Olen niin väsynyt, ettei ajatus kunnolla tahdo juosta. En keksi nyt muuta, joten kirjoitan, vaikkei kukaan tätä takuulla jaksa edes lukea.
Tämä unihelvettini alkoi keväällä 2006. Ennen sitä minulla oli ajoittaisia nukahtamisvaikeuksia, mutta kun uneen pääsin, saatoin hyvinkin nukkua melkein 8 tuntia putkeen ja heräsin suhteellisen virkeänä. Rytmini oli tosin täysin ihmisen sisäänrakennetun vuorokausirytmin vastainen: menin pahimmillaan nukkumaan klo 8-9 aamulla ja nousin sängystä klo 16-17 illalla. Sain kuitenkin tuolloin riittävästi unta, mikä minun kohdallani tarkoittaa 7,5-8 tuntia.
Keväällä 2006 minulla oli aivan älytön stressi. Opiskelin ja tein töitä samaan aikaan, ja tavoittelin täydellisyyttä molemmissa. Koeviikon osuessa juuri pahimman työsuman keskelle aivoni kävivät niin ylikierroksilla, etten olisi enää ihmetellyt, vaikka koko pää olisi räjähtänyt. Unirytmini siirtyi koko ajan myöhemmäksi, ja kun nukkumaanmenoaikani alkoi lähennellä puoltapäivää, oli reagoitava jotenkin. Sain eräältä ulkopuoliselta taholta "hyvän" neuvon valvoa koko päivä ja mennä sitten illalla nukkumaan. Jos jotkut juuri nyt ovat samassa tilanteessa, niin ÄLKÄÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA TEHKÖ NIIN! Tuohon neuvoon tarttuessani minä tein nimittäin elämäni ehkä tähän asti suurimman virheen.
Ongelmani alkoi kirjaimellisesti yhdessä yössä. Tuosta päivästä eteenpäin en ole ilman lääkkeitä vielä nukkunut yhtäjaksoisesti kertaakaan 4-5 tuntia pidempään. Heräsin jatkuvasti 3-4 neljän tunnin päästä siitä kun menin nukkumaan, enkä sen jälkeen saanut enää unta. Kroppa ikään kuin tulkitsi nukkumisyritykseni joksikin lyhyiksi päiväuniksi. Olin kuolemanväsynyt, mutta uni ei silti tullut. Muutaman peräkkäisen tällaisen yön jälkeen aloin saada pahoja paniikkikohtauksia. Kieriskelin, itkin ja melkein huusin sängyssäni. Pelkäsin todella menettäväni järkeni. Onneksi asun yksin, niin ei kenenkään tarvinnut nähdä sitä. Tilannetta ei ainakaan helpottanut kerrostalossa samaan aikaan tekeillä ollut massiivinen remontti: eläimellinen melu ja mekastus alkoi jo seitsemältä aamulla - juuri silloin kun minun olisi pitänyt olla unessa.
Koulu oli vielä pahasti kesken, joten ajattelin, että jotain oli pakko yrittää tehdä. Varasin melko pian ajan lääkäriasemalle, ja sain sieltä bentsot, joista ei kuitenkaan ollut minkäänlaista apua. En tuntenut niiden vaikuttavan lainkaan. Tämän jälkeen menin työterveyslääkärille, joka tilanteeni kuultuaan antoi Mirtazapiini-reseptin. Kun otin ensimmäisen kerran lääkettä, vaikutus oli valtava. En ole koskaan tuntenut niin euforista fyysistä oloa kuin tuolla kerralla. "Trippi" oli niin voimakas, että loppuvaiheessa melkein suonia alkoi vetää. (Tuolloin ymmärsin, miksi jotkut käyttävät huumeita...) Meinasin nukahtaa niille paikoilleni, ja kun sitten menin nukkumaan, nukuin paremmin kuin viikkokausiin. Yön ensimmäiseen heräämiseen lääke ei juurikaan vaikuttanut, korkeintaan siirsi sitä tunnilla eteenpäin. Mutta pöpperöinen olo säilyi, joten pääsin helposti uudelleen uneen.
Tietenkään tätä taivaallista onnea ei kestänyt kovin pitkään. Ajan mittaan teho vaimeni, ja annosta alettiin kasvattaa. Sain kuitenkin hieman paremmin nukuttua Mirtazapiinin kanssa kuin ilman sitä, joten jatkoin lääkkeen käyttöä. Jossain vaiheessa kokeilin Surmontil-nimistä unilääkettä, mutta se aiheutti pahoinvointia ja suun kuivumista, joten vaihdoin pian takaisin. Lopulta tulin Mirtazapiinista täysin riippuvaiseksi, enkä ole vieläkään päässyt siitä irti.
Mirtazapiini mahdollisti koulun viemisen kunnialla päätökseen, vaikka olinkin viime vaiheissa niin puhki, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Viimeisetkin höyryt käytettiin - ja vähän vielä päälle. Onneksi selvisin, ja vieläpä arvosanoilla, joista en olisi uskaltanut etukäteen edes haaveilla. Ajattelin, että kun saan vihdoin koulun pois alta, niin tilanne helpottaisi. Valtavan stressin laukeamisen kyllä huomasikin: seuraavina viikkoina en jaksanut käytännössä tehdä yhtään mitään. Mutta yölliset heräilyt jatkuivat edelleen, enkä koskaan tuntenut itseäni virkeäksi.
Olin jo aikaisemmin päättänyt, että koulun jälkeen teen kaikkeni saadakseni selvyyden uniongelmiini. Sain ajan unispesialistille, joka antoi Sifrol-reseptin levottomiin jalkoihin, suositteli nenäkannua hengitysvaikeuksiin ja varasi ajan unitutkimuksiin, jonne tosin pääsin vasta usean kuukauden kuluttua. Yritin tulla kuitenkin toimeen ilman Sifrolia, koska pelkäsin minulla olevan sivuvaikutuksia jo Mirtazapiinistakin.
Liikuntaa olen harrastanut vuosikaudet, lähinnä kuntosalia, mutta tuolloin lisäsin varsinkin aerobisen liikunnan ja venyttelyjen määrää entisestään. En ole koskaan polttanut, juonut tai käyttänyt mitään muitakaan päihteitä, joten siihen ei tarvinnut kiinnittää huomiota. Kun viimein koulun loputtua ehdin, tein itselleni kaiken lukemani ravintotiedon perusteella tarkan ravinto-ohjelman, jota olen noudattanut siitä asti. Olen nyt myös tiputtanut hiljalleen painoa 2007 keväästä lähtien melkein 15 kiloa. Mistään näistä ei kuitenkaan ole ollut apua.
Elokuussa pääsin vihdoin unitutkimuksiin, eli vietin yhden yön piuhoissa yliopistollisessa sairaalassa. En ollut kuitenkaan saanut unirytmiäni muuttumaan tuohon mennessä, joten en tiedä, kuinka luotettavaa tietoa he minusta saivat. Lisäksi olen vieläkin huonompi nukkumaan vieraassa paikassa tai silloin, kun ihmisiä on lähettyvillä. Pettymyksekseni he eivät löytäneet mukamas mitään vikaa juuri mistään - kaiken sen ruljanssin jälkeen. Hiukan levottomia jalkoja oli kuulemma. Toki he sen huomasivat, etten nukkunut paljoa, mutta unen rakenne oli ilmeisesti virheetön.
Tuloksista kertonut lääkäri suositteli aloittamaan Sifrolin käytön ja yrittämään ajaa Mirtazapiini alas. Nenäkannun rinnalle sain reseptin Nasonexiin. Nasonex auttoikin hyvin hengitysvaikeuksiin, mutta jatkuvat heräilyt jatkuivat silti. Ilman Mirtazapiinia nukkumisesta tuli jälleen yhtä helvettiä: syke nousi, kuumotti, hikoilutti ja ennen kaikkea ahdisti. Lääkkeen syömistä oli yksinkertaisesti pakko jatkaa.
Viimeisimpänä konstina mukaan on otettu melatoniini, jota olen nyt syönyt pian kolme viikkoa. Se on saanut aikaan pientä väsymyksen tunnetta pian lääkkeen ottamisen jälkeen (pyrin ottamaan sen klo 23-24 illalla), mutta sekään ei ole auttanut jatkuvaan heräilyyn. Ilman Mirtazapiinia saan edelleen korkeintaan 5 tuntia yössä unta, mikä ei riitä. En jaksa tehdä mitään, en jaksa nähdä ketään, suutun pienimmästäkin asiasta eikä mistään tule hevon vittuakaan. Sifrolista ei ole ollut minkäänlaista apua, ei edes suuremmalla annoksella. Itse asiassa sain paljon paremman avun levottomiin jalkoihin villasukista (voin suositella).
Olen nyt sentään saanut pienennettyä Mirtazapiini-annoksiani: otan enää 3,75 g joka toinen päivä. Pyrin nousemaan sängystä aina samaan aikaan (nykyisin noin klo 12 päivällä). Olen laskeskellut, että tällä tahdilla minulle kertyy hyvällä tuurilla viikossa "vain" 8-10 tuntia univelkaa. En jaksa enää toivoa asioiden muuttuvan paremmaksi. Tuntuu, että olen kokeillut kaikki konsit. Tein niistä jopa listan:
- On kokeiltu unilääkettä (Opamox).
- On kokeiltu kahta eri masennus-/unilääkettä (Mirtazapin, Surmontil).
- On kokeiltu levottomiin jalkoihin Sifrolia ja villasukkia.
- On kokeiltu melatoniinia.
- On kokeiltu Nasonexia ja nenäkannua hengitysvaikeuksiin.
- On kokeiltu korvatulppia.
- On kokeiltu erilaisia rentoutumismenetelmiä ennen nukkumaanmenoa (venyttely, lukeminen, musiikin kuuntelu, television katselu, pelkkä hiljaisuus...).
- On kokeiltu aerobisen liikunnan lisäämistä.
- On kokeiltu painonpudotusta.
- On kokeiltu muuttaa nukkumisolosuhteita (hankittu uusi, kunnon moottorisänky, sisäilman jäähdytin...).
- On kokeiltu muuttaa unirytmiä (mikä tuntuu aika mahdottomalta jatkuvan heräilyn vuoksi).
- On käyty mahdollisimman tarkoissa unitutkimuksissa.
Ainoat keinot, joita en ole vielä kokeillut ovat:
- Verikokeet (jonne olen menossa ensi viikolla)
- Kirkasvalohoito (en kyllä jaksa uskoa tästä olevan mitään apua)
- Psykiatrinen puoli (josta minulla on aikaisemmin vähemmän mairittelevia kokemuksia)
- TODELLA pitkä sairasloma, kuntoutus ja aivojen totaalinen nollaus.
Ja heräilyt ja niiden jälkeiset unensaantivaikeudet vain jatkuvat... Minulla on aavistus, että tämä kaikki saattaa liittyä tuohon mystiseen käpyrauhaseen, joskin silloin luulisi melatoniinista olevan apua. Mutta kun ei.
Tämä ongelma vie minulta viimeisetkin työkyvyn rippeet, ja olen kuitenkin vasta 24-vuotias mies. Pelottaa jo valmiiksi mennä nukkumaan, kun tietää, että että edessä on taas yksi yö, joka ei tunnut päättyvän koskaan. Joskus näen lyhyitä unenpätkiä, joissa olen jo heräävinäni, ja jään ikään kuin vangiksi siihen tilaan, kun aivot eivät tajua kuvittelevansa. Ne ovat kammottavia hetkiä. Joskus olen sitten lopulta havahtunut niistä huutaen.
Ulkonäköni suhteen tämä kaikki on luonnollisesti myös vaatinut veronsa. Vaikka kroppa ja fysiikka noin muuten onkin kunnossa, ovat silmänympärykseni niin järkyttävät, että joudun käyttämään jatkuvasti peitepuikkoa ja käymään välillä solariumissa, etten näyttäisi aivan narkkarilta. Tummat silmäaluseni ovat toki olleet aikaisemminkin, mutta jatkuva unettomuus ei ole ainakaan auttanut asiaa. Tummuuden saa aina piiloon, mutta pullottavia verisuonia silmien alla on lähes mahdoton peittää. Päivä päivältä on vaikeampaa katsoa itseään peilistä, ja välttelen tapaamasta ketään ihmisiä, koska häpeän ja vihaan tätä olemustani.
Kaiken kukkuraksi unettomuus on pahentanut ja syventänyt masennustani, joka minulla on ollut seuranani jo pienestä pitäen - niin kauan kuin muistan. Jos mahdollisuus tarjoutuisi varmaan, nopeaan ja kivuttomaan kuolemaan, en odottelisi enää hetkeäkään. Pääsisipä sitten ainakin ikuiseen uneen.
Päättymätön helvetti
13
4295
Vastaukset
- kommenttia
Hyvin jaksoin lukea kun itse kärsin unettomuudesta aikaisemmin. Tosi pirullinen vaiva kun nukuin 2-5 tuntia yössä ja senkin pätkissä. Ehkä tuo hyvin stressaava elämäntilanne laukaisi masennus/ahdistuneisuushäiriön joka ei ole koskaan oikein parantunutkaan. Mirtazapiinillä ei pitäisi olla mitään lopetusoireuta eikä aiheuttaa riippuvuutta. Kun niitä kuitenkin tuli, niin se voisi viitata masennuksen pahentumiseen jonka mirtazapiini oli jonkin verran parantunut.
Unihäiriöt on kaikkein tavallisen masennus tai ahdistusneisuushäiriö oire. Sen takia voisi kokeilla muitakin masennuslääkkeitä. Vain noin 50% saa apua ekasta lääkkeesta, 30% toisesta ja 15% kolmannesta. Mirtazapiini kannatta pitää kuitenkin iltalääkkeenä pienenä annoksena sen väsyttävän vaikutuksen takia. Pieni annos väsyttää enemmän kun suurempi. Esim. Seroxat tehokas ja monikäyttöinen masennus/ahdistus lääke, joka auttoi minua paljon aikanaan. Lopettamisestakaan ei ollut ongelmia kun teki sen hitaasti parin viikon aikana.- hulluksi tulossa
"Ehkä tuo hyvin stressaava elämäntilanne laukaisi masennus/ahdistuneisuushäiriön joka ei ole koskaan oikein parantunutkaan."
Se on totta, ettei järkyttävä stressi varmaan auttanutkaan asiaa. Mutta toisaalta olen ollut masentunut jo todella pitkään ja hautonut itsemurhaa suunnilleen tarhaikäisestä asti. Masennus ei ole varsinaisesti missään vaiheessa laantunut, vaikka toki pahimmat helvetit ovatkin jo kaukana takanapäin. Kuitenkin nukuin ihan kohtuullisesti (siis en ole koskaan ollut kovin hyvä nukkuja, mutta nykyiseen verrattuna...) aina tuohon kirottuun päivään saakka, jolloin kaikki muuttui kertalaakista. Siksi olisin jotenkin taipuvainen uskomaan, että vika olisi siinä, että yritin muuttaa rytmiäni väärällä tavalla. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta juuri se täysin äkkinäinen muutos saa minut epäilemään näin. Myös kaikki lääkärit, joiden kanssa olen puhunut ovat sanoneet, että vuosikausia jatkunut väärä unirytmi tulisi muuttaa hiljalleen, esim. puoli tuntia kerrallaan. Ahdistaa, jos todella on niin, että olen tuhonnut koko loppuelämäni yhdessä yössä...
"Kun niitä kuitenkin tuli, niin se voisi viitata masennuksen pahentumiseen jonka mirtazapiini oli jonkin verran parantunut. "
Tätä lääkärikin epäili, mutta en ole missään vaiheessa huomannut mielialassani muutosta millään lääkkeillä. Tasainen masennus on läsnä koko ajan. Pelkäämiäni totaalisia paniikinomaisia luhistumisia ja pohjakosketuksia ei ehkä ole tullut ihan niin usein, mutta se johtuu osaksi myös siitä, että olen pyrkinyt pysymään pohjalla jo valmiiksi.
"Unihäiriöt on kaikkein tavallisen masennus tai ahdistusneisuushäiriö oire. Sen takia voisi kokeilla muitakin masennuslääkkeitä."
Niin, en vaan haluaisi aloittaa vielä pahempaa lääkekierrettä, ja rahaakaan ei olisi valtavasti lääkkeisiin laittaa, vaikka Kela niistä osan korvaakin. Nytkin minulla on ollut jo pahimmillaan kuutta eri reseptilääkettä (eivät toki kaikki unettomuuteen tai masennukseen), ja mahdolliset sivuvaikutukset huolestuttavat jo valmiiksi aivan liikaa. Mirtazapiinia aion kyllä vielä käyttää tuolla 3,75 mg annoksella.
"Pieni annos väsyttää enemmän kun suurempi."
Tuon tiesinkin, mutta en ole kyllä huomannut että nukkuisin paremmin pienemmällä annoksella. Myönnetään, että tämäkin saattaisi viitata siihen, että unettomuuteni johtuisi ensisijaisesti masennuksesta. Tämä on noidankehä: olisin varmasti piirun verran vähemmän masentunut, jos saisin kunnolla nukuttua. Mutta kun en saa, sekä masennus että sen myötä myös univaikeudet jatkuvat. Lääkkeen muut kuin unettavat vaikutukset eivät ilmeisesti ole suuremmat pienemmällä annoksella?
- DeadTired
Tarinasi kuulostaa jokseenkin tutulta, joskin itse olen säästynyt yhdeltä merkittävästi tilannetta huonontavalta vaivalta eli heräilyltä. Sitten kun lopulta tipahdan niin sitten kanssa nukun, mikä auttaa kyllä huomattavasti.
Itse olen kärsinyt nukahtamisongelmista siitä asti kuin muistan. Jo alle kouluikäisenä muistan kun mutsi yritti saada minua tuloksetta nukahtamaan. Nukahtamisvaikeuksien takia olen elänyt käytännössä elämäni arjet univelkaisena ja mielenterveyden kanssakin on välillä tekemistä. Valvottuja öitä on takana varmaan kolmenumeroisen summan verran, koska itselläni valvominen toimii viimeisenä konstina unirytmin hetkellisessä kääntämisessä. Joskus.
Olet varmaan kokeillut mennä nukkumaan erilaisiin aikoihin Oletko huomannut unirytmissä minkäänlaista logiikkaa, vai heräiletkö nukahtamisen ajankohdasta riippumassa? Itselläni on tietty kellonaika vuorokaudesta jolloin herään vaikka 2 tunnin unien jälkeen virkeänä, vaikka valvottuja tunteja olisi takana yli 30 (koettu monesti). Jos valvonkin yön yli, niin en voi mennä nukkumaan klo. 20-21 tai herään ~90% todennäköisyydellä klo. 22-23. Joskus satunnaisesti vaihtoehtoisesti klo. 00-02. Sen sijaan kun menen nukkumaan klo. 22 ->, niin on epätodennäköistä että herään itsekseni alle 10-14 tuntiin. Unirytmi tuntuu olevan lukittuna tiettyyn aikaan. Luonnolliselta tuntuva nukkumaanmenoaika olisi minulle klo. 04.30-05.30. Herääminen siitä n. 10 tuntia eteenpäin. Tuo asia ei ole muuttunut miksikään vaikka olen elänyt jatkuvassa säännöllisessä työelämässä jo ~3 vuotta. Armeijakaan ei tilannetta muuttanut miksikään, mikä teki varsinkin leireistä helvettiä. Muut saivat nukkua liian vähän, minä 1-2 tuntia vähemmän. Intissä kasarmillakaan ei saanut nukuttua kuin ~4-5 tuntia yössä.
Nyt olen käyttänyt Stilnoctia vajaan 3 vuoden ajan säännöllisesti. Jonkinlainen koukku on olemassa, mutta lääkkeen käyttö on aika hyvin hallinnassa. Annosta ei ole nostettu tuona aikana, ja tavoite oli aiemmin että uusin tuon 20 pillerin (10mg) reseptin vain kerran kuukaudessa. Nyt 2 viimeistä reseptia olen uusinut 2kk välein. Sen lisäksi melatoniini on apuna myös, ja välillä se toimiikin jotenkuten. Välillä ei lainkaan.
Univaikeuksien kanssa eläminen on tehnyt elämästä melkoista vuoristorataa ja välillä oli papereissakin merkintä bipolaarihäiriöstä. Se diagnoosi kuitenkin sittemmin kumottiin. Masennuksesta on kärsitty nyt aika tasan tarkkaan puoli elämää ja nyt ihan tässä vuoden sisään on tullut uusia vaivoja, kuten melko voimakkaat pelko-/ahdistuskohtaukset. Olen yrittänyt vähän siistiä elämäntapoja (juomisen sekä lääkkeiden vähentäminen mm.) kokeeksi jos auttaisi. Krapulassa varsinkin oireilu tuntuu pahentuvan, vaikka läsnä ne on ilmankin.
Itse olen myös alkanut havaitsemaan pientä erakoitumista ja ärsyyntymistä. Jo parin vuoden ajan puhelimen soiminen on aiheuttanut helvetin väsyneen ja turhautuneen olon, eikä ihmisten kanssa tahdo aina jaksaa olla, parhaita ystäviä lukuunottamatta. Se tuntuu niin hiton vieraalta, vaikken koskaan mitenkään erityisen sosiaalinenkaan ole ollut. Sitä ei vain jaksa.
Myös itse toivon melko usein nopeaa loppua tälle kaikelle, lähinnä aamuisin (oma taistelunsa joka kerta, ja senkun pahenee). Aamun ensimmäisinä tunteina olen aivan piipussa, mutta se onneksi hieman helpottaa päivää kohden. Illalla sitä taas piristyy jo niin paljon ettei kykene nukkumaan.
Saman ikäisiä ollaan, ja vaikka oireissa onkin pieniä poikkeamia, ovat vaikutukset näemmä yllättävän samankaltaisia. Itselläni on usein kausia jolloin ei välttämättä nuku kuin 1-3 tuntia yössä, ja se kyllä oikeasti tappaa elämänilon. Apua ei tunnu löytyvän ja kaiken pitäisi olla teoriassa kunnossa (fyysinen duuni = paljon liikuntaa, säännöllinen elämä, kohtuulliset elämäntavat jne.) takaamaan riittävät unet. Vaan ei ole.
Voin maata 3 tuntia sängyssä liikkumatta eikä uni tule. Voin laskea sekunteja, mutta jossain 1500 paikkeillä tympäännyn. Ajattelematta oleminen ei auta, koska silloin ajattelee omaa ajattelemattomuuttaan. Rentoutusharjoitukset eivät juuri tunnu oikein toimivan, mutta teen niitä kuitenkin varulta aina sängyssä. Ne nimittäin toimi aluksi todella hyvin. Pystyin jopa pari kertaa "ohjelmoimaan" itseni heräämään tiettyyn aikaan pirteänä vähilläkin unilla.
Ja taas toisaalta, nyt tuntuu ettei mikään uni riitä piristämään. Parhaimmillani olen terveenä nukkunut 27 tuntia melkein putkeen, ja välillä en ole päässyt koko viikonloppuna sängystä ylös kun väsyttää niin helvetisti.
Pahoittelut mahdollisesti sekavasta vastauksesta. Ei nyt tahdo keskittymiskyky riittää selkeästi jaoteltuun ja loogisesti etenevään viestiin. Vaikka tällä viikolla onkin saanut kohtuudella unta (sunnuntai - torstai öiden unet tunneissa n. 4 ,4 ,6 ,6).
Ja yritä pärjäillä ja saada apua vaivaan. Tämä tie ei vie minnekään muualle kuin ennenaikaiseen hautaan. Luulisi että lääketieteestä jotain apua olisi, vaikka itsekin olen joitain unilääkkeitä kokeilleena todennut että niissä saattaa olla aika hurjia sivuvaikutuksia (mm. koko seuraavan päivän kestävä aivan tautinen väsymys yms.). Pitkä sairaslomakin on vaihtoehto jota tulisi lääkärin kanssa harkita mieluummin kuin köyden ja vaseliinin ostoa.- hulluksi tulossa
Kiitos vain vastauksista, ihme että joku viitsi viestini lukea.
"Sitten kun lopulta tipahdan niin sitten kanssa nukun, mikä auttaa kyllä huomattavasti."
Minullakin oli aikaisemmin juuri noin, ja sen kanssa tulin vielä onneksi toimeen. Ja nekin nukahtamisvaikeudetkin olivat lähinnä kausiluontoisia. Mutta tämä pian kaksi vuotta kestänyt heräilyongelma on kyllä todellista piinaa, koska nyt sama "taistelu" täytyy käydä useita kertoja yössä.
"Olet varmaan kokeillut mennä nukkumaan erilaisiin aikoihin Oletko huomannut unirytmissä minkäänlaista logiikkaa, vai heräiletkö nukahtamisen ajankohdasta riippumassa?"
Joo, olen kokeillut. Jos menen liian aikaisin nukkumaan, herään jo parin tunnin kuluttua, minkä jälkeen on lähes mahdoton saada uudestaan unta. Jos taas menen itselleni "normaaliin" aikaan, ensimmäinen herääminen tapahtuu noin neljän tunnin kuluttua, lääkkeen kanssa ehkä viiden. Käyn yleensä siinä vaiheessa myös vessassa, jolloin havahdun sen verran, että saattaa mennä 1-3 tuntia, ennen kuin pääsen uudestaan uneen - riippuen myös lääkkeen määrästä. Käytännössä nukkuminen on siinä vaiheessa enää pelkkä torkkumista, josta on vaikea sanoa, milloin on unessa ja milloin taas hereillä. Eikä se virkistä lainkaan, vaan joka päivä on väsynyt olo.
"Ne nimittäin toimi aluksi todella hyvin. Pystyin jopa pari kertaa "ohjelmoimaan" itseni heräämään tiettyyn aikaan pirteänä vähilläkin unilla. "
Minkälaisia menetelmiä kokeilit? Itse ajattelin vielä yrittää jotain näitä hengitystekniikoita, mutta en usko niistä olevan kyllä apua. Korkeintaan ne voivat rauhoittaa, jos iskee paha paniikkikohtaus yöllä.
"Tämä tie ei vie minnekään muualle kuin ennenaikaiseen hautaan."
Tuo on todellakin totta. Juuri tuli, oliko se Prisma Studiossa, juttua unettomuuden vaikutuksista, eivätkä ne tiedot varmasti ainakaan rauhoita kenenkään unettomuudesta kärsivän mieltä...
"Pitkä sairaslomakin on vaihtoehto jota tulisi lääkärin kanssa harkita mieluummin kuin köyden ja vaseliinin ostoa."
Sairasloma on ollut kieltämättä pitkään mielessä, mutta en vaan oikein osaa ottaa sitä puheeksi kenenkään kanssa. Työkykyni on jo nyt todella heikko, vaikka teen etätöitä ja työtahtikin on ollut pitkään todella rauhallinen. Jos en näinkään helppoa duunia jaksa, niin se olisi sama, kuin myöntäisin itselleni suoraan olevani luuseri. Vaikka sehän minä tietysti olenkin.
"Ja yritä pärjäillä ja saada apua vaivaan. "
Vielä toistaiseksi yritetään... Kiitos samoin. - esimerkiksi
hulluksi tulossa kirjoitti:
Kiitos vain vastauksista, ihme että joku viitsi viestini lukea.
"Sitten kun lopulta tipahdan niin sitten kanssa nukun, mikä auttaa kyllä huomattavasti."
Minullakin oli aikaisemmin juuri noin, ja sen kanssa tulin vielä onneksi toimeen. Ja nekin nukahtamisvaikeudetkin olivat lähinnä kausiluontoisia. Mutta tämä pian kaksi vuotta kestänyt heräilyongelma on kyllä todellista piinaa, koska nyt sama "taistelu" täytyy käydä useita kertoja yössä.
"Olet varmaan kokeillut mennä nukkumaan erilaisiin aikoihin Oletko huomannut unirytmissä minkäänlaista logiikkaa, vai heräiletkö nukahtamisen ajankohdasta riippumassa?"
Joo, olen kokeillut. Jos menen liian aikaisin nukkumaan, herään jo parin tunnin kuluttua, minkä jälkeen on lähes mahdoton saada uudestaan unta. Jos taas menen itselleni "normaaliin" aikaan, ensimmäinen herääminen tapahtuu noin neljän tunnin kuluttua, lääkkeen kanssa ehkä viiden. Käyn yleensä siinä vaiheessa myös vessassa, jolloin havahdun sen verran, että saattaa mennä 1-3 tuntia, ennen kuin pääsen uudestaan uneen - riippuen myös lääkkeen määrästä. Käytännössä nukkuminen on siinä vaiheessa enää pelkkä torkkumista, josta on vaikea sanoa, milloin on unessa ja milloin taas hereillä. Eikä se virkistä lainkaan, vaan joka päivä on väsynyt olo.
"Ne nimittäin toimi aluksi todella hyvin. Pystyin jopa pari kertaa "ohjelmoimaan" itseni heräämään tiettyyn aikaan pirteänä vähilläkin unilla. "
Minkälaisia menetelmiä kokeilit? Itse ajattelin vielä yrittää jotain näitä hengitystekniikoita, mutta en usko niistä olevan kyllä apua. Korkeintaan ne voivat rauhoittaa, jos iskee paha paniikkikohtaus yöllä.
"Tämä tie ei vie minnekään muualle kuin ennenaikaiseen hautaan."
Tuo on todellakin totta. Juuri tuli, oliko se Prisma Studiossa, juttua unettomuuden vaikutuksista, eivätkä ne tiedot varmasti ainakaan rauhoita kenenkään unettomuudesta kärsivän mieltä...
"Pitkä sairaslomakin on vaihtoehto jota tulisi lääkärin kanssa harkita mieluummin kuin köyden ja vaseliinin ostoa."
Sairasloma on ollut kieltämättä pitkään mielessä, mutta en vaan oikein osaa ottaa sitä puheeksi kenenkään kanssa. Työkykyni on jo nyt todella heikko, vaikka teen etätöitä ja työtahtikin on ollut pitkään todella rauhallinen. Jos en näinkään helppoa duunia jaksa, niin se olisi sama, kuin myöntäisin itselleni suoraan olevani luuseri. Vaikka sehän minä tietysti olenkin.
"Ja yritä pärjäillä ja saada apua vaivaan. "
Vielä toistaiseksi yritetään... Kiitos samoin.pariksi viikoksi maalle Itä-Suomeen tai Lappiin missä on lunta. Päivät hiihtelisi metsässä, illalla saunoisi, eiköhän uni maittaisi!
Parhaimmat unet minulla on aina ollut maalla. Lapsena ja nuorena muistan, miten rankan ruumiillisen työn (esimerkiksi päivän kivien mätön pellolla) jälkeen oli tosi ihanaa, kun sai oikaista itsensä raikkaiden lakanoiden väliin.
Sitä kuunteli vähän aikaa seinäkellon rauhallista raksutusta ja katseli, miten pihlajan oksat piirtyivät ikkunan takana hämyistä kevätyötä vasten. Siihen sitä nukahti, turvaisaan, rauhaisaan, lämpimään, vielä leivänpaistonhajuiseen tupaan.
Eli pointti on tämä: etsiä rauhallinen ympäristö ja ruumiillista rasitusta reippaassa ulkoilmassa (ei konevoimin). Uskon että resepti tepsii!!! - juuri noin
esimerkiksi kirjoitti:
pariksi viikoksi maalle Itä-Suomeen tai Lappiin missä on lunta. Päivät hiihtelisi metsässä, illalla saunoisi, eiköhän uni maittaisi!
Parhaimmat unet minulla on aina ollut maalla. Lapsena ja nuorena muistan, miten rankan ruumiillisen työn (esimerkiksi päivän kivien mätön pellolla) jälkeen oli tosi ihanaa, kun sai oikaista itsensä raikkaiden lakanoiden väliin.
Sitä kuunteli vähän aikaa seinäkellon rauhallista raksutusta ja katseli, miten pihlajan oksat piirtyivät ikkunan takana hämyistä kevätyötä vasten. Siihen sitä nukahti, turvaisaan, rauhaisaan, lämpimään, vielä leivänpaistonhajuiseen tupaan.
Eli pointti on tämä: etsiä rauhallinen ympäristö ja ruumiillista rasitusta reippaassa ulkoilmassa (ei konevoimin). Uskon että resepti tepsii!!!Kaupungissa on kaikki pielessä. Kaupunkiluukuissa on liian kuuma, jos avaat ikkunan on kylmä, kesällä on kuuma, Ilma huonompi kuin puutalossa, aina jotain hälyä - bussi jyrää tai auto kaasuttaa. Onko sänkyasiat kunnossa (itselläni ei ole vaan surkea jossa selkä kipeä aamulla).
Ja jotain raskasta hikeen vetävää työtä mistä hyvä mieli ja hyvä ruokahalu ja niin edelleen.
- Savon poika
Kyllä oli mielenkiintoista lukea: kuin olisi nähnyt oman elämänsä. Omat nukkumisvaikeudet alkoivat 10 kilon laidhuttamiseta 10 viikon aikana vuonna 1985. Heräilin nälkään aamuyöllä. Siitä alkoi helvetti, joka jatkuu yhä. Kaikki mahdolliset unilääkkeet ja masennuslääkkeet on kokeiltu, depressiokurssit käyty, unitutkimukset läpi, viisi eri psykiatria, joista yhden kanssa pian 14 vuotta. Työelämässä olen sinnitellyt väsyneenä, kovasti pinnistellyt. Eihän suomlainen luovuta. Nyt on työkyvyttömyyseläke haettavana. Ensimmäisestä tuli bumerangi. Syön terveellisesti, liikun paljon, ylipainoa on ehkä 10 kiloa, alkoholin jätin kokonaan vuonna 2004. Kaikki on ulkoisesti kunnossa, mutta ei nukuta, aina väsyttää ja masentaa.
Yleensä käyn "nukkumaan" klo 23 - 24. Herään vakiovarmasti klo 4, joskus aikaisemminkin. Sen jälkeen uni ei tule. Uusin kontaktini - pyskiatri - määräsi Ataraxia jo aiemmin käyttämieni Lyrican ja Rivatrilin lisäksi. Se on aiheuttanut karmeita painajisia, kuten monet psyykelääkkeet aikaisemmin.
Olen yrittänyt jättää Lyricaa (neuropaattinen kipulääke, jota ahdistukseenkin käytetään) pois, mutta sitten iskee itsemurhamasennus. Kaikista lääkkeistä aiheutuu sivuvaikutuksia.
Tästä vuodatuksesta ei ole varmaankaan mitään muuta hyötyä kuin se, että et ole yksin.
Tälläkin hetkellä luomet ovat raskaat ja mieli saman värinen kuin lumeton joulukuun iltapäivä.
Yritetään jaksaa ja toivotaan, että jokin tai joku vielä auttaa. - Lampaita laskettu meilläkin
Olen omalla kohdallani kokenut vain kalpean aavistuksen siitä kaikesta mitä kerrot, mutta silti jotakin hyvin samanlaista. Omaan unettomuuteeni liitty usein, etten illalla joko nukahda tuntikausiin lainkaan, tai sitten nukahtamisvaiheessa silmät rävähtävätkin levälleen ja uni vain ei tule... Kuvioon liittyy vielä pulssin voimakas kiihtyminen. Rytmihäiriöt yms. on tutkittu, vikaa ei löydetty. Olen syönyt beetasalpaajia rytmin tasaamiseen ja vaihdellen nukahtamislääkkeitä. Eikä olo ole kaksinen seuraavana päivänä.
Aloin jo vahvasti epäillä, että kohta tulen hulluksi ja seuraava askel on sairasloma ja psyykenlääkkeet. Relaaminen kesälomallakaan kun ei oireita poistanut vaan paremminkin stressin laukeaminen niitä nostatti.
Kuin oljenkortena muistin, että olen joskus kauan sitten saanut apua johonkin muuhun vaivaan vyöhyketerapiasta. Hakeuduin vastaanotolle ja jokainen hoitokerta on vähentänyt ongelmaa. Nyt kolmen noin viikon välein tapahtuneen hoitokerran jälkeen olen jo yhtäjaksoisesti yli viikon pystynyt nukkumaan erittäin hyvin yöni.
Vyöhyketrapia on "jalkapohjahoitoa", jossa jalkoja hieromalla ja siellä olevia erilaisia pisteitä käsittelemällä aktivoidaan kehon omaa luonnollista toimintaa. Siihen hakeutuminen ei vaadi mitään aatetta tai uskoa - mutta halua kokeilla ja tietenkin valmiutta maksaa hoidosta (itse olen maksanut hhoitokerrasta 35 eur). Joillekin hoito puree heti ensi kerrasta, joillekin muutaman kerran jälkeen - ja varmastikaan kaikki eivät siitä saa apua.
Vyöhyketerapiasta löytyy tietoa googlettamalla ja vyöhyketerapeutteja löytyy varmasti ainakin isommilta paikkakunnilta.
Omat kokemukseni ovat sikäli positiivisia, että uskallan rohkaista kokeilemaan.
Toivottelen kaikille parempia unia! - Helvetissä minäkin
Tuo sun tekstisi oli niin tuttua luettavaa. Itse olen kärsinyt tosipahoista uniongelmista yli 10 vuotta ja nyt olen sairaslomalla kolmeviikkoa kun pää meinas revetä kun en nukkunut lainkaan. Viimeyökin meni silleen et nukahin noin 24 jlk ja heräsin 01.10 ja sen jlk pyörinyt vaan sängyssä. Tarttis asioita hoidella ja jouluukin valmistella mut olo on ku kännisellä ja muisti pätkii ja ajatukset iha pihalla. Sain nyt Efeksor masennuslääkettä jos se tasaisi unta ja mielialaa...unettomuutta vain lisänny ainakin näin alkuun. Olen kanssa syönyt erinäkösii bentsoi ym ja klotriptyl ollut unettomuuteen jo 4 vuotta käytössä. Teen kolmivuorotyötä ja oikea unirytmini olisi 03-04 nukkumaan ja 11.00-12.00 ylös. Olen kysynyt saisinko tehdä pelkää yötyötä kun nukun silloin parhaiten?? Pomolle se ei sovi ja lääkäri sen sitte määrää vuorotyökiellon. Olen nyt kanssa menossa kunnon unitutkimuksiin ja kotonakin olen piuhoilla nukkunut huonoin tulokis!!!!HULLUKS unettomuus tekee se o saletti!!!Ärsyttää ku muut ihmiset ei ymmärrä unetonta ja kuinka vaikeeta se elämä on. Ja nytkin tunnen syyllisyyttä sairaslomastani ku hoitoalalla on vaikeuksii saada sijaisii ja sit työkamut joutuu tekee pitkää päivää ym..On se perseestä!!!!Jaksamisia sinulle.
- agg
olen kokenut saman kuin sinä.Mene hermoratahierontaan.Olen käynyt 12 kertaa ja nyt rupee helpottaa.Oireesi voivat aluki tulla esille kovina "kriiseinä",mutta menevät ohitse kun jaksat jatkaa hellittämättä.Älä luovuta.Maksa on huonossa kunnossa selvästi.Lääkkeet vain pidentävät oireitasi.Ja lääkärit antavat niitä joka vaivaan.
- unet-off
Kiitos kun kerroit kokemuksistasi. Eksyin näille sivuille googlettamalla itselleni juuri määrättyä Mirtazapiinia ja univaikeuksia. Teen yliopistossa opintoja ja stressiä riittää muun elämän osalta sen lisäksi. Unirytmi on mennyt viime aikoina tosi sekaisin ja jotkut jutut mitä kerroit elämästäsi tuntui tutuilta. Uskon kuitenkin, että aina on toivoa ja sitä toivon sulle myös.
- Pelokas_
Kappas, onhan meitä enemmänkin. Itsellä 3kk takana tätä helvettiä ja loppua ei näy. Benzoja ja luontaistuotteita kahlannut toivottomana läpi. Joka päivä mielenterveys tuntuu loppuvan kesken. Tämän päälle olen vielä herkkä luonteeltani ja äiti on sairastaa skitsofreniaa, niin pelko psykoosistakin pahentaa tilaa. Itsellä tämä lähti liikkeelle rintakivulla, joka mitä ilmeisimmin johtui/johtuu mielestä tai jostain vähäpätöisestä seikasta, jota minä/elimistö luullut vakavaksi ja tila jäänyt päälle. Välillä olen valvonut 4vrk putkeen ja välillä saan lääkkeillä joitain tunteja nukuttua. En enää edes oikeastaan muista millaista oli nukkua kunnolla vaikka "vasta" 3kk takana. Tällä hetkellä "vaikea paniikkihäiriö" diagnoosilla menossa psykiatrille ja tässä hullussa horroksessa pitäisi vielä autollakin ajaa. JES! Voimia kaikille unettomille, oli syy juuri sinulla mikä tahansa.
- Anonyymi
Mks ees vittu heräilet yöllä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1293267
- 1091311
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2671285Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.651096Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt791061Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr141056IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku57979- 30976
Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie42944- 46854