Sinä ihminen, juuri sinä, voisit ottaa sen järjen nyt käteen ja heittää sen jorpakkoon. Mihin sitä tarvitset kun sinulta tullaan kysymään, että mitä sinä TUNNET?
Sinulla on elämäsi tilaisuus ottaa sellaisesta ihmisestä kiinni jolta voit oppia uusia elämänarvoja, peilata itseäsi hänen kuvajaisistaan ja tuntea itsesi yhä paremmin.
Pelottaako?
Kysy mikä pelottaa. Oletko se sinä itse mikä sinua pelottaa; Pelkäätkö että sinulla on ollut väärä kuva itsestäsi? Kysy pelolta mikä sen nimi on, pelko ei sua syö, se ei pure, se ei edes kamppaa sinua vaan sinä itse kompuroit päivästä toiseen toistaen samaa kaavaa.. pelon rinnalla. Uskalla elää ja laittaa itsesi likoon! Pelko on ovela kun se tietää tasan tarkkaan milloin sulla on kivaa, pelko on mustasukkainen kun löydät uusia ihmisiä.. ;)
Tässä mä vaan puhun siitä että pelottaa -vaikka pitäisi puhua järkeilystä. Mutta pelko iskee juuri silloin kun on jotain, mitä ei voi järjellä selittää; kuten silloin kun rakastuu.. Ihminen on valitettavasti rakennettu niin, pitäis muistaa vaan uskaltaa luottaa elämään ja tunteisiin, miljoona kärpästä ei voi olla väärässä. Eikä miljoona sydämensykettä.
Jollain hullulla tavalla vaistoan, että tämä on se mikä sinua vaivaa kun et minua tule puolitiehen vastaan. Olen laittanut korttini pöytään, seissyt urheana edessäsi ja avannut suuni tunteistani. Luulen, että tiedän mikä sinua vaivaa mutta sen aiheuttajaa...? Olemme puhuneet tästä ja jos et tuntisi mitään, olisit sanonut että NO THANKS.
Aikuisia kun olemme niin suhtaudumme toisiimme kunnioittavasti. Tässä sulle miettimisen aihetta:
Intuitio mahdollistaa mahdollisuuden ja mahdollisuus koetaan ongelmana. TÄH?
Sulla on elämäsi tilaisuus joka päivä toimia toisin ja oppia lisää itsestäsi muiden kautta. Tiedosta se.
Hyvää illanjatkoa ja toivotaan että näemme toisemme kun taas tavataan. Näkeminen ei ole aina sama asia kuin silmiin katsominen vaan paljon, paljon syvempää...
Sinulla on elämäsi tilaisuus ottaa sellaisesta ihmisestä kiinni jolta voit oppia uusia elämänarvoja, peilata itseäsi hänen kuvajaisistaan ja tuntea itsesi yhä paremmin.
Pelottaako?
Kysy mikä pelottaa. Oletko se sinä itse mikä sinua pelottaa; Pelkäätkö että sinulla on ollut väärä kuva itsestäsi? Kysy pelolta mikä sen nimi on, pelko ei sua syö, se ei pure, se ei edes kamppaa sinua vaan sinä itse kompuroit päivästä toiseen toistaen samaa kaavaa.. pelon rinnalla. Uskalla elää ja laittaa itsesi likoon! Pelko on ovela kun se tietää tasan tarkkaan milloin sulla on kivaa, pelko on mustasukkainen kun löydät uusia ihmisiä.. ;)
Tässä mä vaan puhun siitä että pelottaa -vaikka pitäisi puhua järkeilystä. Mutta pelko iskee juuri silloin kun on jotain, mitä ei voi järjellä selittää; kuten silloin kun rakastuu.. Ihminen on valitettavasti rakennettu niin, pitäis muistaa vaan uskaltaa luottaa elämään ja tunteisiin, miljoona kärpästä ei voi olla väärässä. Eikä miljoona sydämensykettä.
Jollain hullulla tavalla vaistoan, että tämä on se mikä sinua vaivaa kun et minua tule puolitiehen vastaan. Olen laittanut korttini pöytään, seissyt urheana edessäsi ja avannut suuni tunteistani. Luulen, että tiedän mikä sinua vaivaa mutta sen aiheuttajaa...? Olemme puhuneet tästä ja jos et tuntisi mitään, olisit sanonut että NO THANKS.
Aikuisia kun olemme niin suhtaudumme toisiimme kunnioittavasti. Tässä sulle miettimisen aihetta:
Intuitio mahdollistaa mahdollisuuden ja mahdollisuus koetaan ongelmana. TÄH?
Sulla on elämäsi tilaisuus joka päivä toimia toisin ja oppia lisää itsestäsi muiden kautta. Tiedosta se.
Hyvää illanjatkoa ja toivotaan että näemme toisemme kun taas tavataan. Näkeminen ei ole aina sama asia kuin silmiin katsominen vaan paljon, paljon syvempää...
Vastaukset 31
Vanhimmat
Taidan vaan rakastua suhun päivä päivältä enemmän ja enemmän. Mutta pelkät tunteet ei riitä, on olemassa myös joitakin vastuukysymyksiä.
ovat järjestelyasioita jos on tahtoa.Sydäntä ei voi järjestellä.On raskasta riutua ikävässä loppuelämä.
huoli toisesta ihmisestä, että hän ei selviydy ilman sinua?
tuskin se mulle oli, mutta osui jotenkin kohdalle nuo sanasi.
Elämäni tilaisuus on edessäni, mutta olen niin avuton tämän pelkoni kanssa. Pelkään ettet sittenkään sillä tavalla minusta tykkää...Pelkään että naurat tunteilleni...Pelkään myös itseäni...ääneen lausumattomia ajatuksiani ja tunteitani. Mihin kaikki johtaisi, jos päästäisin itseni irti? Vai johtaisiko mihinkään?
Näemme toisemme myös silmiin katsomalla, ne heijastavat totuutta, jota ei voi salata...
samat sanat... Pääsispäs joskus näkemään niihin silmiin... mutta taitaa jäädä ajatukseksi..
ja kivakin. Toivottaasti mun kulta lukee tuon myös ja tulee vastaan :) Näkemisiin, kultani.
Joo, ja entäs kun varattuna rakastuu toiseen - silloin on pakko käyttää järkeään, vai onko :D
kysymys!
in real life, vihjaillut vaan noin vuoden verran, mutta sekin on jo ohi. Ja se mitä täällä sanoo, niin se on eri juttu. Vaikka olisi miljoona sykettä, mutta en minä oikeasti tiedä sinun tunteista tippaakaan.
Minua pelottaa ainostaan se, että a) Olen kuvitellut kaiken. Hän ei oikeasti välitä minusta. Tämä on vain joku salaliittokuvitelma. b) Hän ei kuitenkaan ymmärtäisi minua ja elämääni. Hänen on parempi elää pedantimman ja järkevämmän naisen kanssa lopun elämää. Olen yksinkertaisesti liian hullu hänelle. c) Hän ei kuitenkaan rakasta minua. d) Olen ennenkin kuunnellut intuitiotani ja se on johdattanut minut harhapoluille ja sieltä on kompuroitu takaisin päätielle. Enää en tee samaa virhettä.
En tiedä milloin tavataan. Ei varmaan koskaan. Tai no unissa ehkä. En jaksa enää välittää tästä asiasta. Olen tehnyt sen päätöksen, et tämä on nyt over minun osaltani. Vaihdan paikkakuntaa, muutan ulkomaille. Aivan sama, I don´t care. Parisuhde ei sovi minulle kuitenkaan. Ryhdyn freelanceriksi.
Mutta kuitenkin, ajattele että sinä itse voit kääntyä voittajana tilanteessa jolloin ylitit itsesi. Et voi sanoa ettei onnistu ennen kuin olet yrittänyt; Kun olet tehnyt kaikkesi, todella kaikkesi ja sisimmissäsi tiedät että ei ole enää mitään tehtävissä, silloin voit sanoa rauhallisin mielin että olet tehnyt parhaasi. Juuri silloin voit sanoa, että hei; Ainakin mä yritin.
Mitä sitten jos ei käy niinkuin unelmoidaan? Parasta mitä voit antaa on itsesi ja sitä kautta saada myös itse enemmän. Ainakin olet antanut jotain kertomisen aihetta, kokenut uutta, saanut lisä-potkua elämään..
Varattu tai ei, aina voi puhua. Ihmiset ovat tehneet niin typeriä sääntöjä että pelkästään jo niiden noudattaminen rikkoo niitä. Jos vastakkainen puoli sanoo ei, sä sanot että ei sitten. Mutta tässä kohtaa voit hymyillä koska jos oikeasti pidät jostakusta, hyväksyt toisen ehdot ja toiveet unohtaen omasi jolloin unohdat näin myös itsesi ja tarpeesi.
Mutta ei omia tarpeita pidä unohtaa, tietenkään. Mutta tämän henkilön kohdalta kyllä ja sitten ei muuta kuin eteenpäin elämään. Opit ainakin uuden jutun: Kannattaa puhua sillä sitten saa mielenrauhan.
Aatoksesta oivallukseen ja ihmisestä sydämeen! Me ollaan kaikki vaan ihmisiä, verta ja lihaa. Me kaikki pieretään ja joudutaan pesemään hiuksiamme ettei ne rasvottuisi. Kaikki me kuitenkin tunnetaan jotain niin voimakasta ettei sitä voi vain sivuuttaa jos se tunne valtaa mielesi ja vie yöunet. Et ole töissäkään kuin n.8 tuntia päivässä mutta rakkaudessa kuitenkin 24/7? Etkä ole valmis panostamaan siihen kuten panostat työhösi?
Seuraa sitä tunnetta :D
varsinainen...:)
Oli tässä kirjoituksessa ajattelemisen aihetta. Sä olet itse niin rohkea tyyppi, että uskallat tehdä asioita. Tai no, tässä yritän selittää, että miksi en ole itse niin rohkea, että minussa on joku vika tai jotain.
Mutta nyt on pakko mennä nukkumaan. Yritän nyt miettiä sanojasi. Tai yöunethan tässä taas jälleen kerran menivät. Ihme, että olen jotenkin tolpillani pysynyt, mutta nyt voin kaatua sänkyyn.
Kiitos, tuntematon, asiaa kerrankin.
menikö miehelle vai naiselle?
ihan vaan yleisesti kaikille, ei kannata pihdata kaikissa asioissa :D
Olen siis nainen.
toivonut naiselta jotain tuollaista, mutta että kaikille...no sain minäkin osani.
Kysymys kuuluu: Noudatatko itse näitä antamiasi ohjeita? Ei ole aina helppoa mennä tunteiden mukaan. Voihan olla että ihminen on kokenut joskus jotain sellaista, että on päättänyt että haluaa turvallista
elämää. Se että heittäytyy täysin tunteiden valtaan on osaltaan iso riski.Siinä voi toisaalta menettää paljon, mutta toisaalta voi saadakin PALJON. Helppo on antaa toisille ohjeita, kun ei tiedä heidän taustaansa!
Mutta kuitenkin, todella hienoja elämänohjeita, kiitos!
Pyrin tekemään ja toimimaan juuri noin. Olen vasta oivaltanut nuo asiat ja tänään sain lisää syvyyttä tuohon. Ittelläni on mahdollinen suhde alkamassa ja tuntuu hieman hankalalta tämä meidän tilanne jo nyt kun toinen puoliskoni elää epävarmuutta. En tiedä on hän valmis suhteeseen ollenkaan, itse olisin.
Se, mitä tänään ymmärsin niin tuo pelko juontunee itsesuojeluvaistosta. Todennäköisesti hän kokee minut jollain tavalla uhkana, ei uskalla kohdata minua :( Kieltämättä mullakin on hieman samat tuntemukset syystä jos toisesta mutta aion selvittää sen itselleni. Aion selvittää miksi koen hänet uhkana itselleni, olenko niin tottunut yksinolemiseen että jos muutosta alkaa tapahtua niin jätän pelin pelaamatta jotta välttyisin tappiolta? Aina on tappiota, elämässä ei ole muuta kuin tappiota, jonkun on aina lähdettävä ensimmäisenä.
Tappion voi myös muuttaa voitoksi ja se voitto olet sinä itse. Kuten tänään, yritin parhaani olla samana omana itsenäni hänen edessään kuten ennenkin ja onnistuinkin siinä mutta..
Voin sanoa että teki mieli juosta karkuun monesti.
Kuten se suuri jonkun sanoma lausee menee;
En itke ihmisiä jotka olen jättänyt taakseni vaan niitä joita en koskaan kohdannut.
Tässä on minullekin suuri itsetutkiskelun paikka, miettiä miksi juuri nyt koen tätä pakenemisen halua. Päätin hetki sitten, että seuraavan kerran kun näemme niin riisun naamioni ja maltan kuunnella enemmän. Lukea rivien välistä.
Se on totta että tunteiden mukana kulkeminen on yhtä riskipeliä; kukapa haluisi elää epävarmuudessa ? Mutta onko sen pakko olla epävarmuutta jos tunteiden seuraamisesta tekee sen AINOAN tavan elää? Paljon se ottaa, enemmän se antaa. Pitää vaan uskaltaa... Joskus kiikkutuolissa 90-vuotiaana voin vain ihmetellä menneen elämäni rikkautta ja nukahtaa joka yö tyytyväisenä siitä, että uskalsin juuri niinä kertoina toimia toisin kuin pääkoppa käski.
Ihmisen käyttäytymismallit ovat joskus niiiiin kahlitsevia. Jos kokeilisi reagoida päinvastaisella tavalla niin...
Hymyä huuleen :)
Se on totta että käyttäytymismallit syntyvät lapsuudesta. Itse tiedän ne ongelmat, mistä minun tapani johtuvat. Mutta en osaa toimia toisin! Minua suorastaan ahdistaa, jos joku minulle rakas ihminen tulee liian lähelle (siis sydämeen) ja alan ikäänkuin työntää häntä pois. Jotta en kokisi enää sitä samaa tunnetta minkä koin lapsena. Enkä tiedä haluanko muuttaa edes tapojani.
näin hienosti? Ei voi kuin ihmetellä ja lukea uudelleen ja uudelleen. Miten se niin kolahti?
ajattelen meitä ja silmiä kirvelee...
kyyneleet valuu...
teksti suakin?
Haluaisin sanoa ap:lle, että rakastan sinua!!!
haluaisin suudella hellästi
tahtoisin suudella. Aah!
Painautua oikein lähelle toista ja suudella hellästi ja tutkivasti antautuen kokonaan toiselle...
joko ensi kerralla tehdään niin?
mutta miten sä sen tekisit?
onko niin, että me kaikki halutaan vain tuota mitä te teitte....suukotella ventovierasta ja vain sanoissa...onko täällä ketään , joka oikeasti uskaltaa rakastaa toista ihmistä. Käsi ylös
ei nouse yksikään käsi prkele. ja tää on aikasta hyvä ketju!! Viddu mä näytän närhen nännit huomenna!
En osannut arvata että aloittamani ketju herättäisi näin suuria tuntemuksia ym... Ihan vaan sydämestäni kirjoitin :D
Mutta olen iloinen jos tämä sai edes jonkun huomion, todellisuudessahan kaikki tietävät nämä samat asiat mutta se on vaikeita pukea sanoiksi tai yleensä edes tiedostaa niitä. Kerroin vain mitä tekin ajattelette mahdollisesti.
Ja joo, olen nainen joka on rakastunut, tiedetään, se on jo klisee täällä palstoilla... Ja tietenkin mulla on oma lehmä ojassa kun laittelen viestiä tänne, toiveena olisi että eräs tietty ihminen myös lukisi nämä ja tulisi järkiinsä. Minun tehtävä ei ole muuttaa tai tuomita ketään, voin vain kuunnella ja ymmärtää. Jokaisen oma muutos lähtee omasta itsestä. Haluisin vääntää rautalangasta ja istuttaa tämän miehen pöytään ja sanoa pari harkittua sanaa mutta se ei ole oikein. Joten annan hyvän energian kiertää..
Olisin todella onnellinen jos pystyisin edes jotenkuten auttamaan häntä hänen ahdingossaan, surettaa nähdä hänen silmänsä jotka juoruavat epävarmuudesta ja harmaasta arjesta. Ja hänen pitäisi vain tajuta pari perusseikkaa niin siitä se lähtisi!!!
Hyvää yötä kaikille ja jaksakaa hymyillä! Joskus tuntuu että tekisi mieli laittaa pää puskaan tai mennä vessaan itkemään mutta parin päivän päästä se on jo ohi ja silloin nauratte taas :D
Koskaan ei ole liian myöhäistä ;)
lässyn