Runonurkka kutsuu taas
kirjoittajia mukaan yhä.
Ei ole nurkan kansi haas,
auki on, vaik ois pyhä.
On ihana kanssanne olla
runojanne lukea.
Eikä olla hunningolla,
saamme toisistamme tukea.
Kertovat hetkistä elon
suruista ja iloista.
Viepi pois pimeän pelon
taas on olo siloista.
Mä nurkan avaan,
luen runot siellä.
Sinne siis ravaan
eikä kukaan kiellä.
Ystävä vieressä on
ja aina hetki aikaa.
Tuo runo lukematon
kiehtovaa taikaa.
kirjoittajia mukaan yhä.
Ei ole nurkan kansi haas,
auki on, vaik ois pyhä.
On ihana kanssanne olla
runojanne lukea.
Eikä olla hunningolla,
saamme toisistamme tukea.
Kertovat hetkistä elon
suruista ja iloista.
Viepi pois pimeän pelon
taas on olo siloista.
Mä nurkan avaan,
luen runot siellä.
Sinne siis ravaan
eikä kukaan kiellä.
Ystävä vieressä on
ja aina hetki aikaa.
Tuo runo lukematon
kiehtovaa taikaa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mikä estää runon suollot
sekä kiellot, että puollot?
Kun vain vyyhdin auki saa
alkaa runoo juoksuttaa
ilmaiseksi ilojamme
täälläkin me purkaa saamme
tai jos suru ahdistaa
sitäkin vois helpottaa
itkuvirttä veisaten
muistellen ja laulellen.
Vaikka ei ole luntakaan
lumiakka oon pihalla
niin kuin lumiukkokin
mikäs on sen somempaa
kun yhdessä näin olla saa
jos satutaan me sulamaan
mitä välii, jos yhdessä suletaan ;-)))
No mitäs sitten tehtäisi,
jos sulaa meinaisi.
Jos posket alkaa punoittaa
ja hiki lentää virtanaan,
kai silloin liikaa vaatetta
kas tässä aatetta:
Pois kuteet päältä heittäkää
ja menkää suihkuun viileään.
Nyt enempää en neuvo teitä
se sensuroitu ompi meiltä.
Pihalla kun oli lunta
senttejä kai kymmenkunta.
Lumiakan talon viereen
lapset oli siihen tehneet.
Päällään akal oli hameet leveet,
vielä porkkanasta pitkät nokat
suussaan mustat hiilihampaat
Päässään musta lierihattu.
Näky oli hauska niin,
että kamerakin käteen sattu.
Ei lumesta täällä tietoakaan
ei lumiukosta, akastakaan
vaan eipä ole myöskään liukasta
niin löytyy siitäkin asiasta
positiivinen puoli.
Vain tuulikello helähtää
on kovin pimeää.
Hetken valaisi lumi
ja taas suli.
Mihin syksy loppuu
ei pidä talvi hoppuu.
Saammeko jouluksi lunta
ehkä näämme vain unta.
Missä kulkee pukin tie,
arvoitus se lie.
Odotusta valkean joulun
jääneekö kohdalle Oulun.
Sunnuntailapsi kiteytti
mikä ilmas ihmetytti.
Kaikki samaa aattelee
pimeyttä sadattelee.
Onpa poissa sekin huoli,
mustelmia ei saa takapuoli.
Hyvää joulun odotusta
jospa häipyy taivas musta.
Ostinpa itsellein joululahjan
kukapa muu niitä ostelee
näin olen tehnyt joka joulu.
Puolustelen, selitän itselleni:
-Tarvitsen minäkin joululahjan
olen ollut aika kiltti,
- no, itselleni ainakin
muut voivat olla muuta mieltä
löysin kirpputorilta
pienen pyramiidin
mieleisenkin.
Kävin kerran Egyptissä
hennonut en siellä ostaa
matkan hintaa kun kaikki nostaa
nyt sain sen halvalla
muutamalla eurolla.
Tänään myös minäkin
kirpputoreja kiertelin
jospa jotain joululahjaa
ihan pientä, ihan halpaa
paljon kyllä tavaraa
monenlaista tohinaa
hauskan kirjan minäkin
löysin, ihan siistinkin
itselleni toisen vielä
paljon lukemista siellä
monenmoista tavaraa
moni sieltä mukaan saa
pyyheliinaa halvalla
juhlapuseroa eurolla
kippoa ja kuppia
pipoo peittään nuppia
melkein mitä tahansa
mitä ihminen voi tarvita.
Rakkautta kuitenkaan
ei sieltäkään voi ostella.
oiva paikka, köyhälle mummolle aarreaitta,
tarvii ei tuotteista paljon maksaa,
kun vain kiiruhtaa jaksaa,
torilta toiselle kun joutuin ehtii
ei tarvii paljon lukee lehtii.
Torilla tarjoukset joka päivä
ei mieltä paina huolen häivä.
Kiitos kun on terve pää,
järki ei ihan käteen jää,
peukalo tosin on keskellä kämmentä
mut ei seikka tuo
mieltä hämmennä.
On joulu meillä nyt yhteinen
sitä vietämme iloiten
ranta palmujen alla istun
koti suomea siinä mietin.
Tuoksuu luonto nyt aivan muulta
kuin suomen metsien havupuulta
joulu näinkin tulla saa
sitä ilolla juhlitaan.
Kukat kauniit luo loistoaan
kulkijan saa ihastumaan
jospa kukan siitä antaa voisin
teille kaikille sen ilon soisin.
Silloin onneni ois rajaton
kun muisto matkastani jäljellä on.
On joulu toisenlainen Monicalla,
kun istuu etelässä palmun alla.
Kukat tuoksuu, linnut laulaa,
aurinko polttaa päätä kaulaa.
Mut ajatukset kuitenkin,
ne lentää Suomeen, kotihin.
Siell'pimeässä joulun valot,
luo tunnelmaa ja tunteet jalot.
Siell'joulu, joulut lapsuuden
antaa muistot suloiset.
Ei niitä missään muualla
voi aidosti niin tuntea.
Nyt sulle täältä ystävät
tervehdyksen laittavat.
Hyvää joulua toivottavat
runonurkan kirjoittajat.
Aamulla aikaisin
silmäni aukaisin
vaikkei oo kiirettä minnekään
jos vielä väsyttää uudelleen lepäämään
kun ei tarvitse lähteä sinnekään
minne olin eilen ajatellut mennä
tänäänpä ei ajatukset lennä
Kylään keijuja ja tonttuja
saapui hetkeks mummolaan.
-On paljon täällä monttuja,
kenkiinsä kompastuessaan.
Tonttu touhuisa selittää
ja siskokeijut naurahtaa.
Pikkutonttu varpaalle köllähtää,
tonttuäiti parahtaa.
Joulumuori tulijat halaa.
Keijut oikoo siipiänsä
ja kuin aivan salaa
tontut korjaa myssyjänsä.
Äiti ostoksille lähtee,
huomaa ei lapset lain.
Keijut piirtää tähtee
tonttuin autot pörrää vain.
Piirretään korttia monta,
mietitään kuka ne saa.
Piirileikkiä hulvatonta
aika siivet saa.
Jano tontut, keijut yllättää,
pullan mehun mummu antaa.
Pikkuisia jo väsyttää
äiti tulee, mummu naurahtaa.
Kaikkialla kuulee höpötystä
laitoin tätä, tein tuota
joka puolella samaa hössötystä
melkein neljännes vuotta
joulun vuoksi samaa lörpötystä
puolet ajasta ihan suotta.
Tulee se vähemmälläkin kiireellä
kaikkea ei ehdi edes syödä
ei tarvii joka kuppia siirrellä
ei siivoilla kaiken yötä
Joulun aikaa aion kiireettä elellä
enkä mieti siihen liittyvää työtä.
Tilastoissa ei niinkään kauniiksi havaittu,
Se kaunein sana on Äiti.
Sen muistaa vielä ,vuosienkin takaa.
Se on äiti.
Toiseksi kaunein on Rakkaus.
Kuusivaras,
kuusen itsellensä varas.
Varas kuusen puoleenväiin sahas,
mielestänsä kuusi oli paras
myöhemmin kotiin kantaa.
Mutta toinen varas,
silmäns' samaan kuuseen iski,
hänkin aikoi kuusen omaan kotiin kantaa.
Metsänvartija hälle sakon siinä antaa.
Sadussakin opetusta kuuluu tällöin antaa.
Runonurkka nuukahtanut
kuusen alle kuukahtanut
emännillä kiireet entiset
isännillä mietteet mieleiset
ei ne jouva kirjoittamaan
runonurkkaan sanailemaan
niill on kiireet monenlaiset
joka joulu samanlaiset
pitää pöytään saada ruokaa
joulukuusta tupaan tuokaa
possua ja paistikasta
pöydässä on monenlaista.
Vaan on meitä joutavia
vastavirtaan soutavia
kiirettä ei minkäänlaista
herkutkaan ei juuri maista
kunhan jotain syödä saa
ettei vatsa valita.
Eihän meillä ollut kuusta.
Syystä että viivyin töissä,
lapsillehan kuusi on tärkeä.
Aatto oli pitkällä,
eikä kuusen kauppiasta paikalla,
loput kuuset maahan hän jo polki.
Niistä yhden itselleni otin,
sen kuljetin ma kotiin
sitä paikkasin ma vähän.
Puolen paremman käänsin esiin,
vaihdoin jalkaan parempiin vesiin.
Kuusesta sain jopa kehun,
siitä jouluuni sain pienen mehun.
Olipa yksi joulu sellainen
ei ollut kovin yltäkylläinen
ei ollut varaa ostaa kuusta
piti keksiä kuusi jostain muusta
olipa meillä pylväskaktus monta vuotta
eipä kasvanutkaan suotta
sai joulukuusen virkaa ajaa
kun rahan menolle ei rajaa
oli kaktus lähes metrin mittainen
sai koristeeksi langan hopeisen
ja tähti latvassa loistellen
sai aikaan mielen tosi jouluisen.
Joulumme erillainen jäi mieliin säilyen.
Minun mieleeni on jäänyt eräs
kuusi kukkivainen
ystävä toi omasta metsästään
lahjaksi joulun alla
joulun jälkeen se rupesi kukkimaan
se oli niin kaunis
että vasta tammikuun 18 päivänä
vaikka se oli vieläkin kaunis
poikani kantoi sen ulos
olisin vieläkin pitänyt sitä.
Se jäi kuusentuojan viimeiseksi
joulukuuseksi
ja meillekin viimeiseksi
aidoksi kuuseksi.
Nurkkalaiset nää
aina yllättää.
Kirjoiteltu ja luettu
toisiamme tuettu.
Hyvää joulun aikaa
iltoihin sadun taikaa.
Kiitos teille runoista
lisää uutta punosta.
Hyvää joulua rauhaisaa
iloista mukavaa.