Miten teillä on miehet suhtautuneet vauvauutiseen? Ovatko iloinneet täysillä vai ottaneet asian rauhallisesti sen kummemmin asiaa edes ajattelematta?
Meillä tuo mies kun ei oikein ole kertaakaan mitenkään erikoisemmin asiasta iloinnut tai vapaaehtoisesti vauvasta puhunut, vaikka raskauskin on aivan kohta puolivälissä. Ultrassakin oli kuulemma hymyillyt vain minun mieliksi. Aviopari ollaan ja ehkäisy jätettiin ihan tietosesti pois.
Jotenkin tuntuu etten voi täysillä iloita raskaudesta ja tulevasta vauvasta kun mies ei ota siihen osaa. Sanoo vain ettei oikein vielä tunnu miltään kun ei se vauva näy jne. Ymmärrän sen, että miehille asian konkretisoituminen voi olla hankalampaa, mutta siltikin mielestäni jotakin puuttuu.
Ei hän koskaan vapaaehtoisesti asiasta puhu tai haaveile tulevasta yms. Välillä tuntuu, että tässä ollaan kahdestaan, minä ja vauva. Olisi ihanaa jos mies voisi ylpeänä kavereillekin kertoa tulevasta isyydestä.
Asiasta ollaan puhuttu, mutta mitenkäs saat toisen olemaan iloinen lapsestaan. Uskon kyllä hänen sitten olevan iloinen, kun vauva syntyy, mutta mukavaa olisi jos jo nyt voisi vähän iloita. Mikään kun ei tunnu häntä liikuttavan, ei edes ultra tai pienet potkut.
Meillä tuo mies kun ei oikein ole kertaakaan mitenkään erikoisemmin asiasta iloinnut tai vapaaehtoisesti vauvasta puhunut, vaikka raskauskin on aivan kohta puolivälissä. Ultrassakin oli kuulemma hymyillyt vain minun mieliksi. Aviopari ollaan ja ehkäisy jätettiin ihan tietosesti pois.
Jotenkin tuntuu etten voi täysillä iloita raskaudesta ja tulevasta vauvasta kun mies ei ota siihen osaa. Sanoo vain ettei oikein vielä tunnu miltään kun ei se vauva näy jne. Ymmärrän sen, että miehille asian konkretisoituminen voi olla hankalampaa, mutta siltikin mielestäni jotakin puuttuu.
Ei hän koskaan vapaaehtoisesti asiasta puhu tai haaveile tulevasta yms. Välillä tuntuu, että tässä ollaan kahdestaan, minä ja vauva. Olisi ihanaa jos mies voisi ylpeänä kavereillekin kertoa tulevasta isyydestä.
Asiasta ollaan puhuttu, mutta mitenkäs saat toisen olemaan iloinen lapsestaan. Uskon kyllä hänen sitten olevan iloinen, kun vauva syntyy, mutta mukavaa olisi jos jo nyt voisi vähän iloita. Mikään kun ei tunnu häntä liikuttavan, ei edes ultra tai pienet potkut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mekin ollaan aviopari, mutta raskaus oli yllätys. En aluksi meinannut edes uskaltaa kertoa asiasta miehelleni, koska tiesin ettei hän olisi halunnut lapsia ainakaan moneen vuoteen, jos koskaan.
Kun sitten kerroin käytyäni varhaisultrassa, hän otti asian ihan positiivisesti ja sano että ei se mitään, kyllä kaikki hyvin menee ja kyllä me pärjätään. Melkein kyynelehti ekassa ultrassa jossa oli mukana ja piti mua kädestä.
Sitten kului puolisen vuotta, ja mies paljasti että hänen tunteensa ovat muuttuneet ja on pysynyt kanssani lapsen takia. Oli kyllä kauhea kuulla jotain tuollaista, vaikka tiesin että meillä oli mennyt vähän huonommin nuo kuukaudet ja oli ollut paljon riitoja ja erimielisyyksiä.
Päätettiin silti jatkaa yhdessä, ja myöhemmin mies perui puheensa, ja nyt kolmisen kuukautta myöhemmin (rv 36) on tulevasta vauvasta aivan innoissaan.
oli tosi hiljasta, ei miestä kiinnostanu tai ei halunnu puhuu asiasta.. vasta ku n eka ultra oli takana ja 12 viikkoa niin se rupes hyväksyy asian ja sitten siitä sai kertoo muillekkin. ei se ain asitä jaksanu ajatella tai muistaa tai hihkua vauva juttuaja.. kaikki on muuttunu pikku hiljaa kun maha alko kasvaa kunnolla ja käytiin 4d ultrassa sen jälkeen on ihan täysin tajunnut että meillä on vauva mun masussa ja odottaa innolla sen syntymää. mahaani ei aina silittele ja tunnustele liikkeitä.. tai juttele koko ajan vauvalle mutta tiiän että se rakastaa sitä silti.
Me olemme avopari ja raskaus tuli yllättäen. Mies oli alussa varmaan iloisempi ja jotenkin ylpeämpi asiasta kuin minä :) Itse olin alkuviikot ihan paniikissa :) Nyt rv 15 ja mies on tainnut välillä unohtaa , että olen raskaana. Eihän se tietysti vielä hirveästi näy ym.. Mutta ei voi käsittää minun kiukuttelujani, vaan huutaa takaisin. Välillä haluaisin että mies ymmärtäisi minun mielialavaihteluni eikä ottaisi asioita niin henkilökohtaisesti tänä aikana. Mutta eipä se tajuu. Mutta onneksi lapsesta iloinen, enkä minäkään varmaan loppuelämääni näin pahantuulinen ole :D
Mies on aivan yhtä innoissaan kun ensimmäisenkin kohdalla, mikä on minusta hellyyttävää. :) Nyt tosin jo tietää asiasta jotain joten on suunnaton tuki kaikissa raskauden myllerryksissä.
Kannattaisi varmaan kertoa miehelle tunteistasi suoraan ja kysyä mistä kiikastaa? Voihan olla vain, että mies on hämmennyksissä kaikesta vauvaan liittyvästä ja siitä kuinka kaikki muuttuu. Mutta uskoisin, ettei suora puhe ainakaan asioita pahenna :) Tsemppiä!
Terve!
Minä olen pari vuotta ollut naimisissa aivan ihanan miehen kanssa. Ehkäisy jätettiin pois puolitoista vuotta sitten ja ajateltiin että lapsi saa tulla jos tärppää mutta ei "yritetty" tulla raskaaksi. Puolisen vuotta sitten vihdoinkin tärppäsi ja olin todella onnellinen asiasta. Mieheni ei taas uustista kovin hyvin ottanut. Hänen mielestä ajankohta on aivan väärä, varsinkin rahallisesti. Hän ehdotti jopa aborttia. Hän ei tullut neuvolaan mukaan eikä edes ultriin. Hän ei koskaan puhunut raskaudesta ilman että minä otin sen puheeksi ja ne keskustelut loppuivat aina tappeluun. Häntä ei kiinnostanut vauvan liikkeet ollenkaan, vaikka yritin sanoa että "nyt se potkii, haluatko kokeilla".
Suunnilleen rv 30 kaikki muuttui. Yht´äkkiä rupesi kaikki kiinnostamaan. Hän kävi lastenvaateostoksilla yksin ja innoissaan tuli kotiin näyttämään mitä oli ostanut. Joka päivä hän tunnustelee vauvan liikkeitä ja puhuu vatsalle. Hän on aivan innoissaan vauvasta. Minulla on aika vaikeata tehdä kaikkea massiivisen vatsan takia ja kovien käsikipujen takia, ja hän huolehtii aina niistä jutuista mitä en pysty tekemään jopa kysymättä. Eilen jopa sitoi kengän-nauhani pyytämättä kun en ylettynyt :)
Hän sanoi että han vaan tarvitsi aikaa sulatella asiaa ja nyt hän jopa puhuu seuraavista lapsista :) Minulla on laskettu aika 3 viikon päästä ja hän odottaa sitä yhtä innokkaasti kuin minä.
Naisesta tulee äiti psyykkisesti kun hän saa tietää olevansa raskaana, miehestä tulee isä vasta kun lapsi syntyy, tai ainakin selvästi näkyy vatsassa :)
meillä mies oli kotona ku tein testin, joka näytti plussaa. totesi vain siihen että niinkö on? mitään muuta ei ole sanonu, sanoo vain haluavansa olla isä lapselleen...hetki sitten sain tietää, että sillä on suhde toiseen naiseen... eikä tiedä, haluaako olla enää mun kanssa, vaikka olenkin raskaana. ja tämä suhde on kuulemma alkanut sillon, ku jo tiesi mun olevan raskaana... mulla on asian takia paha olla. ekassa ultrassa kävin tällä viikolla, ja siellä se pikkunen heilutteli jo:) se auttaa mua jaksamaan eteenpäin, vaikka asiat on näin. pelottaa tulevaisuus, että joudunko yksin vielä syntymättömän lapsen kanssa. viikkoja nyt tasan 12.
Vauvaa "tehtiin" lähes kolme vuotta. Lopulta koeputkihedelmöitys toi toivotun plussan.
Aviopari siis ollaan oltu jo jonkin aikaa. Yllätys tämä raskaus oli meillekkin vaikka molemmat oltiin ehditty sitä toivoa pitkään. Ei vaan enää jaksettu uskoa sen olevan mahdollista.
Mieheni on ollut alusta lähtien mukana raskaudessani . Jutellut vauvalle päivittäin, Remontoinut pikku prinsessalleen kaunista huonetta. Ottanut osaa ultriin ja neuvolakäynteihin. Ollut mukana tekemässä hankintoja lapselle yms. Ja minä olen todella tarvinnut tämän tuen, yhdessähän me uutta jäsentä perheeseen odotamme.