siinä pärjää kyllä ilman isoa repullista irtoeuroja.
Kuten sanoit, jokaisella on omat mieltymyksensä ja minun mieltymyksiini sopii kurvailu pikkuteillä ja "maisemankatseluajelut". Jospa joskus sattuu takertumaan mukaan muutama ylimääräinen euro, niin tyyli tuskin vaihtuu, mutta kalusto vaihtuu modernimpaan ja tarkoituksenmukaisempaan. Ei siis ihan pelkkä vitsi, kun tuolla männeissä viesteisä nakkasin jutun klassikkosportin vaihtamisesta enduroon..
Miten niin normitettu kuoliaaksi? Minun mielestäni moottoripyöräilyssä on juuri tasan niin paljon normeja kuin pyöräilijän omasta korvien välistä normitukseen asettuu. Mikä estää kruisailemasta customilla, ajamasta raparallia endurolla, lähtemästä Saksan autobahneille tai radalle ajamaan isoa kovaa kovan tason sportilla? Tai näpertelemästä veteraaniajoneuvojen kanssa kädet kyynärpäitä myöten mustana päästäkseen tekemään muutaman reissun? Hieman varauksella suhtaudun minäkin tähän "pommerin meininkiin", mutta kukin ottakoon riskinsä mieltymyksensä mukaan. Median vaan pitäisi pysytellä tiedossaan ajan tasalla ja älytä olla nimeämättä kaikkia motoristeja kaahareiksi sen perusteella, että muutamat meistä tykkäävät ajaa sillä tyylillä. Eihän hittovieköön kaikkia autoilijoitakaan oteta silmätikuksi, jos joku sattuu vetäisemään 160 km/h taajamassa!
Kulttuurimuutos näkyy kaikkialla: Moottoripyöräilyssä on tainnut tulla samantapaista juppiutumista kuin veneilyssä. Vasta istuimme aikaa erään sataman kahvilassa entisen veneilykaverini kanssa ja muistelimme aikaa, jolloin olimme kuin yhtä suurta perhettä. Ei siinä arvosteltu kenenkään kippoja, vaan istuttiin iltaa toistemme paattien kansilla ja puhuttiin asiaa ja asianviertä. Nykyisin porukat vain kulkevat sivuilleen vilkaisematta omalle veneelleen ja häipyvät maisemaan. Tätä samaa pyöräilijöissäkin, mutta vielä ei tilanne ole riistäytynyt hallinnasta. Eihän?!
Otsikkosi kysymykseen "onko mennyttä?", vastaan, että on, jos annat mennä. Muutama tunti sitten paikallisessa kauppaliikkeessä sain käytännössä nähdä, että se on itsestä kiinni. Sattui paikalle pari motoristia, jotka kurvasivat pihaan toinen uudenkarhealla VRF Hondalla ja toinen vähintään yhtä uudella Bemarilla. Yhteistä juttua löytyi, vaikka itse olin paikalla antiikkisella pikku Suzukillani.
Väitän, että sama kipinä meitä sinne kaksipyöräisen selkään ajaa, mutta peilistä näkyy se naama, joka on pahin uhka pilaamaan tämän huvin.
Turvallista matkaa ja lapanen ylös joka motoristille ajoneuvon malliin katsomatta.. :)
Kyllä se on niin, että kaikilla elämän alueilla tapahtuu kosmeettista muutosta. Niinpä pyörät kuin varusteetkin ovat muuttuneet jokaisena vuosikymmenenä aikansa näköiseksi. Todellinen prätkäilyn luonne ei kuitenkaan ole mihinkään kadonnut tai muuttunut. Yleensä, kun ihminen muistelee menneitä ja kokee ne erilaisiksi, suurin muutos on tapahtunut hänessä itsessään; ikä ja kokemus tekevät tehtävänsä, se on sekä positiivista että negatiivista.
Aina on ollut papparaisia, jotka ajavat aikansa hyvissä varusteissa kohteliaasti ja hillitysti. Ennen he olivat prätkää hyötykulkimena käyttäviä, nyt lähinnä vanhemmat herrasmieskuskit yms. Aina on ollut huligaaneja, "pärinäpoikia" kuten ennen sanottiin, jotka ovat aiheuttaneet pahennusta niin ajotavallaan, kuin pyörillään ja pukeutumisellaan sekä muullakin käytöksellään. Jo vanha lasse liemolan laulu sanoo "stadin kundista prätkällään", että "hänhän diivailee".
Kovaa on aina jotkut ajaneet olosuhteisiin nähden. 50-60 -luvulla nuoret miehet vetivät jawoilla kuolemaa uhaten, vain nahkakypärät päässään kuoppaisia hiekkateitä ja talviliukkaillakin yli 100km/h vauhteja. 70 -luvulla elvisteltiin uusilla ärhäköillä japseilla ja keulittiin niitä ympäri sekä ajettiin kilpaa taajamassa kahdensadan vauhteja. Bombersit eivät ole mitään uutta. Muistan itsekin tuon hurjan 70 -luvun, jolloin vitostien lentokentän varalaskupaikalla testattiin Z900:n rajoja (meni muuten jotain 230), avokypärä päässä!
Aina on ollut jengejä, joiden sörkkijä on saanut nenäänsä.
Kirjoittaja toteaa itsekin, että "hupi on normitettu kuoliaaksi", mutta kohta perään luettelee varsin kirjavia harrastustapoja, joita kertoo näkevänsä liikenteessä ja kehoittaa normista poikkeavia suljetuille radoille.
En minäkään yllytä ketään pahamaineisiin tai salamyhkäisiin jengeihin, enkä hurjaan revittelyyn ja kaahailuun liikenteen seassa. Mutta en halua näyttää maailmaa mustavalkoisenakaan, jossa jokainen 200km/h ajava on pahimman luokan rikollinen ja jokainen rajoitusten mukaan ajava (vaikka muuten olisi millainen perässäroikkuja) on mallikansalainen. Kahtasataa voi ajaa jossain olosuhteissa lähes varmasti muita vaarantamatta ja rajoitusten ja sääntöjen mukaan ajava voi vaarantaa muita jääräpäisydellään, joustamattomuudellaan ja esim. ajamalla liian lähellä (siitä ei pahemmin rangaista)!
Pointtini on se, että samoja fiilareita prätkämiehet hakevat kuin aina ennenkin. Ja noiden fiilareiden kirjo on monipuolinen. Vapautta, vauhtia, vaaraa, rauhallista cruisaamista, hermolepoa, retoutumista, sosiaalista kanssakäymistä, egoisimia-elvistelyä, ..kirjo on laaja ja kukin valitsee harrastustyylinsä makunsa mukaan.