Päättymätön helvetti

Hyvin jaksoin lukea kun itse kärsin unettomuudesta aikaisemmin. Tosi pirullinen vaiva kun nukuin 2-5 tuntia yössä ja senkin pätkissä. Ehkä tuo hyvin stressaava elämäntilanne laukaisi masennus/ahdistuneisuushäiriön joka ei ole koskaan oikein parantunutkaan. Mirtazapiinillä ei pitäisi olla mitään lopetusoireuta eikä aiheuttaa riippuvuutta. Kun niitä kuitenkin tuli, niin se voisi viitata masennuksen pahentumiseen jonka mirtazapiini oli jonkin verran parantunut.
Unihäiriöt on kaikkein tavallisen masennus tai ahdistusneisuushäiriö oire. Sen takia voisi kokeilla muitakin masennuslääkkeitä. Vain noin 50% saa apua ekasta lääkkeesta, 30% toisesta ja 15% kolmannesta. Mirtazapiini kannatta pitää kuitenkin iltalääkkeenä pienenä annoksena sen väsyttävän vaikutuksen takia. Pieni annos väsyttää enemmän kun suurempi. Esim. Seroxat tehokas ja monikäyttöinen masennus/ahdistus lääke, joka auttoi minua paljon aikanaan. Lopettamisestakaan ei ollut ongelmia kun teki sen hitaasti parin viikon aikana.

Tarinasi kuulostaa jokseenkin tutulta, joskin itse olen säästynyt yhdeltä merkittävästi tilannetta huonontavalta vaivalta eli heräilyltä. Sitten kun lopulta tipahdan niin sitten kanssa nukun, mikä auttaa kyllä huomattavasti.

Itse olen kärsinyt nukahtamisongelmista siitä asti kuin muistan. Jo alle kouluikäisenä muistan kun mutsi yritti saada minua tuloksetta nukahtamaan. Nukahtamisvaikeuksien takia olen elänyt käytännössä elämäni arjet univelkaisena ja mielenterveyden kanssakin on välillä tekemistä. Valvottuja öitä on takana varmaan kolmenumeroisen summan verran, koska itselläni valvominen toimii viimeisenä konstina unirytmin hetkellisessä kääntämisessä. Joskus.

Olet varmaan kokeillut mennä nukkumaan erilaisiin aikoihin Oletko huomannut unirytmissä minkäänlaista logiikkaa, vai heräiletkö nukahtamisen ajankohdasta riippumassa? Itselläni on tietty kellonaika vuorokaudesta jolloin herään vaikka 2 tunnin unien jälkeen virkeänä, vaikka valvottuja tunteja olisi takana yli 30 (koettu monesti). Jos valvonkin yön yli, niin en voi mennä nukkumaan klo. 20-21 tai herään ~90% todennäköisyydellä klo. 22-23. Joskus satunnaisesti vaihtoehtoisesti klo. 00-02. Sen sijaan kun menen nukkumaan klo. 22 ->, niin on epätodennäköistä että herään itsekseni alle 10-14 tuntiin. Unirytmi tuntuu olevan lukittuna tiettyyn aikaan. Luonnolliselta tuntuva nukkumaanmenoaika olisi minulle klo. 04.30-05.30. Herääminen siitä n. 10 tuntia eteenpäin. Tuo asia ei ole muuttunut miksikään vaikka olen elänyt jatkuvassa säännöllisessä työelämässä jo ~3 vuotta. Armeijakaan ei tilannetta muuttanut miksikään, mikä teki varsinkin leireistä helvettiä. Muut saivat nukkua liian vähän, minä 1-2 tuntia vähemmän. Intissä kasarmillakaan ei saanut nukuttua kuin ~4-5 tuntia yössä.

Nyt olen käyttänyt Stilnoctia vajaan 3 vuoden ajan säännöllisesti. Jonkinlainen koukku on olemassa, mutta lääkkeen käyttö on aika hyvin hallinnassa. Annosta ei ole nostettu tuona aikana, ja tavoite oli aiemmin että uusin tuon 20 pillerin (10mg) reseptin vain kerran kuukaudessa. Nyt 2 viimeistä reseptia olen uusinut 2kk välein. Sen lisäksi melatoniini on apuna myös, ja välillä se toimiikin jotenkuten. Välillä ei lainkaan.

Univaikeuksien kanssa eläminen on tehnyt elämästä melkoista vuoristorataa ja välillä oli papereissakin merkintä bipolaarihäiriöstä. Se diagnoosi kuitenkin sittemmin kumottiin. Masennuksesta on kärsitty nyt aika tasan tarkkaan puoli elämää ja nyt ihan tässä vuoden sisään on tullut uusia vaivoja, kuten melko voimakkaat pelko-/ahdistuskohtaukset. Olen yrittänyt vähän siistiä elämäntapoja (juomisen sekä lääkkeiden vähentäminen mm.) kokeeksi jos auttaisi. Krapulassa varsinkin oireilu tuntuu pahentuvan, vaikka läsnä ne on ilmankin.

Itse olen myös alkanut havaitsemaan pientä erakoitumista ja ärsyyntymistä. Jo parin vuoden ajan puhelimen soiminen on aiheuttanut helvetin väsyneen ja turhautuneen olon, eikä ihmisten kanssa tahdo aina jaksaa olla, parhaita ystäviä lukuunottamatta. Se tuntuu niin hiton vieraalta, vaikken koskaan mitenkään erityisen sosiaalinenkaan ole ollut. Sitä ei vain jaksa.

Myös itse toivon melko usein nopeaa loppua tälle kaikelle, lähinnä aamuisin (oma taistelunsa joka kerta, ja senkun pahenee). Aamun ensimmäisinä tunteina olen aivan piipussa, mutta se onneksi hieman helpottaa päivää kohden. Illalla sitä taas piristyy jo niin paljon ettei kykene nukkumaan.


Saman ikäisiä ollaan, ja vaikka oireissa onkin pieniä poikkeamia, ovat vaikutukset näemmä yllättävän samankaltaisia. Itselläni on usein kausia jolloin ei välttämättä nuku kuin 1-3 tuntia yössä, ja se kyllä oikeasti tappaa elämänilon. Apua ei tunnu löytyvän ja kaiken pitäisi olla teoriassa kunnossa (fyysinen duuni = paljon liikuntaa, säännöllinen elämä, kohtuulliset elämäntavat jne.) takaamaan riittävät unet. Vaan ei ole.

Voin maata 3 tuntia sängyssä liikkumatta eikä uni tule. Voin laskea sekunteja, mutta jossain 1500 paikkeillä tympäännyn. Ajattelematta oleminen ei auta, koska silloin ajattelee omaa ajattelemattomuuttaan. Rentoutusharjoitukset eivät juuri tunnu oikein toimivan, mutta teen niitä kuitenkin varulta aina sängyssä. Ne nimittäin toimi aluksi todella hyvin. Pystyin jopa pari kertaa "ohjelmoimaan" itseni heräämään tiettyyn aikaan pirteänä vähilläkin unilla.

Ja taas toisaalta, nyt tuntuu ettei mikään uni riitä piristämään. Parhaimmillani olen terveenä nukkunut 27 tuntia melkein putkeen, ja välillä en ole päässyt koko viikonloppuna sängystä ylös kun väsyttää niin helvetisti.


Pahoittelut mahdollisesti sekavasta vastauksesta. Ei nyt tahdo keskittymiskyky riittää selkeästi jaoteltuun ja loogisesti etenevään viestiin. Vaikka tällä viikolla onkin saanut kohtuudella unta (sunnuntai - torstai öiden unet tunneissa n. 4 ,4 ,6 ,6).


Ja yritä pärjäillä ja saada apua vaivaan. Tämä tie ei vie minnekään muualle kuin ennenaikaiseen hautaan. Luulisi että lääketieteestä jotain apua olisi, vaikka itsekin olen joitain unilääkkeitä kokeilleena todennut että niissä saattaa olla aika hurjia sivuvaikutuksia (mm. koko seuraavan päivän kestävä aivan tautinen väsymys yms.). Pitkä sairaslomakin on vaihtoehto jota tulisi lääkärin kanssa harkita mieluummin kuin köyden ja vaseliinin ostoa.

Kyllä oli mielenkiintoista lukea: kuin olisi nähnyt oman elämänsä. Omat nukkumisvaikeudet alkoivat 10 kilon laidhuttamiseta 10 viikon aikana vuonna 1985. Heräilin nälkään aamuyöllä. Siitä alkoi helvetti, joka jatkuu yhä. Kaikki mahdolliset unilääkkeet ja masennuslääkkeet on kokeiltu, depressiokurssit käyty, unitutkimukset läpi, viisi eri psykiatria, joista yhden kanssa pian 14 vuotta. Työelämässä olen sinnitellyt väsyneenä, kovasti pinnistellyt. Eihän suomlainen luovuta. Nyt on työkyvyttömyyseläke haettavana. Ensimmäisestä tuli bumerangi. Syön terveellisesti, liikun paljon, ylipainoa on ehkä 10 kiloa, alkoholin jätin kokonaan vuonna 2004. Kaikki on ulkoisesti kunnossa, mutta ei nukuta, aina väsyttää ja masentaa.
Yleensä käyn "nukkumaan" klo 23 - 24. Herään vakiovarmasti klo 4, joskus aikaisemminkin. Sen jälkeen uni ei tule. Uusin kontaktini - pyskiatri - määräsi Ataraxia jo aiemmin käyttämieni Lyrican ja Rivatrilin lisäksi. Se on aiheuttanut karmeita painajisia, kuten monet psyykelääkkeet aikaisemmin.
Olen yrittänyt jättää Lyricaa (neuropaattinen kipulääke, jota ahdistukseenkin käytetään) pois, mutta sitten iskee itsemurhamasennus. Kaikista lääkkeistä aiheutuu sivuvaikutuksia.
Tästä vuodatuksesta ei ole varmaankaan mitään muuta hyötyä kuin se, että et ole yksin.
Tälläkin hetkellä luomet ovat raskaat ja mieli saman värinen kuin lumeton joulukuun iltapäivä.
Yritetään jaksaa ja toivotaan, että jokin tai joku vielä auttaa.

Olen omalla kohdallani kokenut vain kalpean aavistuksen siitä kaikesta mitä kerrot, mutta silti jotakin hyvin samanlaista. Omaan unettomuuteeni liitty usein, etten illalla joko nukahda tuntikausiin lainkaan, tai sitten nukahtamisvaiheessa silmät rävähtävätkin levälleen ja uni vain ei tule... Kuvioon liittyy vielä pulssin voimakas kiihtyminen. Rytmihäiriöt yms. on tutkittu, vikaa ei löydetty. Olen syönyt beetasalpaajia rytmin tasaamiseen ja vaihdellen nukahtamislääkkeitä. Eikä olo ole kaksinen seuraavana päivänä.

Aloin jo vahvasti epäillä, että kohta tulen hulluksi ja seuraava askel on sairasloma ja psyykenlääkkeet. Relaaminen kesälomallakaan kun ei oireita poistanut vaan paremminkin stressin laukeaminen niitä nostatti.

Kuin oljenkortena muistin, että olen joskus kauan sitten saanut apua johonkin muuhun vaivaan vyöhyketerapiasta. Hakeuduin vastaanotolle ja jokainen hoitokerta on vähentänyt ongelmaa. Nyt kolmen noin viikon välein tapahtuneen hoitokerran jälkeen olen jo yhtäjaksoisesti yli viikon pystynyt nukkumaan erittäin hyvin yöni.

Vyöhyketrapia on "jalkapohjahoitoa", jossa jalkoja hieromalla ja siellä olevia erilaisia pisteitä käsittelemällä aktivoidaan kehon omaa luonnollista toimintaa. Siihen hakeutuminen ei vaadi mitään aatetta tai uskoa - mutta halua kokeilla ja tietenkin valmiutta maksaa hoidosta (itse olen maksanut hhoitokerrasta 35 eur). Joillekin hoito puree heti ensi kerrasta, joillekin muutaman kerran jälkeen - ja varmastikaan kaikki eivät siitä saa apua.
Vyöhyketerapiasta löytyy tietoa googlettamalla ja vyöhyketerapeutteja löytyy varmasti ainakin isommilta paikkakunnilta.

Omat kokemukseni ovat sikäli positiivisia, että uskallan rohkaista kokeilemaan.

Toivottelen kaikille parempia unia!

Tuo sun tekstisi oli niin tuttua luettavaa. Itse olen kärsinyt tosipahoista uniongelmista yli 10 vuotta ja nyt olen sairaslomalla kolmeviikkoa kun pää meinas revetä kun en nukkunut lainkaan. Viimeyökin meni silleen et nukahin noin 24 jlk ja heräsin 01.10 ja sen jlk pyörinyt vaan sängyssä. Tarttis asioita hoidella ja jouluukin valmistella mut olo on ku kännisellä ja muisti pätkii ja ajatukset iha pihalla. Sain nyt Efeksor masennuslääkettä jos se tasaisi unta ja mielialaa...unettomuutta vain lisänny ainakin näin alkuun. Olen kanssa syönyt erinäkösii bentsoi ym ja klotriptyl ollut unettomuuteen jo 4 vuotta käytössä. Teen kolmivuorotyötä ja oikea unirytmini olisi 03-04 nukkumaan ja 11.00-12.00 ylös. Olen kysynyt saisinko tehdä pelkää yötyötä kun nukun silloin parhaiten?? Pomolle se ei sovi ja lääkäri sen sitte määrää vuorotyökiellon. Olen nyt kanssa menossa kunnon unitutkimuksiin ja kotonakin olen piuhoilla nukkunut huonoin tulokis!!!!HULLUKS unettomuus tekee se o saletti!!!Ärsyttää ku muut ihmiset ei ymmärrä unetonta ja kuinka vaikeeta se elämä on. Ja nytkin tunnen syyllisyyttä sairaslomastani ku hoitoalalla on vaikeuksii saada sijaisii ja sit työkamut joutuu tekee pitkää päivää ym..On se perseestä!!!!Jaksamisia sinulle.

olen kokenut saman kuin sinä.Mene hermoratahierontaan.Olen käynyt 12 kertaa ja nyt rupee helpottaa.Oireesi voivat aluki tulla esille kovina "kriiseinä",mutta menevät ohitse kun jaksat jatkaa hellittämättä.Älä luovuta.Maksa on huonossa kunnossa selvästi.Lääkkeet vain pidentävät oireitasi.Ja lääkärit antavat niitä joka vaivaan.

Kiitos kun kerroit kokemuksistasi. Eksyin näille sivuille googlettamalla itselleni juuri määrättyä Mirtazapiinia ja univaikeuksia. Teen yliopistossa opintoja ja stressiä riittää muun elämän osalta sen lisäksi. Unirytmi on mennyt viime aikoina tosi sekaisin ja jotkut jutut mitä kerroit elämästäsi tuntui tutuilta. Uskon kuitenkin, että aina on toivoa ja sitä toivon sulle myös.

Mks ees vittu heräilet yöllä