Ihmisen suurin tunne on rakkaus.
Kahden toisiaan rakastavan välille syntyvä rakkaus tulee täyteyteensä avioliitossa.
Miten lienee?
Onko Laura Kipnis oikeassa pamfetissaan:
- AVIOLIITON ANSA/Life 2005
Kahden toisiaan rakastavan välille syntyvä rakkaus tulee täyteyteensä avioliitossa.
Miten lienee?
Onko Laura Kipnis oikeassa pamfetissaan:
- AVIOLIITON ANSA/Life 2005
Vastaukset 14
Vanhimmat
sanottuna pidän sanaa "helpotus" paljon parempana, se on ainakin useimmiten pitempiaikainen.
Ja sopii paljon useampiin asioihin.
Muistan nuoruudessa lukeneeni kirjan "Täydellinen avioliitto".
Ajat ovaqt muuttuneet siitä kun Salaman Juhannustanssit ja Millerin Punainen Rubiini eivät olleet soveliasta luettavaa.
Mikä ansa?
Niin millaisen ansan olet virittänyt?
Millaista on rakkaus, jos pitää yrittää pitää kiinni toisesta, joka kuitenkin työntää itse itseään pois luotasi. Suhteessa saattaa elämä muodostua lopulta yhdeksi hullunmyllyksi, pettämiseksi ja valehteluksi.
Ruusutarhassa ei nähdäkään kukkien väriloistoa vaan pistävät piikit?
Joku viisas on sanonut:
- Rakastumisessa ei ole järjellä sijaa,
mutta rakkaus ei ole mahdollista ellei siinä ole myös järki mukana.
Vie sie
mie vikisen.
mie tuun mielelläin.
- Tuu, jos tuut, mutta jos tuut
niin tuu toresta torstaina. Silloon ei tuu muita.
Nyt on muuten toresta torstai ?
toresta torstai merkkaa, pliis!
Laihialaisisäntä neuvoo poikaansa akanotossa:
Älä ota kaunista akkaa,
kauneus on katoavaista.
Ota ruma;
ruumuus sen kuin enenee vaan.
neuvo. Jää ikimysteeriksi tällä menolla.
Hetken tulta..eletään sitten siinä jälkikipinöissä sitä elämää, kunnes nekin sammuu ja erotaan..
Et kuulostanut oikein hmmm.. toiveikkaalta?
pessimistinen kuvaus..:)) Kyllähän se oikeastaan niin usein menee,että kun se tulinen alkurakkaus vähän himmenee,niin se loppu onkin sitten sellaista tasaista vääntämistä.
Nykyaikana vain tahtoo myös olla,että mennään hetken kipinästä naimisiin ja pian huomataankin,ettei toinen olekkaan se loppuelämän kumppani..
Meikäläisen oma liitto ny kyllä tuntuu olevan pysyvää..eipä sitä muuta osaisi kuvitellakkaan..:)
mutta rinnastaa voisi vastakohdan, yhtä suuren tunteen: vihan.
Vihaa en ole koskaan ketään kohtaan tuntenut, vain suurta rakkautta.
Ei rakkaus koukku ole, siitä kun osaa pitää oikasti hyvän huolen ja kunnioittaa, niin se kestää ikusesti.
Siihen minäkin vielä uskon.
Avioliittoon mennessä täytyisi jo toinen tuntea aika hyvin, siinä olotilassa liitto vain syvenee.
Näin minun mietteeni.......